Ihan pihalla

Pääsiäinen,
neljä päivää vapaata.
Ja upea keli joka toinen päivä.

Olen siis taas muuttanut pihalle.

Tai no en ehkä ihan kuitenkaan

Päätin, etten tee itselleni projekteja tai listoja siitä, mitä pitää tehdä. 
Teen ihan just sitä mitä huvittaa!

Torstaina tuli tytär ja hänen avokkinsa ja syötiin hyvin. Syötiin perunaa ja kalaa ja rrrillattiin mun uudella rrrillillä lihaa, makkaraa ja juustoa ja täytettyjä herrrkusieniä.
Jälkkäriksi olikin mangojuustokakkua.
Muy bueno!

Nukuin monta pitkää yötä, yllätin itsenikin nukkumistuntien määrällä.

Siivosin vihdoin takkahuoneen (tai siis huoneen, jossa minä nukun, jonne aina lempataan kaikki roju piiloon kun pitää nopsaan saada kämppä siistittyä)

 Kävin anoppilassa ja vein mangojuustokakkua mukanani.
Anoppi ihastui ja pyysi reseptiä, ei kuulema ole koskaan syönyt juustokakkua...

Anoppi muuten täytti tasan 80 vuotta.
Vaan eipä sitä kyllä uskois.
Lähettiin sellasella viiden kilsan lenkille
ja mullahan oli täys työ pysyä sen vauhdissa.
Upea nainen!

Kävin myös "omilla lenkeillä", pesetin auton ja siivosin ulkoeteisen (sen, millä mun power nap torkkusohvani on)

Eli kaikkea on keretty.
Sunnuntaina iski päänsärky.
Sellainen mojova takaraivosta alkava jumputus.
Onneksi sain sen hellittämään hellällä venyttelyllä ja - tirsoilla :D


Sit kävi niin, että ulkovesipisteen hana otti ja heikki henkensä.
Sitä ei vaan voi enää sammuttaa.
Kun sen laittaa kiinni niin
vettä ruiskuu suoraan hananan uumenista (siihen mun powernapsohvalleni)
tai sit pitää jättää paine päälle ja sulkea letkun päässä oleva suutin.
Mutta kun letkut on vanhat ja siinä on liitoksia useampia,
niin vuotomahdollisuus on enempi kuin todennäköinen.

Eikä pääsiäisenä kandee edes unelmoida putkarista, joka tulis paikalle....

Onneksi mä pystyn katkaisemaan veden sisäpuolelta.
Tosin silloin myös koko talon ainoa vessa on vedetön.

Että tää vanhan talon emäntänä oleminen välillä on mukavaa!

Uskalsin yöksi jättää paineen päälle,
mutta aamuyöstä kun kävin vessassa
kuulin kuinka vesi ryöppysi kohisten pihalle.
Eikä muuta kuin yöpaidassa ulos tekemään uusia liitoksia.
Ja sit mä sammutin vedet kokonaan.

Tänään sain siskon ent. miehen kiinni ja hän kävi katsomassa tilanteen ja tulee vissiinkin huomenna vaihtamaan koko paskan.
Siinä palaa taas muutama satku.

Mut onneksi on kevät ja hyttyset.
Odottelen vaan sitä kevään ensimmäistä punkkia....

Kan du?

Vet ni den där typen t.ex på jobbet
som inte kan göra nånting för sig själv?
Antingen ska hen ha en "arbetskompis" som jobbar med hen
(oftast som en sekreterare som nog får höra om hen har råkat göra nåt fel)
eller så rapporterar hen högt hela tiden vad hen gör
hur mycket hen gör
hur bråttom hen har 
o hur duktig hen har varit att lösa problemen med de-o-de-o-de. 
Hen vet också alltid bättre än andra,
vet alltid nån som är kvickare/vackrare/har mer problem...
Vad du än berättar så har hen nån som gjort det bättre. 

I värsta fallet gör nån arbetet för hen
men hen tar all ära av gjorda jobbet.
Men tammetusan om du har bommat nåt
ja då får du nog höra!
Och inte bara du utan också alla andra.

Undrar om det handlar om osäkerhet?
Är det ett sätt att försöka få bekräftat, att man är bra
o duktig o effektiv osv?
Eller är det bara en egen sort av människor?
Lika som det finns psykopater och narsister så finns det de här "vet-o-kan-allt-typerna"...

Outside the comfort zone

Juttu ilman kuvia
koska olen ollut tavattoman laiska kuvaamaan viimeaikoina,
tai oikeammin - ottamani kuvat eivät ole tällä foorumilla julkaistaviksi.

Olen todella ollut menossa ja tulossa ja menossa 
ja välillä en ole tiennyt olenko tulossa vai menossa vai jo perillä.
Olen ollut mukana eduskuntavaaliduunissa,
niin turuilla ja toreilla
kuin ennakkoäänestyksessä ja varsinaisessa äänestyksessä.
On ollut koulutusta
on ollut kokouksia
on ollut - ihan hirrrveesti on ollut.
Nyt rauhoittuu hetkeksi
kunnes alkaa eurovaalien tohinat.
Jännityksellä odotan, mitä eroa on tehdä eduskuntavaaleja ja eurovaaleja. 
Nyt on itse eletty kunnallisvaaliehdokkaan sirkus,
pressavaalien äänestys-sirkus,
eduskuntavaalisirkus
ja kohta myös eu-vaalisirkus.

Jossain vaiheessa havahduin miettimään,
kuinka usein nykyään venytän omia rajojani.
Olen usein oman mukavuusalueeni rajoilla ja ulkopuolella.
Joku kumma vimma saa kokeilemaan kaikkea mahdollista
vaikka välillä iskeekin ramppikuume tai pakokauhu 
ja järki sanoo, ettei tämä nyt ihan tunnu sillain helpolta,
mukavalta ja järkevältä.

Osittain tilanteet johtuvat siitä,
että olen saanut tilaisuuden hypätä mukaan kunnallispolitiikkaan.
On kokouksia, isoja päätöksiä ja vaikeita juttuja,
joihin yritän oikeasti päästä sisälle,
jotta tietäisin mistä puhutaan
ja jotta voin muodostaa asiasta oman mielipiteen.
Duunissa tulee jatkuvalla syötöllä tilanteita,
jotka on uusia, joihin ei oikein kukaan voi mua neuvoa
ja jotka pitää ratkaista 
tai joihin täytyy hakea apua ratkaisuihin jotakin kautta.
Ja osittain myös henkilökohtaisesti haastan itseni.

Helppoahan se on, kun on moottoriturpa ja ulospäinsuuntautunut
ja höperö tättähäärä,
joka rakastastaa saada ihmiset nauramaan omille kohkailuilleen.
Ja joka nauraa rätkättää sydämestä asti
Ja joka puhuu kaikkien kanssa ihan kaikesta.

Tai niinhän sitä luulisi
 
Välillä kuitenkin sisälläni oleva pikkutyttö pelkää ihan suunnattoman paljon,
pelkää, että sattuu,
pelkää, että satutetaan,
pelkää, että satuttaa,
pelkää tulla haavoitetuksi,
pelkää tulla nolatuksi,
pelkää tulla satutetuksi
ja vihaa tulla aliarvioiduksi. 

Sitä vaan mietin, 
että tuleeko mukavuusalueen rajojen venyttämiselle immuuniksi,
kasvaako toleranssi samalla tavoin kuin esim. viinan sietokyky käytön kasvaessa?