Jo hyvin nuorena
ehkä 14 vanhana
aloitin meikkaamisen
Siitä tuli jokapäiväinen tapa useaksi kymmeneksi vuodeksi
Työ vaati edustavuutta
Kumppanin haku vaati edustavuutta
Yöelämö vaati edustavuutta
Ja ennen kaikkea aamut yöriekkumisten jälkeen
huusivat meikkiä.
Vuodet kotona lasten kanssa olivat vähemmän meikattuja
Ja kun palasin työelämään
meikattiin taas
Helpottaakseni aamujani
olen tatuoinut rajaukset silmäluomiini
Minulla on aina ollut tuuheat ja pitkät ripset
Kun taas
Kulmakarvani ovat naurettavan näkymättömät
Mutta
Summa kardemumma
Olen ollut suht tyytyväinen naamatauluuni
Sit tuli se hetki
Kun kaikki karvat irtosivat
Ei ripsiä
Ei kulmakarvoja
Ei hiuksia
Ei karvan karvaa
Paitsi säärissä.
Ei ollut mitä meikata
Eikä välillä ollut voimia edes nousta ylös
Saatika miettiä ulkonäköongelmia
Ja lääkitys kuivaa limakalvot
Eli luomiväri sai silmät kutiamaan
Ja vuotamaan
Sen koomin en ole pahemmin meikannut
Karvat kasvoivat takaisin
mutta ripset eivät ole entisenlaiset
Kokeilin ripsien kestomaskarointia
Mutta se käsittely oli kyllä ihan p**stä
Suht kallis eikä sopinut minulle lainkaan.
Ja nauraessa silmät vuotavat
Ja hymyillessä silmät vuotavat
Välillä tuntuu
että pelkkä hengittäminenkin saa silmät vuotamaan
Mietintämyssyssä on kyllä kaikenlaista
Rajaukset pitäisi uusia
Ne kun haalistuvat vuosien saatossa
ja nyt on olemassa hieno 3D kulmatatuointimenetelmä
Lisäksi olis nuo ripsilisäkkeet
Noilla tykötarpeilla
Ei tarttis meikata
Eikö miettiä valuvia silmiä
Kallista,
mutta pitäisköhän?
Piristäisi ihan hirveesti
kun sais naamansa taas järjestykseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti