Har haft så många texter i bakhuvet före jag började bloggen.
Allt jag ville komma fram med
Allt som kändes viktigt och väsentligt och svårt och härligt.
Men nu - nu är dom alla som bortblåsta.
Är det frågan om rampfeber?
scenskräck?
Men vet ni - de´ blir bra ba´ de blir färdit ;)

Makaan saunan lauteilla ihan itsekseni.
Kuuntelen kuinka tuli rätisee saunankiukaassa.
Koko muu talo on hiljainen.
Tässä on hyvä olla.
Tästä saa uutta energiaa.

Ajattelen sinua ja sitä,
kuinka en ole kutsunut sinua saunomaan pitkiin aikoihin.
Ei siksi, etten haluaisi.
Vaan siksi, etten uskalla.
En halua satuttaa itseäni enää yhtään enempää.

En tiedä mitä tahdot
enkä kyllä sitäkään, mitä itse haluan.
Olit tavattoman tärkeä.
Mutta siitä on jo aikaa....

Ystäväni,
en enää ole kokonainen,
en samalla tavalla kuin ennen.
Minua ovat koskeneet sadat neulat
ja useat skalpellit ovat piirtäneet kehooni uusia viivoja
siirtäneet osiani
satuttaneet sisintäni.

Tiedän, että elän.
Ja tiedän, että minun pitää olla kiitollinen.
Mutta välillä
ei
vain
jaksaisi.....

Hellou!

Tässä se nyt on.
Hirveiden synnytystuskien tulos.
Ja kai ne tuskat jatkuu.
Ja jatkuu...
Ja jatkuu...
Mutta joku kanava vaan täytyy saada.
Päässä kuhisee ja pakko päästää höyryjä rajatta.