Blogitekstisuositus

BS

Quit posting bullshit Sluta posta skit Lopeta paskan jakaminen Jos sitruuna, c-vitamiini, leivinjauhe, d-vitamiini, maitohorsma, kananpa...

perjantai 26. toukokuuta 2017

Ja prse ylös sohvalta niinku nyt!

Mikä ihme siinä on,
että kun muutoin osaa kääntää ajatukset siihen malliin,
että eka miete ei ole ei
niin tähän mun liikkumisprojektiin se ei niin ku vaan toimi.
Ollaan siis jo niin syvällä sohvan uumenissa,
että se prse painaa tonneja eikä nouse ei sit niin mitenkään.
Aina on mukamas joku Sitku tai Mutku tai Kohtku tai Eiku.
Ja kun mä prkle jopa olen uskovinani niihin.
Ja aikasemmin oli itsestään selvää,
että lähetään köpöttelemään.

No tänään tulin töistä ja keli oli kohillaan
Päivällä satoi ja maailma tuoksui märälle mullalle,
keväälle, kasvulle, kaikelle ihanalle.
Ja mä ajattelin,
että pistän tiski- ja pyykkikoneen pyörimään,
vaihdan romppeet ja lähen lenkille.
Koneet käyntiin ja banaani namaan ja...
ja sit tunkeavat vieraiksi Eiku, Sitku ja Mutku
Eiku: Eiku mä istahdan vaan hetken
Ja Sitku: Sitku mä oon levänny hetken niin mä jaksan paremmin
Ja mutku: Mutku väsyttää...
Ja ne meinas jo ympäripuhua mut sohvan uumeniin,
mut sit iski ajatus:
Minähän. Halusin. Lenkille.
Mitä tapahtui?
Mitä perkelettä?
Mihin katosi ulkoiluinto?

Ja minä otin ja vaihdoin releet
ja lähdin lenkille.
TÄÄLLÄ MÄÄRÄÄN MINÄ!!

torstai 25. toukokuuta 2017

Melontaa ja samoilua

Helatorstai
Pyhä kesken työviikon
Ja kesken millaisen viikon?
Tää on ollu aika huima viikko.
Suru Chris Cornellin kuolemasta on poikinut musiikin kuuntelua enemmän kuin tavallisesti.
Kyneleitä on vuodatettu...
Mauno Koivistokin haudattiin tänään.
Lomat lyötiin viikolla lukkoon ja edessä on varsinainen rock'n'roll-kesä.
Viikko on ollut täynnä henk.koht. ylläreitä,
jotka saatavat, ehkä, mahdolisesti poikia uusia mukavia ylläreitä.
Eikä siitä vielä sen enempiä.

Mutta männä päivänä tuli kutsu kokeilemaan kajakkimelontaa.
Olen aikaisemmin kokeillut intiaanikajakkia
mutten koskaan normi kajakkia

Kirkkonummi on merikunta
Meillä on merenrantaviivaa n. 145 kilometriä
(mutta ei meriuimarantaa!!!)
Meillä on venesatamia ja ulkoilualueita meren äärellä.
Yksi tälläinen on Linlo.


Linlon saareen vie pieni silta, jonka vieressä kulkevat sähkölangat.
Jengi kalastaa sillalta ja niinpä sähköjohdot on ihan täynnä siimoja
Sain käydä kokeilemassa kajakkia tuttavan hyvässä ja turvallisessa opastuksessa ja jäin miettimään ihan oikeesti melontakurssille menoa.
Melontayhdistykseltä saisi lainaksi kajakkeja, mutta he eivät päästä ketään kouluttamatonta merelle. Ja todella hyvä niin!
Ei se pienessä tuulessa ollut ihan selviö, miten se kajakki kääntyy ja minne!
Melominen vois olla mun juttu.
Tossa ylhäällä kukkivat ketunleivät
ja melontakokeilusta ei ole kuvia - känny ja autonavaimet jätettiin ehdoin tahdoin rannalle turvaan :)

Päätin myös kiertää kävellen Linlon saaren.
Joskus ammoisina aikoina meillä oli ensimmäisen veneen venepaikka Linlon saaressa.
Välimatkat on melko pitkät ja kantamusten kanssa matka oli sitäkin pidempi ja hikisempi.
Korkeuserot saressa ovat melkoiset.
Joskus jäin autolle odottelemaan,
kun siippa haki veneen ja ajoi lähemmäs autoparkkipaikkaa venettä lastaaman.
Mutta, joskus oli pakko kantaa bensakanisteri suoraan veneelle...
Lisäksi yleensä oltiin menossa Kantvik-Siuntio-Inkoo-suuntaan,
jolloin oli kierrettävä koko Upinniemen kärki.
Eikä se aina ollut helppo nakki pikkupaatilla...
Upinniemen ja Porkkalan välissä on karttoihin merkitsemättömiä vesireittejä,
mutta Upinniemen kärki on kuitenkin kierrettävä
ja sen jälkeen on aika suuri, suojaamaton aava ylitettävänä

No tänään ei tarvinnu miettiä sellaisia
Itse asiassa mulla ei ollut edes vesipulloa mukana
ja sitä oisin kyllä tarvinnu
 
 On tää meidän luonto vaan niin pirun kaunis!

Saari on melko suuri ja sieltä löytyy umpimetsää, kosteikkoja, kallioita, kivisiä ja enemmän kivisiä rantoja, grillipaikkoja, suojaisia paikkoja ja paikkoja, joista näkee kauas ulapalle.
Sinne mahtuu aika paljon ihmisiä,
ilman että näkee toisiaan
Venepaikoille en edes mennyt.
Mulle nää käkkärämännyt ja merenranta edustaa rauhoittumista,
latautumista
sielunrauhaa ja silmänruokaa.


Tuossa alemmassa kuvassa olen ilmeisesti saaren korkeimalla paikalla.
Olen keskellä saarta
Ja tuolla siintää meri.
Ja kun kännyin 180 astetta niin puiden takaa näkyi saaren toinen ranta.
Onneksi puhelimessa on navi,
muutoin kiertäisin kai vieläkin ympyrää saaren keskiosassa...
Nyt sain ihan rauhassa samoilla mettäpolkuja
ja ryteikköjä ja välillä vaan tarkistin missä olin ja mihin suuntaan kannatti kääntyä!
Eksyähän ei voi, koska kyseessä on saari.
Ja koska saaressa ei ole asutusta niin ei myöskään kukaan häiriinny ja vedä hernettä nenukkiin mun pyörimisistä.


Tiedätteks - ihan sikakiva päivä!!!
Huomenna viel töitä ja sit olis viikonloppu

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Romurinsessa

Kutsun itseäni milloin milläkin nimellä,
osalla nimistä ei ole mitään tekemistä persoonani kanssa
tai oikean nimeni kanssa
tai käyttäytymiseni kanssa.
Ja ystävilläni ja lapsillanikin on tapana nimetä minut,
ja minä heidät,
kaikenmaailman hellittelynimillä
tai muute vaan hassuilla nimityksillä,
jotka eivät välttämättä ole niin imartelevia,
mutta suurella rakkaudella annettuja.
Osaa nimistäni kutsun alter egoikseni
ja niihin olette kyllä tekin tekstejäni lukiessanne törmänneet.
Yksi näistä on romurinsessa.

Siinä mielessä totuuden siemen,
että olen romukauppiaan tytär.
Ja että usean muun naisen tavoin rakastan koruja,
siis romuja.
Minulle koru ei välttämättä ole kultaa, platinaa ja timantteja vaan rakastan
nahkaa, mustia kiviä, hopeaa, bronssia ja luista tehtyjä killuttimia.
Korvissa mulla on reikiä enemmän kuin ihmisillä yleensä, mutta oikeita läväreitä mulla ei ole.
Ja syöpä/ruusuhoitojen jälkeen inhoan sen verran paljon neuloja, että taitavat lävärit jäädä tekemättä.

Tänään kylillä oli markkinat.
Käytiin katsomassa
Ja koruteltathan kiinnosti
Nyt, kuten usein ennenkin,
näen kuinka myyjät yrittävät vaivihkaa katsoa,
miten monta korua mulla korvissa oikein on.
Laskevat, että paikalla on varsinainen tukkuostaja!
Ja mua hymyilyttää aina yhtä paljon.

Tänään sain aikaiseksi kummastusta,
kun "tunnistin" spektroliitin.
Ja tiesin minä siitä muutakin.
On kuulema harvoin,
kun ihmiset tietävät tästä suomalaisesta korukivestä.
Ystäväni on "kivimies"
ja olen häneltä saanut nyrkin kokoisen spektroliitin
pitkän luennon kera.
Jos osaisin, tekisin siitä koruja itselleni.
Romurinsessan unelma.

torstai 18. toukokuuta 2017

The king is dead, long live the king...

Yksi suurista on poistunut lavalta
Lähtenyt elämän estraadilta ikuiselle bäkkärille
Jätkä lähti saappaat jalassa,
kesken keikkarundin
Suorilta seisomilta
Äijä oli samaa vuosikertaa kuin minä.
Ja justhan mä näin sen livenä.
Äijä täytti olemuksellaan yksin koko Finlandia talon...
Yksi ihanimmista, räkäisimmistä, rosoisimmista äänistä on vaijennut - Chris Cornell has left the building

Joku kohta sydämessä huutaa tyhjyyttä
Jossain on piilossa iso kasa kyyneleitä.
Lähdin vähän kovemmalle lenkille,
halusin antaa aivoille ja sydämelle jotain muuta tekemistä.

(Ps. Kävi ilmi, että Chris hirttäytyi...mutta mä en vaan voi käsittää. Ihan kauhee juttu)

Syrjäisellä asfalttitiellä mopopojat harjoittelee keulimista.
Tosi hyvän paikan ovat valinneet,
näkevät tien pitkältä matkalta kumpaankin suuntaan,
eivätkä siis ole vaaraaksi liikenteelle tai
liikenne vaaraksi heille.
Nykynuoret on toisinaan ihan pirun fiksuja.
Nätisti keuli mopo
Ja fillari

Ranta on hiljainen
Ei tuulenvirettäkään
Pääskyset lentelevät - ne ovat tulleet ihan just nyt.
Maailma tuoksuu suolalle
ja märälle mullalle

Pöpelikössä vastaa tulee mies tavattoman ison rottiksen kanssa.
Noin isoa rottista en ole ikinä nähnyt.
Totean sedälle, ettei minun takiani olisi tarvinnut koiraa kytkeä hihnaan, jossainhan pitää koirankin saada köpötellä vapaana
Jäämme hetkeksi juttelemaan.
Mies on ihan metsän taruolennon näköinen
harmaine hiuspehkoineen
leveine, ahavoituneine kasvoineen
rauhallisine suurine koirineen.
Maahinen,
peikko,
mikä lie harmaa, lempeä metsänvahti.
Juttu polveilee koirasta lapsenlapsiin
ja voitettuun jääkiekkomatsiin
Asuntoautoon
Ei ole paikkakuntalainen vaan Tampereen kupeella kalastuslupatarkastajana.

Mistä mä tiesin,
että koira oli kiltti?
Mistä mä tiesin, että hänkin on puhelias?
Kaksi toisilleen tuiki tuntematonta ja
hetken mukava juttutuokio metsän siimeksessä.
Koska musta vaan tuntui siltä....

Helpottaa.


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Att jag älskar part 4

För 24 år sen satt jag den här tiden på kvällen
och beundrade min andra dotter.
Hon var så liten
men perfekt
Hon hade ögonfransar som fick luften att virvla när hon blinka
Och hon hade långa, smala, vackra fingrar.
Och när hon skrek,
gjorde hon de med hela kroppen,
hårt och krävande.
Min lilla My

Sommaren var tidig o det hade varit hett.
Jag led av hettan,
kunde/orkade inte vara i solen
utan fick sitta i skuggan på dagen.
Storasyster ville simma o vara ute,
men jag bara inte kunde med hettan.

Pappa jobba som brandman
och enligt Murphys lag så jobba han när förlossningen började mitt i natten så
han hamna komma hem från arbetspasset
Hans arbetskompisar väckte honom med att skrika "Keikka, keikka!!!"
och när han yrvaken rusa till sin utrustning
så ropa dom att keikkan var hemma...

Vägen hemifrån till Ekenäs tog ca 45 min
men de fanns många vägarbeten
och det kändes som en oändligt lång och het och ojämn väg...

När vi kom hem med lillasyster
så svalnade vädret.
Och vi hamnade klä på lillasyster massor med kläder för att hon var så liten.

Hon har fortfarande otroliga ögon
och vackra händer
och hon har en stark vilja.
Hon är fortfarande min lilla My


tiistai 16. toukokuuta 2017

Ah ja voih,att jag älskar part 3

Tiedättekö kun tietyt jutut kuuluu yhteen tiettyjen ihmisten kanssa?
Jonkun jutun on kokenut ekaa kertaa jonkun kanssa
tai joku juttu on toiminut erityisen hyvin jonkun seurassa.
Joku musiikki tuo jonkun henkilön mieleen
tai jokin tunnetila saa jonkun mieleen
Ja toiset henkilöt merkitsee enemmän kuin toiset.

No tänään oltiin leffassa tyttären kanssa
Ihan Helsingissä katsomassa isolta screeniltä King Arthur.
Leffa on mun rakastamaani genreä.
Ja ihan just sitä,
mitä odotin ja halusin.
Itse asiassa jostain syystä olen odottanut tätä koko päivän.
Miten voi leffaa odottaa niin innolla kuin minä tänään tätä?
Ihan kuin olisin pikkutyttö..
No ehkä koska yksi päähenkilöistä assosioituu todella vahvasti yhteen minulle tärkeään tyyppiin
Johon myös assosioituvat elokuvat
hyvä musiikki
hyvä ruoka ja juoma
ja hyvä olo.
Ja kun joku minua lähellä salissa olijoista vielä käytti samaa tuoksua - niin avot!

Olin jo unohtanut...
tai niin luulin.
Luulin päästäneeni irti
kokonaan
Unohtaneeni
Mutta näitä "takautumia" vaan näyttää poingahtavan aina kun vähiten odottaa.
Nyt osaan jo sulkea silmäni ja nauttia tunteesta
Sulkea tunteen sydämeeni
Olla kiitollinen,
että sain kulkea sellaisen ystävän kanssa jonkun matkaa.

Tänään oli ihan sikahyvä päivä!

lauantai 13. toukokuuta 2017


Joskus paskasta on jotain hyötyä.
Joskus paska olotila johtaa johonkin.
Joskus pohjakosketus on ainoa kunnon ponnahduslauta ylöspäin.
Joskus paska olo saa tekemään jotakin asian hyväksi.

En yleensä valita tai kerro miten paljon särkee tai koskee, koska kertominen ja valittaminen eivät auta mitään.
Syövän estolääkitys eli hormoonit, joita syön
tekevät eloni kaikkea muuta kuin helpoksi
Ja VAROITUS:
nyt seuraa sit tekstiä,
jonka voitte jättää lukematta, jos kivut ja säryt ei kiinnosta.

Leikkauksessa avattiin leikattiin puoli rintaa auki
ja seuraavassa leikkauksessa vähän lisää
sekä poistettiin kainalon imusolmukkeet.
Leikkausviillot ovat katkoneet hermoratoja,
joten osa oikeanpuoleisesta torsosta on tunnoton.
Mutta ajoittain hermot särkevät,
onko ehkä tämä sitä aavesärkyä.
Arpialuetta, lihaksia ja ihoa on venyteltävä,
jotta paikat ei pääse nakittamaan.

Hormoonit sekoittavat kroppani.
Alaraajojen neste- ja verenkierto häiriintyvät
ja heikkenevät.
Liikunta ja harjoittelu saavat koivet (nivusista alaspäin) särkemään.
Liikkumattomuus saa koivet särkemään.
Istuminen saa koivet jäykistymään.
Liikkuminen vetreyttää.
On siis parempi liikkua ja olla kipeä kuin olla kipeä ihan muuten vaan koko ajan.

Lääkehormoonit myös sekoittavat omat hormoonini
Limakalvot kuivuvat
Iho kuivuu
Silmät kuivuvat.
Ruoka maistuu, nestekierto ei ole normaali
ja paino nousee.
Vituttaa

No niinpä
Nyt vituttaa tilanne siinä määrin,
että pitää tulla joku muutos!
Vaikka kuinka väsyttää,
niin lenkille.
Liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa ja
ruokaremontti.
Takaisin se aina kaapissa valmiina oleva salaatti
ja hedelmät.
Pois turha makean ja leivän puputus.
Katotaan kuin muijan käy :)