Blogitekstisuositus

BS

Quit posting bullshit Sluta posta skit Lopeta paskan jakaminen Jos sitruuna, c-vitamiini, leivinjauhe, d-vitamiini, maitohorsma, kananpa...

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Pelastusvene


Minä kun luulin,
että aikataulullisesti olen oman elämäni niskan päällä.
Että minä ohjaan miten ja minne ja koska.
Että minä sanon...
No niinhän mä luulin.
Nyt on kaksi viikonloppua ollut niin,
että minä suunnittelen ja elämä näyttää pitkää nenää:
"suunnittele sinä vaan, kuvittele hallitsevasi aikaasi."

Mutta ei se ole paha.
Se, että joutuu joustamaan,
ajattelemaan uudelleen,
keksimään muita ratkaisuja.
Ei silloin, kun on sellainen persoona,
jolle muutokset eivät ole tappava kammotus.
Enemmän lepoa vaan tarvitsisin...

Viikonloput on olleet mielenkiintoisia,
olen saanut olla avuksi ja hyödyksi.
Olen saanut olla läheisilleni pelastusvene.
Toivon ja luotan ja tiedän,
että jos tilanne kääntyy päälaelleen,
että minä olen se avun tarvitsija
niin minäkin saan apua.

Talviuinnista on taas tullut se henkireikä,
joka saa höyryt purkautumaan
vitutuksen laskemaan
verenpaineen laskemaan ja antaa levollisemman mielen.
Pulahdukset jorpakkoon eivät enää ole pelkkiä pulahduksia vaan uin
ja jään veteen "makustelemaan" mitä kroppa sanoo.

Edessä on myös se syöpätarkastus.
Sen olen aktiivisesti tunkenut pois ajatuksistani....


lauantai 28. lokakuuta 2017

Uusi. Alku. Aloitus

Elän hyvää, täyttä elämää.
Minulla on se, mitä tarvitsen.
Vuorokauden tunnit kuluvat tasan tarkkaan
ja aina eivät ehkä riitäkään.
Rakastan haasteita.
Olen tavattoman utelias.
Haluan tietää miksi jokin on niin kuin on
tai miksi se tehdään juuri näin.
Ja miksi sitä ei voisi tehdä eri tavalla.
Minulla on kaikki ruuvit ja mutterit
ja jos vaikka jostain jengat puuttuvatkin,
niin se on vain juttu,
joka saa kaikkeen lisää kiinnostavuutta
haastetta
ja vaikeuskerrointa.

Aloitin taas jotain uutta
ja se tarkoittaa,
että jotakin on pakko jättää pois.
Ei muutoin riitä 24 tuntia...
Olen pudottanut pois paljon nettiaikaa.
Osittain poden siitä huonoa omaatuntoa,
osittain nautin tilanteesta.
Jotenkin tuntuu,
että ole niskan päällä.
Oman elämäni niskan päällä.
Ja niinhän sen pitää ollakin

Olen syntynyt hyvien tähtien alla.
Tosin ne tähdet aiheuttavat vuoksen ja luoteen,
katkovat energiamyrskyillä yhteyksiä
ja tekevät välillä aurinkomyrskyjä.
Mutta ne ovat minun tähtiäni.
Ne tekevät minusta sen
mitä olen

Olen tättähäärä
känkkäränkkä
toisinaan järjettömän järkevä
toisinaan vain järjetön
räväkkä naurunrämäkkä
kyynelehtivä pehmohöppänä
tulta ja tappuraa
ja höyhenenkevyt kosketus.

Olen mikä olen,
ota tai jätä
Ei ole minun ongelmani jos sinä et ymmärrä hyvän päälle.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Jälkilöylyt (sisältää voimakasta kielenkäyttöä, tauteja ja vinkumista)

'
Minulle on koko ajan kerrottu, että meillä Suomessa on maailman paras syöpäosaaminen.
Että täällä osataan
Ja täällä tiedetään
Ja meillä jos jossain on parhaat pelit ja vehkeet
ja lääkkeet
ja hoitokeinot

Kyllä
Aivan varmasti onkin
Meillä hoidetaan tehokkaasti
Mutta meillä hoidetaan vain se sairaus.

Mites jälkihoito?
Se pehmeä puoli?
Potilaan pää ja psyyke?
Lääkkeiden sivuvaikutukset?
Hoitojen sivuvaikutukset pitkällä ajalla?
Ongelma, jotka tulevat jälkijättöisesti?

Seuraan myös ruotsalaisia syöpäsivustoja.
Ja luen kirjallisuutta.
Sieltä löysin sanat "chemo brain",
sytoaivot.
Sytostaattien tekemä tepponen aivoille,
kun ei hoitojen aikana ja jälkeen sanat löydy,
ei muista ei pysty hahmottamaan,
kaikki on hitaalla,
ei leikkaa
ei oikein pysty keskittymään 

En ollutkaan tulossa hulluksi,
minulla vain oli sytoaivot!!
Googlettamalla löytyy,
mutta ei potilaille jaettavissa infoissa
(jollei nyt ole lisätty)

Tänään löysin uuden sanan:
"Cancerbaksmälla"
Syöpäkankkunen
Kaikki se, miten kroppa reagoi jälkijättöisesti.
Se miten moni väsyy,
on uupunut,
ei jaksa eikä pysty,
masentuu
Ei löydä paikkaansa
Pelkää
saa ahdistuskohtauksia 
vaikka on jo parantunut

En minä ole masentunut,
en vain ole ihan kondiksessa.
En ole kipeä, 
eikä mulla ole mitään vikaa
ja veriarvotkin ovat ihan todella hyvät.
Mutta ei vaan ihan höntsitä samalla lailla kuin joskus ennen
  
Käyn vuosittain tarkastuksissa.
Verikokeet, mammografia ja ultatutkimus
ja keskustelu lääkärin kanssa.
Puhutaan rinnasta.
Suljetaan pois uuden syövän mahdollisuus
Puhutaan kainalosta poistetuista imusolmukkeista.
Tökitään ja litistetään
Puhutaan hormoonilääkityksestä ja sen tarpeellisuudesta.
Mutta mites olemattomiin pudonnut libido?
"No, voithan aina tilata ajan seksiterapeutille
ja varmaan gynekologikin vois auttaa.."
Mites koppuraksi kuivuvat limakalvot?
"No tilaa vaikka aika gynekologille"
Mites saharakuivat silmät?
"No silmälääkäri vois varmaan katsoa tilannetta"
Entä hampaat, joista nykyään lohkeaa palasia alvariinsa?
"No ehkä hammaslääkäri vois..."
Mites tönkkökoivet
ja jatkuvat suonenvedot ja
alaraajojen säryt ja kipuilut?

Mitäs jos mä vaan lahjoittaisin tissini tieteelle?
Saisivat tökkiä ja litistellä ihan mielin määrin
saisivat leikellä ja tutkia ilman, että mun tarttis lähteä stadiin
ilman että tarttee ottaa huomioon se ihminen, 
jonka rinnuksissa ne tissit roikkuu.
Ei noista kannuista ole ollut kuin harmia
ihan nuoruuspäivistä lähtien 
Pojat halus aina ohimennen likistellä
vaikka kuinka yritin pukeuta niin
ettei rintavarustusta huomaisi.
Myöhemmin 
en mahtunut sängyn alle hakemaan muksujen sinne pudonneita leluja
Ei löydy sopivia nappipaitoja
tissien välissä on näkkileivänmurusia
vastallaan makaaminen on tuskaa
ja osa jooga-asennoista on mahdottomia,
kun tötteröt on tiellä
tai valahtavat naamalle ja tulee happikato
Eikä tossa leikatussa rinnassa edes ole tuntoa.

Jep
tänään ei ole kaikkein paras päivä 
Olen taas saanut vuosittaisen kutsun tutkimuksiin
ja korvienvälissä tapahtuu odottamattomia...

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Syksy

On tää syksyaika vaan niin upeeta.
Aikaisemmin kesä oli mun ehdoton lemppari,
mutta sairastuminen ja sen tuoma tuska suorassa auringonvalossa,
kuumassa olemisen tuoma kökkö olo
ja freddykrueger-hiha ja -hanska tekevät kesistä vähemmän ihania.
Mutta syksyllä, kun aurinko paistaa ja pikkupakkaset saavat ilman tuoksumaan,
silloin minäkin voin liikkua ihan ilman "rajoitteita".

Ja minä nautin

Liikkuminen on helppoa ja mukavaa
ja happirikas ilma tekee hyvää.
Ja minä kaipaan kylmää vettä ja avantoa.

Olen taas löytänyt liikkumisen ilon
Toivon, että into pysyy tällä kertaa

maanantai 9. lokakuuta 2017

Historian havinaa


Vähänkin historiaa lukenut tai siitä kiinnostunut,
ei voi välttyä lukemasta Porkkalan parenteesista.
Ajasta jolloin osa Suomesta "vuokrattiin" venäläisille.
Alue tyhjennettiin, 
evakuoitiin,  
kymmenessä päivässä.
Asukkaat,
eläimet,
sato,
heinät,
kaikki,
mikä vain pystyttiin mukaan ottamaan.

Vuokra-aika oli 50 vuotta,
mutta kesti "vain" 1944 - 1956.
Porkkalan alue palautettiin minun syntymäpäivänäni, 
mutta 8 vuotta ennen syntymääni
:)

1966 me muutimme Kirkkonummelle.
Muutimme venäläisten rakentamaan rakennukseen.
Ja jotenkin tämän alueen ja ajan historia kiinnostaa minua yhä vain enemmän.


Suomen satavuotisen itsenäisyyden puitteissa asiaa käsitellään taas.
Vanhat porkkalalaiset eivät välttämättä halua kuulla tai puhua asiasta.
Menetettiin kotitaloja,
menetettiin maat ja mannut
ja pellot ja kotitilat.
Puhutaan ilmiöstä nimeltä "dark heritage"

 

 Vaikka venäläiset lähtiessään tuhosivat paljon rakennelmiaan,
(niin pitää sotilaan tehdä),
meille jäi paljon.
Jäi paljon paskaa ja saastuneita alueita,
jäi bunkkereita ja juoksuhautoja
jäi nupulakiviteitä
ja lentokenttiä,
riemukaaria,
rakennuksia ja venäläisiä kirjoituksia seinille.
Minun kotitalossani ei "ryssänsinistä" maalia oltu säästelty...



Kävin luennolla, jossa kerrottiin tutkimuksista,
arkelogien löydöksistä ja venäläisistä,
jotka ovat tulleet käymään syntymäpaikkakunnallaan
ja etsimässä omien sukulaistensa hautoja.
Kartalla näkyy osa siitä kartoitustyöstä,
joka on jo tehty.
Suunnistusseura Lynxin sivuilta löytyy tarkemmin tietoa projektista
sekä tarkkoja karttoja alueilta.
Ja Kansallisarkistosta löytyy miinakartta
eli alueet,
joita kaivellessa voi olla todennäköistä,
että törmää ammuksiin.
(Nämä voivat vielä olla vaarallisia,
joten soitto 112:een on paikallaan!)

Mikäli kiinnostaa,
voit vaikka kurkata:

www.lynx.fi
www.porkkala.net
tai Kirkkonummen kunnan kultturisivuilta


lauantai 7. lokakuuta 2017

Nå int blir de ju ti någo..

Vet ni våj jummelåååda.
Hinner ju int rikit me någo för tillfälle.
Bloggen e tom
huse e uppåner
bykkasan växer
disken e odiskad
o sku nog villa ut o gå.
Men
Dagana blir långa o så stupar jag i min säng
för att sova en stund - aldeles för få timmar
O så painar man iväg ti done igen.
Vågar inte mer uppdatera på fb om mina dar
för släktingarna o vännerna blir oroliga.
Fick idag igen en lektion om hur jag sku måsta komma ihåg att prioritera,
komma ihåg att jag varit alvarligt sjuk,
komma ihåg att ta hand om mej,
komma ihåg o äta o sova o kn**la i rätt proportion....
Jep.
Joo.

Igår prata jag med en god vän
O vi konstatera att vi sku vara helt färdiga att bli på pension - om man sku veta att man sku klara av de finansiellt.
Vi båda har ännu långt ti pensionsålder
o vi båda har haft bröstcancer.
De kanske gör att vi förstår att live tar slut
o att man int kan planera att man jobbar ti 68
o sen blir på pension o reser o lever loppan -
för vi vet att mattan kan dras undan när som hellst.

Summa kardemumma,
borde vinna på lotto
eller hitta nån rik gubis som sku ta hand om mej...

Nämen
Ja har lämnat bort en hel del sånt som ja sku villa göra.
Ja har faktist inte dansat
inte heller är de inprickat nå jumpa
O så försöker ja göra oxå helt apropå juttur,
sånt som e bara roligt.
Om de ska ja berätta lite senare.


lauantai 30. syyskuuta 2017

Tekniikan ihmelapsi part 4...eiku 2 jälkeen tulee 3!!!

No sellanen juttu,
että Tekniikka ja minä taidetaan olla pahasti törmäyskurssilla....
Ollaan ihan eri mieltä asioista,
siitä miten pitää toimia.
Jos näin jatkuu,
on vain yksi tie:
My way or highway!

Ei vaan ihan oikeesti.
Kävin maanataina ostamassa läppärin.
Ihan sellaisen uuden ok koneen,
jonka pitäis pelittää.
Tulin kotiin.
Kytkin.
Latailin.
Päivitin.
Salasanasin.
Ja opettelin uusia toimintoja.

Duunissa on edeltäjälläni ollut I-phone.
Mulla ei ole sellaisesta kikottimesta mitään hajua.
Siihen on sit edeltäjäni edeltäjä aktivoinut varkaudeneston.
Jota ei nyt saada nollattua,
eikä saada luuria toimimaan.
Kukaan ei muista käyttäjätunnusta
ja I-phonella vain kerrotaan mitä kaikkea pitäisi löytyä,
jotta masiina saadaan skulaamaan.

Joten mulla on tälläinen luuri

Ja piti sit soittaa....
Löysin kaikki muut toiminnot,
mutta soittamaan en kyennyt.
Kyl prkle sentään on typerä olo,
kun ei osaa puhelimella soittaa!
Onneksi näitä on muillakin ja sain tukiopetusta.
No
löytyi se soittotoiminnon hienous ja ihminen,
jolle soitin pyysi pistämään tiedon tekstiviestinä.
Juuuh, tottakai....
Tai siis
Back to old school.
Kolme kertaa kun painaa a:ta niin tulee c...
jne....
Eipä tullut turhia jaaritteluita viestiin

Keskiviikkona läppäri oli satavarma siitä, 
että antamani salasana on virheellinen.
Eikä vaan auennut.
Sata kertaa koetin,
eikä auennut.
Joten pistin koneen sivuun
ennen kuin tein kuten teki mieli....
Tänään on lauantai,
enkä ole koskenut hilavitkuttimeen,
katsonut vai "sillä silmällä"....

Torstaina oli - ah niin ihana - Stingin konsertti.
Junassa matkalla Areenalle päätin vielä ladata puhelimeni.
Ihan vaan, jos olis paljon kuvattavaa.
Puhelin kävi vähän kuumana
ja sulki itsensä
Eikä enää käynnistynyt.
Ihan kiva!!!
Siis voihan prkle!!!

Onneksi olin printannut lipun
Onneksi ei pitänyt tavata ketään
Ja onneksi ei vtuttanut kuin ihan hlvtisti
Ei siis kuvan kuvaa konsertista
Onneksi kotona oli varaluuri edellisestä hajoamisesta.
Taitaapi olla elämäni eka ja vika LG...

Mutta itse konsertti oli hieno <3
Vanha rakkaus ei ruostu.

Minä ja tekniikka ollaan sotajalalla...