Jag är envis
så förbannades envis.
Jag har skött mina barn och mitt hushåll och mej själv länge
allena
riktigt själv
o klarat det
Emellan bättre än emellan, men alltid klarat situationerna.
Jag är självständig
jag är stark o jag kan
o jag vet att jag håller en jävla massa
Jag vet att jag är bra.
Låter kaxigt - eller va?
Han kan vara så förbannades envis
o jag - jag kan inte ge efter.
Han är van o vara den som bestämmer
och jag är van o vara den som bestämmer.
Alltid vill vi inte riktigt lika.
Alltid tycker vi inte riktigt lika.
Jag tycker emellan att han är en envis gammal bässe
o säkert tycker han att jag är en uppkäftig ung jänta
O han försöker få mej tyst med att kyssa mej
men det lyckas sällan.
Jag tror inte han är van med kvinnor som gör som dom själv vill.
I torsdags var jag glad att han åka hem,
ville vara för mig själv
ville ha min egna tid.
Kände mig otålig och lätt irriterad
och ville bara vara med mig själv
Han fundera hur han kan sova utan mej
o hur han får dagarna o gå
o hur mycke han längtar
Jag sa att det är nyttigt att längta emellan.
Det är nyttigt att sakna.
Idag är de måndag
Jag kom hem efter en överlång arbetsdag.
Är trött o saknar hans sätt att komma emot mig på trappan.
Hans sätt att krama och välkomna mig hem.
Fast han är en gammal bässe
så är han en otroligt snäll gammal bässe
o behandlar mig som en prinsessa.
Han vill så mycke väl o jag är bara inte van med sånt.
Jag märker att jag vill lite spjärna emot
allt går så jäkla fort.
Jag hinner inte med.
Jag är nog lite arg på mig själv när jag släppt nån så nära så kvickt
och att jag inte fått nåt vettigt gjort den här sommarn.
Men
Jag har haft en sjudundrande sommar,
en sommar med morgondopp, bastu o kvällsdopp
en sommar med en man som bara vill mig väl.
En sommar i soliga Savolax vid Stor-Saimen.
Förra veckan somna jag med huvudet i hans famn
när har sakta smekte mitt hår o örat o ansiktet
Hans doft finns i mina sängkläder
Det är nyttigt att sakna....
maanantai 26. elokuuta 2019
perjantai 9. elokuuta 2019
Se on siinä...
Voi hitsinhitsi kun aika kuluu niin ettei mukaan kerkee...
Loma loppui ja jo vähän päälle viikko on ähelletty naama punasena kustannuspaikalla.
Onneksi on kuvia mukavasta lomasta siellä kaukana Saimaan lempeiden vesien syleilyssä
Tuli uitua joka päivä,
tuli saunottua lähes joka päivä,
tuli tehtyä kotiseutumatkailua
ja kierrelty lähitenoita erilaisilla kikottimilla.
Milloin Marsulla, milloin WV:llä, milloin Minillä ja milloin golf-autolla.
Tuli myös käytyä Pieksämäen Big Wheels-tapahtumassa HD:llä.
Sielläpä oli kuulkaas vempelettä jos jonninmoista.
1800 erilaista menopeliä.
Rouva oli unohtanut takkinsa kotiin ja se oma kypäräkin jäi ottamatta mukaan,
joten lainahöyhenissä matkaan.
Onneksi löytyi sopivaa vermettä lainaksi!
On siitä jokunen vuosi kun viimeksi istuin mc:n kyydissä ja aluksi kyllä jänskätti.
Mutta varman kuskin kyydissä meno tuntui melko nopeasti mukavalta.
Ja traktor pulling-kisoissa käytiin.
Aika veikeetä,
kun koko ikänsä traktorien kanssa pulanneet "pikkutytöt ja -pojat" puhuivat traktoreiden tekniikasta kuin isot miehet.
Siinä mulla opettelemista ;)
Enkä ole aikaisemmin nähnyt kun traktori lähtee niin vauhdikkaasti,
että se on radalla poikittain.
Huimaa touhua.
Puolentoista viikon reissu venyi kaksiviikkoiseksi
ja paluu arkeen on ollut tosi rankka.
Mun maailmani kun pyörähti käyntiin ihan ekasta työpäivästä alkaen ihan täysillä.
Jotenkin kaipaan kyllä hetkeä itsekseni.
On tullut tavattua ihan hirvittävä määrä ihmisiä,
monia uusia kasvoja ja nimiä,
niin monia, että vain osa on jäänyt kunnolla mieleen.
Kaipuu itsekseen oloon johtuu myös siitä, että on niin pitkään saanut tehdä kaiken omien aikataulujensa mukaisesti.
Ei ihan aina ole helppoa päästää toista lähelle
ja antaa hänen olla siinä 24/7
Varoittelinkin jo, etten ole mikään helppo ihminen.
Osaan olla nätisti, mutta jos mua enempi tölvii niin paha akka nostaa päätään.
Joku varmaan miettii, että olen muuttanut kiinnostuksen kohteitani dramaattisesti,
koska nyt on ollut niin "moottorivoittoista" kaikki tekeminen.
Mutta oikeestaan asia ei ole niin.
Olen koko pienen ikäni pyörinyt koneiden ja laitteiden ja vempeleitten seassa,
se osa minusta on vain jäänyt viimeaikoina hiukan vähemmälle.
Aina olen pitänyt moottorin lämpimästä hyrinästä,
tuli se sitten nokkapellin alta, veneen perästä tai "jalkojen välistä" ;)
Loma loppui ja jo vähän päälle viikko on ähelletty naama punasena kustannuspaikalla.
Onneksi on kuvia mukavasta lomasta siellä kaukana Saimaan lempeiden vesien syleilyssä
Tuli uitua joka päivä,
tuli saunottua lähes joka päivä,
tuli tehtyä kotiseutumatkailua
ja kierrelty lähitenoita erilaisilla kikottimilla.
Milloin Marsulla, milloin WV:llä, milloin Minillä ja milloin golf-autolla.
Tuli myös käytyä Pieksämäen Big Wheels-tapahtumassa HD:llä.
1800 erilaista menopeliä.
Rouva oli unohtanut takkinsa kotiin ja se oma kypäräkin jäi ottamatta mukaan,
joten lainahöyhenissä matkaan.
Onneksi löytyi sopivaa vermettä lainaksi!
On siitä jokunen vuosi kun viimeksi istuin mc:n kyydissä ja aluksi kyllä jänskätti.
Mutta varman kuskin kyydissä meno tuntui melko nopeasti mukavalta.
Ja traktor pulling-kisoissa käytiin.
Aika veikeetä,
kun koko ikänsä traktorien kanssa pulanneet "pikkutytöt ja -pojat" puhuivat traktoreiden tekniikasta kuin isot miehet.
Siinä mulla opettelemista ;)
Enkä ole aikaisemmin nähnyt kun traktori lähtee niin vauhdikkaasti,
että se on radalla poikittain.
Huimaa touhua.
Puolentoista viikon reissu venyi kaksiviikkoiseksi
ja paluu arkeen on ollut tosi rankka.
Mun maailmani kun pyörähti käyntiin ihan ekasta työpäivästä alkaen ihan täysillä.
On tullut tavattua ihan hirvittävä määrä ihmisiä,
monia uusia kasvoja ja nimiä,
niin monia, että vain osa on jäänyt kunnolla mieleen.
Kaipuu itsekseen oloon johtuu myös siitä, että on niin pitkään saanut tehdä kaiken omien aikataulujensa mukaisesti.
Ei ihan aina ole helppoa päästää toista lähelle
ja antaa hänen olla siinä 24/7
Varoittelinkin jo, etten ole mikään helppo ihminen.
Osaan olla nätisti, mutta jos mua enempi tölvii niin paha akka nostaa päätään.
Joku varmaan miettii, että olen muuttanut kiinnostuksen kohteitani dramaattisesti,
koska nyt on ollut niin "moottorivoittoista" kaikki tekeminen.
Mutta oikeestaan asia ei ole niin.
Olen koko pienen ikäni pyörinyt koneiden ja laitteiden ja vempeleitten seassa,
se osa minusta on vain jäänyt viimeaikoina hiukan vähemmälle.
Aina olen pitänyt moottorin lämpimästä hyrinästä,
tuli se sitten nokkapellin alta, veneen perästä tai "jalkojen välistä" ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)