Juttu ilman kuvia
koska olen ollut tavattoman laiska kuvaamaan viimeaikoina,
tai oikeammin - ottamani kuvat eivät ole tällä foorumilla julkaistaviksi.
Olen todella ollut menossa ja tulossa ja menossa
ja välillä en ole tiennyt olenko tulossa vai menossa vai jo perillä.
Olen ollut mukana eduskuntavaaliduunissa,
niin turuilla ja toreilla
kuin ennakkoäänestyksessä ja varsinaisessa äänestyksessä.
On ollut koulutusta
on ollut kokouksia
on ollut - ihan hirrrveesti on ollut.
Nyt rauhoittuu hetkeksi
kunnes alkaa eurovaalien tohinat.
Jännityksellä odotan, mitä eroa on tehdä eduskuntavaaleja ja eurovaaleja.
Nyt on itse eletty kunnallisvaaliehdokkaan sirkus,
pressavaalien äänestys-sirkus,
eduskuntavaalisirkus
ja kohta myös eu-vaalisirkus.
Jossain vaiheessa havahduin miettimään,
kuinka usein nykyään venytän omia rajojani.
Olen usein oman mukavuusalueeni rajoilla ja ulkopuolella.
Joku kumma vimma saa kokeilemaan kaikkea mahdollista
vaikka välillä iskeekin ramppikuume tai pakokauhu
ja järki sanoo, ettei tämä nyt ihan tunnu sillain helpolta,
mukavalta ja järkevältä.
Osittain tilanteet johtuvat siitä,
että olen saanut tilaisuuden hypätä mukaan kunnallispolitiikkaan.
On kokouksia, isoja päätöksiä ja vaikeita juttuja,
joihin yritän oikeasti päästä sisälle,
jotta tietäisin mistä puhutaan
ja jotta voin muodostaa asiasta oman mielipiteen.
Duunissa tulee jatkuvalla syötöllä tilanteita,
jotka on uusia, joihin ei oikein kukaan voi mua neuvoa
ja jotka pitää ratkaista
tai joihin täytyy hakea apua ratkaisuihin jotakin kautta.
Ja osittain myös henkilökohtaisesti haastan itseni.
Helppoahan se on, kun on moottoriturpa ja ulospäinsuuntautunut
ja höperö tättähäärä,
joka rakastastaa saada ihmiset nauramaan omille kohkailuilleen.
Ja joka nauraa rätkättää sydämestä asti
Ja joka puhuu kaikkien kanssa ihan kaikesta.
Tai niinhän sitä luulisi
Välillä kuitenkin sisälläni oleva pikkutyttö pelkää ihan suunnattoman paljon,
pelkää, että sattuu,
pelkää, että satutetaan,
pelkää, että satuttaa,
pelkää tulla haavoitetuksi,
pelkää tulla nolatuksi,
pelkää tulla satutetuksi
ja vihaa tulla aliarvioiduksi.
Sitä vaan mietin,
että tuleeko mukavuusalueen rajojen venyttämiselle immuuniksi,
kasvaako toleranssi samalla tavoin kuin esim. viinan sietokyky käytön kasvaessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti