Kuolema ruokapöydässäni

Elämä heittää välillä kärrynpyörää,
ihan sillain kokonaisuudessaan.
Ei kai mulla koskaan ole ollut sellaista ihan rauhaisaa hetkeä,
joten miksi nyt mukamas pitäisi niin olla?

Elämääni humpsahti mies
ja minä kuvittelin, että siitä tulisi kaukosuhde.
Mutta kohtalo taas sekoitti speksit.

Tuli korona, tuli Uudenmaan lockdown,
häneltä meni ajokortti,
ja siten hän sitten vain asuikin luonani.
Ja siihen sitten vielä lisää,
laajalle levinnyt syöpä, jota ei voi parantaa.

Hänellä ekat sytot, sitä samaa paskaa kuin minäkin sain
ja kolmen kerran jälkeen hän päätti,
ettei jatka hoitoja.
Nyt istun tässä.
Kuuntelen kuolemaa joka päivä, joka paikassa.
Mietin, miten oma pääni kestää?
Mietin, mitä minulla on oikeus tuntea
ja miten minun pitää toimia/reagoida/ajatella/puhua,
mitä minun tulee selvittää,
mitä minun tulisi tietää?

 - Tilanne on vähän niin kuin puhkeamaisillaan oleva patti -

Ajatus

 

Ihastuitko minuun sellaisena kuin olen

vai sellaisena, joksi oletit muuttavasi minut?

Ei pyöreätä palloa voi pakollakaan työntää neliön muotoiseen reikään.

Älä yritä tunkea minua muottiin, johon en mahdu.

On moni muukin yrittänyt siinä onnistumatta.

Olen tällainen – ota tai jätä.

Ei maailma ole mustavalkoinen,

eikä erilainen ole huono.

Ei köyhä automaattisesti ole rosvo

eikä työtön laiska

eikä värillinen roisto

eikä huonosti voiva heikko.

Eivät minun harrastukseni ja kiinnostuksen kohteeni ole höpöhöpöä

eikä kaikesta tarvitse saada etua tai rahaa,

ei kaiken tarvitse olla tuottavaa,

jotkin asiat ovat vaan kiinnostavia ja ihania, koska ne tuottavat mielihyvää

Vain matematiikassa on ehdottomia totuuksia

Et ole itse koskaan ollut sen ajatuksen edessä,

että oma elämäsi on rajallinen – jatkoaikoja ja ikuisuuksia ei ole olemassa

Eikä sairaus tarkoita sitä, että on tarpeeton.

Pitää vain oppia ottamaan päivä sellaisena kun se tulee.

Ja pitää oppia arvostamaan ihmisiä sellaisena kuin he ovat.

Ensimmäistä kertaa

Tämä vuosi on ollut vuosi,

jolloin moni meistä on tehnyt monta eri asiaa ensimmäistä kertaa

Ekaa kertaa etäkokouksessa

ekaa kertaa etäopetuksessa,

ekaa kertaa etätyössä

ekaa kertaa kuonokopallisena

ekaa kertaa karanteenissa

Minä, joka aina halaan ja haluan koskettaa,

olen joutunut opettelemaan etäilyä siinäkin

TURVAVÄLI - PKLE

Konsertit, teatterit, leffat, sukujuhlat, valmistujaiset

 kaikki kivat - peruuntuvat 

Maailma muuttuu, eikä aina välttämättä parempaan suuntaan.

Oletan, etta korona on tullut jäädäkseen.

Ihan niin kuin influenssa, tuhkarokko, ebola, hiv....

Niiden kanssa on vain opittava elämään.

Siitä huolimatta - me olemme elossa!

 

Valoa yössä

 Heips,

aika taas aloittaa, tai jatkaa, tai siis ihan vaan kirjoittaa. 

Ja kuten aina, kun väliin on jäänyt pitkä aika, on vaikeata tietää, mistä pitäisi aloittaa.
Mitä pitäisi kertoa, mitä on jäänyt kertomatta, mikä on kyllin tärkeää kerrottavaksi?
Ja tietysti ne samat vanhat epilyt;
miksi kukaan olisi kiinnostunut siitä, mitä minä touhuan?

Mutta olen jo aikaisemmin sen todennut;
kirjoitan oikeastaan itseni vuoksi.
Kirjoittamalla oma ajatusmaailma selkenee,
eri vaihtoehdot nousevat eri tavalla esille
ja koska joutuu ajattelemaan miten sanansa asettaa,
löytyy välillä yllättäviä lopputuloksia ja ratkaisuja.

Ja olenhan aina kirjoittanut.
Ihan aina.
Tämä on vain nykyaikainen versio nuorisoallakasta ja/tai päiväkirjasta.

SO - STAY ONLINE

Tää se päivä on...

No niin höpönassut!

Tänään vihdoinkin on SE päivä.

Sellainen aika herkullinen ja tarpeellinen ja mukava.

Arvatkaapas?!?

Juu, kyllä, on perjantai.

Mutta sitä en nyt ajatellut.

Niin, kyllä, on myös 15 päivä ja palkkapäivä

ja sehän on ihan hitsin hieno juttu kyllä,

mutta en minä nyt ajatellut sitäkään.

Tulossa on myös tyttäreni syntymäpäivä (17 pv)

ja 18.5 tulee vuosi siitä kun tapasin tuon mun "greasemonkeyn"

mutta en mä nyt niitähään ajatellut.

Ei,

vaan mulla alkaa loma!

Kokonainen viikko,

ihan koko viikko!

Edellinen loma oli joskus viime vuonna.

Onhan tässä ollut näitä lyhyitä viikkoja ja arkipyhiä,

mutta kun on painanut työtä ihan sata lasissa ei muutama arkipyhä paljoa hetkauta.

Ei kerkeä palautumaan muutamassa päivässä.

Jos työ on ollut hektistä, niin kyllä sitä on ollut myös paikallispolitiikka.

(myös valtakunnan ja koko maailman tasolla)

Jessus, mitä vääntöä.

Ihan tosissani mietin, että haluanko jatkaa.

 Mutta toisaalta, 

olen vähän sitä mieltä,

että jos on hypännyt kärryyn hyvänä aikana,

niin pitäisi myös olla selkärankaa olla mukana huonoina hetkinä.

Huonoja hetkiä ja kovia paikkoja kun tulee tulemaan ihan hlvetisti.

Korona tulee vaikuttamaan kuntien, kaupunkien ja valtioiden toimintaan

vielä todella pitkään.

 Vaan nyt kun työpäivä päättyy,

niin kirjaan itseni hyvin ansaitulle lomalle.

Lompsis

<3

Music maestro!

Kaipaan musiikkia.
Kaipaan sitä siinäkin määrin, että välillä kaipaus tuntuu fyysisinä oireina.
Jonkinasteisia vieroitusoireita.
Mulla on jääkaapin ovessa lippu odottamassa, että hra Ozzy Osbourne on kondiksessa
ja uskaltaa matkustaa; keikka siirretty eteenpäin jo muutamaan otteeseen.
Ja Tuskan 3 päivänen fläbä siinä samassa nipussa.
Se siirtyy vuodella eteenpäin.
APUA!


Kun teen töitä kotoa, jäävät matkat töihin ja kotiin pois eli se armoton popitus autossa jää pois.
Kotona mulla on tuo mies,
jolle "bassoääni aiheuttaa todella hirveän päänsäryn¨,
ja alkaa mahtava ähkiminen ja pyöriminen tuolissa.

Hän ei ymmärrä, että musiikki voi olla niin tärkeää.
Olen yrittänyt kertoa, että hän katselee rallikuvia, minä heavy-heeboja,
hänelle ajokit ja rallit ovat tärkeitä, minulle live musiikki ja musiikki ylipäätään.
Hän on vakaasti sitä mieltä, että kun osaan ulkoa suuren osan vanhaa suomipoppia,
niin senhän pitää olla mun lempparimusiikkia.
Mutta kun ei se ole niin.
Mulle jää laulujen sanat päähän ihan hitsin helpolla.
Olen joskus sanonut, että jos olisin voinut opiskella laulunsanoin,
olisin vetänyt pelkkää kiitettävää tai kymppiä kaikista aineista. 

Ja olen huomaavinani,
että musiikkimakuni menee koko ajan rankemmaksi.
Vaan onhan ne ajatkin aika rankat.
Raskas työ vaatii raskaat huvit.

Rock on folks!

Long time no see sano engelsmanni

Paljon on tosiaan aikaa viimepäivityksestä!
Olen pahoillani ystävät, en ole teitä unohtanut, en vaan ole saanut aikaiseksi päivityksiä.
Ehkä osasyy siihen on se, että en käytä "omaa nimeäni" ja kun talossa nyt syystä tai toisesta asustaa ihminen, joka noin yleisesti ottaen on kiinni minussa kaiken muun ajan kuin työaikani, niin päivittäminen salassa ei oikein onnistu.

Mutta syistä viis. Here I am now!

Kevät on pitkällä. Arska mollottaa pilvettömältä taivaalta ja minä istun sisällä, kotona, etätöissä. 
Olen ennen tätä korona-aikaa kieltäytynyt etätöistä,
koska haluan pitää työn ja vapaa-ajan erillään.
Olen sillain hullu ihminen, että mulla helposti luiskahtaa työpäivät sellaiseksi ylipitkiksi,
koska haluan tehdä valmiiksi sen mitä touhuan.
Huomaan jo nyt, että ruokatauot jäävät pois, kahvitauoista puhumattakaan, Saatan ottaa välipalan koneen viereen ja tehdä töitä siinä samalla.

Lisäksi minä tarvitsen hetken siirtääkseni ajatukseni ja aivoni työpaikalle tai sieltä pois.
Automatka reipasta heavya laulaen toimii siinä ihan hitsin hyvin.
Lisäksi kotikonttorilla on tuo ergonomia hiukan hakusessa.
Duunieni vuoksi (salassapidettävää tietoa ja puheluita) olen järjestänyt oman nurkkauksen ihan eri huoneeseen,
mutta eihän mulla ole sähköpöytää tai kunnon näyttöä tai kunnon tuolia.
Vaan minkäs teet?
Ja onhan näissä kotikonttoripäivissä hyvätkin puolensa.
Saa nukkua vähän pidempään.
Ja voi istua pieruverkkareissa koko päivän.

Laiha lohdutus, mutta en ole ainoa,
jolla työt/työn kuva/työpiste yms on muuttunut.
Ja kaipa mun pitää olla onnellinen,
että mulla on töitä.

 Jotenkin tämän hetken maailmantilanne on vaan vinkee,
kun ne joilla on duunia,
hukkuu työhön.
Ja loput lomautetaan.
Eikö näitä vois jakaa vähän tasasemmin?

Mulla olisi pitänyt olla viikko lomaakin maaliskuussa,
mutta koko loma peruttiin.
Tarkoitus oli lähteä Lappiin kelkkailemaan.
Minä en ole koskaan Lapissa käynyt.
Mutta kävi vähän muitakin kämmejä,
joten ehkä hyväkin, että loma peruuntui.
Sillä samalla viikolla Lapissakin ruvettiin sulkemaan hiihtokeskuksia ja muita julkisia massaturistipaikkoja.
Ja Lapissa oltaisiin oltu vanhan lapphalaisen luona,
joten ehkä hyvä hänenkin kannaltaan,
ettei päästy menemään.
Kerron niistä muista muuttuneista jutuista varmasti vähän myöhemmin.

 Kuvassa muuten näätä tyhjentää mun lintulautaa,
ihan uus elikko aamiaisella!

Ja vanha viholliseni ruusukin iski taas yks kaks yllättäen.
Yhden yön tärisemisen ja korkean kuumeen tuloksena koko oikea rinta tulipunaisena ja kipeänä.
Tällä kertaa ei aloitettu suonensisäisellä antibiootilla,
mutta monen käyntikerran ja pienen kinan jälkeen
sain taas piiiiitkän ab-kuurin.
Kuus viikkoa vedetään taas - kroppa huutaa hoosiannaa...
Mutta toivottavasti ruusu sillä tokenee.

Kaipaan konsertteja.
Kaipaan Tuskaan
Kaipaan omaa aikaa ja rauhaa
Kaipaan paljon muutakin,
mutta se jääköön teille arvoitukseksi.

Tättähäärä tää
taas eteenpäin rientää.

Ystävät hyvät - pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne.
Auttakaa niitä,
jotka apua tarvitsevat.
Soittakaa niille, joita kaipaatte,
olkaa ihmisiksi.

Iso virtuaalihali teille kaikille.