Kaipaan musiikkia.
Kaipaan sitä siinäkin määrin, että välillä kaipaus tuntuu fyysisinä oireina.
Jonkinasteisia vieroitusoireita.
Mulla on jääkaapin ovessa lippu odottamassa, että hra Ozzy Osbourne on kondiksessa
ja uskaltaa matkustaa; keikka siirretty eteenpäin jo muutamaan otteeseen.
Ja Tuskan 3 päivänen fläbä siinä samassa nipussa.
Se siirtyy vuodella eteenpäin.
APUA!
Kun teen töitä kotoa, jäävät matkat töihin ja kotiin pois eli se armoton popitus autossa jää pois.
Kotona mulla on tuo mies,
jolle "bassoääni aiheuttaa todella hirveän päänsäryn¨,
ja alkaa mahtava ähkiminen ja pyöriminen tuolissa.
Hän ei ymmärrä, että musiikki voi olla niin tärkeää.
Olen yrittänyt kertoa, että hän katselee rallikuvia, minä heavy-heeboja,
hänelle ajokit ja rallit ovat tärkeitä, minulle live musiikki ja musiikki ylipäätään.
Hän on vakaasti sitä mieltä, että kun osaan ulkoa suuren osan vanhaa suomipoppia,
niin senhän pitää olla mun lempparimusiikkia.
Mutta kun ei se ole niin.
Mulle jää laulujen sanat päähän ihan hitsin helpolla.
Olen joskus sanonut, että jos olisin voinut opiskella laulunsanoin,
olisin vetänyt pelkkää kiitettävää tai kymppiä kaikista aineista.
Ja olen huomaavinani,
että musiikkimakuni menee koko ajan rankemmaksi.
Vaan onhan ne ajatkin aika rankat.
Raskas työ vaatii raskaat huvit.
Rock on folks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti