Tää se päivä on...

No niin höpönassut!

Tänään vihdoinkin on SE päivä.

Sellainen aika herkullinen ja tarpeellinen ja mukava.

Arvatkaapas?!?

Juu, kyllä, on perjantai.

Mutta sitä en nyt ajatellut.

Niin, kyllä, on myös 15 päivä ja palkkapäivä

ja sehän on ihan hitsin hieno juttu kyllä,

mutta en minä nyt ajatellut sitäkään.

Tulossa on myös tyttäreni syntymäpäivä (17 pv)

ja 18.5 tulee vuosi siitä kun tapasin tuon mun "greasemonkeyn"

mutta en mä nyt niitähään ajatellut.

Ei,

vaan mulla alkaa loma!

Kokonainen viikko,

ihan koko viikko!

Edellinen loma oli joskus viime vuonna.

Onhan tässä ollut näitä lyhyitä viikkoja ja arkipyhiä,

mutta kun on painanut työtä ihan sata lasissa ei muutama arkipyhä paljoa hetkauta.

Ei kerkeä palautumaan muutamassa päivässä.

Jos työ on ollut hektistä, niin kyllä sitä on ollut myös paikallispolitiikka.

(myös valtakunnan ja koko maailman tasolla)

Jessus, mitä vääntöä.

Ihan tosissani mietin, että haluanko jatkaa.

 Mutta toisaalta, 

olen vähän sitä mieltä,

että jos on hypännyt kärryyn hyvänä aikana,

niin pitäisi myös olla selkärankaa olla mukana huonoina hetkinä.

Huonoja hetkiä ja kovia paikkoja kun tulee tulemaan ihan hlvetisti.

Korona tulee vaikuttamaan kuntien, kaupunkien ja valtioiden toimintaan

vielä todella pitkään.

 Vaan nyt kun työpäivä päättyy,

niin kirjaan itseni hyvin ansaitulle lomalle.

Lompsis

<3

Music maestro!

Kaipaan musiikkia.
Kaipaan sitä siinäkin määrin, että välillä kaipaus tuntuu fyysisinä oireina.
Jonkinasteisia vieroitusoireita.
Mulla on jääkaapin ovessa lippu odottamassa, että hra Ozzy Osbourne on kondiksessa
ja uskaltaa matkustaa; keikka siirretty eteenpäin jo muutamaan otteeseen.
Ja Tuskan 3 päivänen fläbä siinä samassa nipussa.
Se siirtyy vuodella eteenpäin.
APUA!


Kun teen töitä kotoa, jäävät matkat töihin ja kotiin pois eli se armoton popitus autossa jää pois.
Kotona mulla on tuo mies,
jolle "bassoääni aiheuttaa todella hirveän päänsäryn¨,
ja alkaa mahtava ähkiminen ja pyöriminen tuolissa.

Hän ei ymmärrä, että musiikki voi olla niin tärkeää.
Olen yrittänyt kertoa, että hän katselee rallikuvia, minä heavy-heeboja,
hänelle ajokit ja rallit ovat tärkeitä, minulle live musiikki ja musiikki ylipäätään.
Hän on vakaasti sitä mieltä, että kun osaan ulkoa suuren osan vanhaa suomipoppia,
niin senhän pitää olla mun lempparimusiikkia.
Mutta kun ei se ole niin.
Mulle jää laulujen sanat päähän ihan hitsin helpolla.
Olen joskus sanonut, että jos olisin voinut opiskella laulunsanoin,
olisin vetänyt pelkkää kiitettävää tai kymppiä kaikista aineista. 

Ja olen huomaavinani,
että musiikkimakuni menee koko ajan rankemmaksi.
Vaan onhan ne ajatkin aika rankat.
Raskas työ vaatii raskaat huvit.

Rock on folks!

Long time no see sano engelsmanni

Paljon on tosiaan aikaa viimepäivityksestä!
Olen pahoillani ystävät, en ole teitä unohtanut, en vaan ole saanut aikaiseksi päivityksiä.
Ehkä osasyy siihen on se, että en käytä "omaa nimeäni" ja kun talossa nyt syystä tai toisesta asustaa ihminen, joka noin yleisesti ottaen on kiinni minussa kaiken muun ajan kuin työaikani, niin päivittäminen salassa ei oikein onnistu.

Mutta syistä viis. Here I am now!

Kevät on pitkällä. Arska mollottaa pilvettömältä taivaalta ja minä istun sisällä, kotona, etätöissä. 
Olen ennen tätä korona-aikaa kieltäytynyt etätöistä,
koska haluan pitää työn ja vapaa-ajan erillään.
Olen sillain hullu ihminen, että mulla helposti luiskahtaa työpäivät sellaiseksi ylipitkiksi,
koska haluan tehdä valmiiksi sen mitä touhuan.
Huomaan jo nyt, että ruokatauot jäävät pois, kahvitauoista puhumattakaan, Saatan ottaa välipalan koneen viereen ja tehdä töitä siinä samalla.

Lisäksi minä tarvitsen hetken siirtääkseni ajatukseni ja aivoni työpaikalle tai sieltä pois.
Automatka reipasta heavya laulaen toimii siinä ihan hitsin hyvin.
Lisäksi kotikonttorilla on tuo ergonomia hiukan hakusessa.
Duunieni vuoksi (salassapidettävää tietoa ja puheluita) olen järjestänyt oman nurkkauksen ihan eri huoneeseen,
mutta eihän mulla ole sähköpöytää tai kunnon näyttöä tai kunnon tuolia.
Vaan minkäs teet?
Ja onhan näissä kotikonttoripäivissä hyvätkin puolensa.
Saa nukkua vähän pidempään.
Ja voi istua pieruverkkareissa koko päivän.

Laiha lohdutus, mutta en ole ainoa,
jolla työt/työn kuva/työpiste yms on muuttunut.
Ja kaipa mun pitää olla onnellinen,
että mulla on töitä.

 Jotenkin tämän hetken maailmantilanne on vaan vinkee,
kun ne joilla on duunia,
hukkuu työhön.
Ja loput lomautetaan.
Eikö näitä vois jakaa vähän tasasemmin?

Mulla olisi pitänyt olla viikko lomaakin maaliskuussa,
mutta koko loma peruttiin.
Tarkoitus oli lähteä Lappiin kelkkailemaan.
Minä en ole koskaan Lapissa käynyt.
Mutta kävi vähän muitakin kämmejä,
joten ehkä hyväkin, että loma peruuntui.
Sillä samalla viikolla Lapissakin ruvettiin sulkemaan hiihtokeskuksia ja muita julkisia massaturistipaikkoja.
Ja Lapissa oltaisiin oltu vanhan lapphalaisen luona,
joten ehkä hyvä hänenkin kannaltaan,
ettei päästy menemään.
Kerron niistä muista muuttuneista jutuista varmasti vähän myöhemmin.

 Kuvassa muuten näätä tyhjentää mun lintulautaa,
ihan uus elikko aamiaisella!

Ja vanha viholliseni ruusukin iski taas yks kaks yllättäen.
Yhden yön tärisemisen ja korkean kuumeen tuloksena koko oikea rinta tulipunaisena ja kipeänä.
Tällä kertaa ei aloitettu suonensisäisellä antibiootilla,
mutta monen käyntikerran ja pienen kinan jälkeen
sain taas piiiiitkän ab-kuurin.
Kuus viikkoa vedetään taas - kroppa huutaa hoosiannaa...
Mutta toivottavasti ruusu sillä tokenee.

Kaipaan konsertteja.
Kaipaan Tuskaan
Kaipaan omaa aikaa ja rauhaa
Kaipaan paljon muutakin,
mutta se jääköön teille arvoitukseksi.

Tättähäärä tää
taas eteenpäin rientää.

Ystävät hyvät - pitäkää huolta itsestänne ja lähimmäisistänne.
Auttakaa niitä,
jotka apua tarvitsevat.
Soittakaa niille, joita kaipaatte,
olkaa ihmisiksi.

Iso virtuaalihali teille kaikille.

Ei mitään sanottavaa?

Onko niin, ettei mulla ole enää sanottavaa?
Vai onko niin, että olen jo käyttänyt koko vuodelle tarkoitetut sanat?
Vai kenties niin, että mulla on joku, jolle kertoa kaikki?
Ei - ei kai mikään noista pidä täysin paikkaansa,
mutta osittain rouvan moottoriturpa on hiukan rauhoittunut.
Tai sanotaanko,
että koko rouva on vähän pöllämystynyt.

Tiedättekö sen fiiliksen,
kun niin hirveesti tahtois, että se toinen on ja pysyy,
kaikesta huolimatta?
Kaikesta siitä huolimatta,
että menneisyys ei välttämättä ole ollut ruusuja ja kuoharia?
Kaikesta siitäkin huolimatta,
että menneisyydessä on montaa sammakkoa suudeltu,
eikä niistä yksikään muuttunut prinssiksi?
Ja välillä pelottaa, että olen taas liian paljon kaikkea yhtäaikaa.
Liikaa meteliä, liikaa vauhtia, liikaa tunteita, liikaa suomenruotsalainen, liian sitä ja liian tätä....

Huomaan, että yritän potkia toista kauemmaksi.
Kerron ne kaikkein hurjimmat reissuni,
ne kaikkein pahimmat sekoilut,
sen kaiken, mitä naiset eivät yleensä tunnusta tai tee,
ihan vaan nähdäkseni, lähteekö hänkin.
Oliko hänkin vain mies, joka ei kestä totuutta.
Mies, joka haluaa itselleen kokeneen, kauniin neitsyen.

Toisaalta voin tuntea mustasukkaisuuttaa jotakuta kohtaan,
joka häntä on menneisyydessä miellyttänyt.
Miksi siis kuvittelen, ettei hän tuntisi samoin?
Ja miksi minä reagoin niin kuin reagoin?

Se vaan taitaa olla niin, että en oikein tiedä mitä haluan ja mitä en halua.


Oi että, kai se täytyy tunnustaa, että olen minä välillä aika juntturassa.
Ja juntti.

Käsittelyohjeet

Mamabearin käsittelyohjeet

• Rapsuteltava/paijattava/halattava/suukoteltava säännöllisesti, mieluiten useasti päivän aikana.
  Pidempien paussien jälkeen kupsuttamisen määrä on vähintäänkin kaksin- tai kolminkertaistettava,
  joka tapauksessa moninkertaistettava.
  
• Yleisesti hyväntuulinen ja lempeä, tasaisen tappavasti iloinen eikä ympäristölleen vaarallinen.
  Lähinnä vain aiheuttaa hyväntuulista mölinää, älinää ja naurua.
• Alkoholi vaikuttaa vauhtia kiihdyttävästi, aiheuttaa naurua remakoituvasti,
  saa aikaiseksi kaikenlaisia (hulluja) päähänpistoja ja yleistä häröilemistä.
• Ruokittava säännöllisesti.
  Nälkäisenä tosi vaarallinen ja v-mäinen ja pinna just ihan tasan tarkkaan nanosekunnin pituinen.
  Ei suositella nälkäisen mamabearin härnäämistä lainkaan, jos ei ole valmistautunut tyrmäykseen – sanallisesti tai/ja fyysisesti
• Tarvitsee aika-ajoin kunnon yöunet.
  Kestää kyllä melko pitkään lyhyitä öitä, mutta väsyneenä hitaista liikkeistä/aivoituksista huolimatta
  tosi nopeasti tulistuva.
  Väsyneen mamabearin härnäämisestä katso ohjeet yllä.
  Pinna sen noin puolikkaan nanosekunnin pituinen
• Päästettävä kotipesälle rauhassa (vähintään ovesta sisään, ulkorynttyyt pois, huokaus ja syvään hengitys) ja annettava tasaantua hetki ennen kuin käydään verbalisesti, fyysisesti tai psyykkisesti kimppuun
  tai  yleisesti keskusteluun/kyselemään/kertomaan/hosumaan/ tai edes hengittämään kovin äänekkäästi
• Jos nälkäiselle ja väsyneelle mamabearille höpötellään heti hänen tullessa kotipesään,
  saa höpöttelijä itse vastata seurauksista….

Hipaisu

Enpä uskonut, että hipaisu,
hiljainen ja lämmin
ja niin lempeä
voi herättää koko naisen
Että hiljaa hivelemällä
voi avata portit uuteen ulottuvuuteen
Että pysähtyvä, viipyvä lämmin ja hellä käsi
saa aikaan maanjäristyksiä ja -vyörymiä
sisäisiä ukkosmyrskyjä.
En tiennyt
enkä uskonut.
Ennen kuin sinä minua kosketit

Tänään tahdon

Tänään tahdon metsään.
Tahdon haistella metsän kosteutta
ja nähdä peurat ja ketun ja korpin ja muurahaiset.
Tahdon löytää sieniä.
Tahdon tyhjentää pääni metsän syvyyksissä
Tahdon kuunnella hiljaisuutta
ja rauhoittaa sydämeni.
Tahdon avata aistini
ja ottaa vastaan metsän henget,
nähdä sielujen polut,
avata sydämeni
ja vain rauhoittua.

Ja metsä vastaa:
Kaikki on hyvin.
Olet tässä, tämä hetki on sinun,
tämä hetki on meidän
hengitä syvään ja rauhoitu.
On vain tämä hetki tässä ja nyt.

Metsä antaa ja ottaa,
tänään se antoi aika pienen saaliin
Mutta siitäkin olen kiitollinen
Minulla on metsä, se oma rakas lähimetsä, josta haen voimaa
lohtua ja rauhaa
Ja sieniä.

Metsä antaa ja ottaa
Metsän oma kiertokulku on puhdas,
siellä ei säälitä tai anneta armoa.

Minä menen ja tulen
Joku päivä vain menen,
enkä enää tule.
Muutun osaksi kiertokulkua.