Olen aina kirjoittanut paljon.
Olen käyttänyt kirjoittamista vihani purkamiseen,
päiväkirjana,
rakkauteni kertomiseen,
uteliaisuuteni tyydyttämiseen - ihan kaikkeen.
Iloon ja suruun.

Eilen minun piti hakea tekstejä jotka sijoittuvat ihan sinne avioeron jälkeiselle ajalle.
Piti löytää tapahtumasarjoja ja päivämääriä.
Olen varma, että olen purkanut suruni, vihani, kummaksuntani,
itkuni, ihan kaiken tekstiksi.
Mutta ei - ei löydy.
Onko käynyt niin, että en ole pystynyt edes kirjoittamaan?

Löysin muutaman, tosi vihaisen, tulta ja tulikivenkatkua tihkuvan tekstin,
siinä kaikki.
Ne tekstit lähinnä hymyilyttävät nyt.
Käsialastani näkee, kuinka olen sylkenyt sanat paperille,
suoraa ja raakaa tekstiä.
Kuinka rikki olinkaan ja kuinka loukattu.
Kuinka pahasti kaikki sattui
ja kuinka syvästi tunsin tuskaa.
Olin melkein valmis kuolemaan.
Kuinka surin lasteni ja appiukon puolesta,
kuinka kaikki oli rikki ja hajalla ja suurta kaaosta.

Enemmänkin minua itkettivät tekstit ennen kuin oikea asianlaita selvisi.
Kuinka kauniisti kirjoitan miehestäni.
Kuinka kerron, miten hyvä isä,
miten hyvä aviomies,
miten suoraselkäinen ja rehellinen,
miten uuttera yrittäjä, joka tekee kaiken perheensä eteen.
Miten kerron kuinka rakastan ja arvostan häntä.
Kuinka hän on minulle tärkeä
ja miten haluan elää hänen kanssaan lopun elämääni
 

 Se rakastamani mies katosi kuin pieru Saharaan.
Tilalle astui kylmä, halveksiva, tilanteelle naurava idiootti,
joka ei välittänyt lapsistaan saatika vaimostaa,
jolle vain se uusi rakkaus merkitsi jotakin.
Meitä ei enää ollut.

On se vaan kummallista.
Minäkin haluaisin joskus vielä rakastua niin silmittömästi,
ettei millään muulla enää ole väliä.
Tai ei
En halua.
En ikinä halua sellaista tilannetta, etteivät lapseni olisi minulle tärkeitä.
He kun ovat elämäni tärkein voimavara,
suurin rakkaus, parhaimmat ystäväni, elämäni suurimmat ja kalleimmat timantit.
He ovat syy, miksi vielä elän.

Minussa asuvat naiset

Minussa asuvat naiset
useat ja monenlaiset
Jos näkisit minut, näkisit minut aidosti ja oikeasti,
huomaisit kaikki ne väriskaalat
mustat, valkoiset ja punaisen kaikki sävyt, lämpimät kylmät ja kaiken siltä väliltä.

Rakastava naiseni rakastaa suuresti, syvästi ja intohimoisesti,
rakastaa rajattomasti.
Sydämeeni mahtuu ihmisiä mahdottomasti.

Vihan naiseni vihaa rajusti ja palavasti,
jos minut suututat saa katua ikuisesti.
Mutta viha on tunteista se, jota tunnen todella harvasti.

Äiti minussa on leijona,
vahva ja rohkea,
kannustava ja kuunteleva.

Sielunnaisessa on arpia,
tummia ja punaisia
kuin poltiraudalla poltettuja
enkä niitä näytä
en sinulle, enkä kellekään muulle.

Se seksikäs nainen on vieläkin piilossa
vaikka se eli minussa todella vahvana
jonkun pitäisi suudella
pois näkyvien arpien tuska
ja ehkä myös koskettaa niitä sielun polttoarpia

Kuka näistä naisita hallitsee,
kuka on kuningatar?
Kuka on se joka näkyy ja kuuluu?
Se on se kokonaisuus,
joka kaikista näistä naisista muodostuu!

Vanha teksti naistenpäivältä 2008

Jaha,

tulossa ei ole rypistystä siitä, kuinka kaikki elämäni miehet unohtivat minut naistenpäivänä. 

Tai kuinka kaikki miehet vain haluavat saada, mutta eivät anna. 

Tai kuinka naisia pitää kunnioittaa ja lahjoa ja paijata. 

Ehei. 

Mulle (aina) sattuu ja tapahtuu. 

Minä olen se, joka käytännössä kokeilee sitä, mitä muut miettivät hiljaa mielessään. 

Tämä vain varoitukseksi lukijoille. 

Kevät saa mussa aikaiseksi kaikenmaailman reaktioita. 

Yksi niistä on sellainen, että haluaisin polttaa pois vanhan ruohon, vanhat lehdet, roskat ja tällä kertaa kohteena oli vanha rupunen parakki, joka kuitenkin pitää tuhota uuden sisäänajotien alta. 

Olen sitä kierrellyt kuin kissa kuumaa puuroa ja miettinyt, sormet syyhyten ja tikut taskussa. Lauantaina oli aivan upea "polttokeli" ja naapurikin sattui olemaan paikalla isommalla miesjoukolla ja kävin kysäsemässä, josko tarvitessa saan apua. Joo, tottakai... Eli tuumasta toimeen!

Kävin naapurustossa ilmoittamassa, että kohta savuaa, ja vastaus kuului: polta pois, pistä tuleen. Eli: MIKÄ ETTEI! 

Pian se mokoma syttyikin ja ihan kunnon liekkeihin, kun paikalle ampaisee joku vihainen viheriämielinen henkilö huutamaan lakia ja järjestystä ja uhkailemaan yhdellä jos toisellakin tapaa. No okei, sammutetaan paska! 

Mutta, mutta...kaikki tulta käsitelleet tietävät, että jos jonkun jutun saa kunnolla roihuamaan, niin sitä ei ihan noin vaan tavallisella letkulla sammuteta (ja ei kai me niiiin hirveeen aktiivisiakaan oltu).   

Eikä aikaakaan, kun palokunta tulee paikalle pillit ujeltaen. Ja minä selittämään. Pojat (naureskellen) selvittävät rouvalle, mitä saa polttaa, miten saa polttaa ja koska saa polttaa ja mitä EI EHDOTTOMASTI saa polttaa. 

Joka tapauksessa heidän on kokkoni sammutettava, koska ovat paikalla. 

Kysäisin, josko vikahälytyksestä tulee minulle lasku, johon pojat kertovat, etteivät HE mitään laskua kirjoita, paikalle tuleva POLIISI kyllä ehkä kirjoittaakin. 

Aha. 

Että poliisi. Että silleen.... 

Lisävedelle oli tarvetta, joten paikalle tuli paikallinen VPK. 

Ja heti sen perään poliisi. 

Minä taas tomerana ilmoittautumaan sanoin: Temppu ja sen tekijä... Eivät tainneet ihan uskoa vaan vilkuilivat "äijiä" pihalla. Keskusteltiin huumorilla höystettynä tilanteesta ja sain taas kuulla, mitä saa polttaa ja mitä ei saa polttaa, ja että parakkeja ei missään nimessä saa polttaa. Mutta hyvää sutkautusta ja letkautusta naurulla höystettynä. 

Tässä muutama:

Minä palomiehelle: älä pidä mitään kiirettä veden päällelaittamisessa, kerkee palaa vähän vielä, ota vaikka tupakkatauko...
Palomies: meinaatko, että nyt pitäis aloittaa tupakointi? 

Paloesimies: kyllä se nyt valitettavasti on niin, että meidän täytyy se sammuttaa...kun kerran ollaan tänne asti tultu.
Minä: Entä jos se uudelleen sitte roihahtaaä
PES: kuule, sinne työnnetään kyllä niiin paljon vettä, että ei se ihan noin vaan pääse uudelleen roihahtamaan (että vink-vink: jos se uudelleen syttyy, niin tiedetään kyllä, että sinä sen uudelleen sytytit).

Paloesimies alaisilleen: No kattokaas näin nätisti se sammuu, kun paikalla on kunnon kaivuri... Johon minä: ja hyvä naapurisuhde... 

Naapurin kaveri: No miks ei saa polttaa, ollaan mekin moneen kertaan poltettu ja ilmotettiin jopa ja sanoivat vaan, että saa polttaa... 

Palomies: kerroitko mitä poltatte?
NK: No...no...no, ei tainnu tulla sanotuksi.... 

Poliisi kysyi, jos olen aamulla sekoittanut pilleripurkit, kun tollasta menin tekemään.. 

vastasin, että saattaapi olla, mutta jätin sanomatta, että siinä tapauksessa ainakin tiedän, mitä minun EI pidä tänään tehdä! 

Poliisi: ja sit tyhjennät taskut ja annat kaikki tulitikut mulle.
Minä: Enkä anna, minä kun tupakoin...
P: Kuule sun polttamiset on kyllä tän päivän osalta poltettu (ja perään tosi tuima katse, josta jopa minä nolostun ja punastun)
M: älä katso noin hirveen pahasti, mua rupee hävettämään...
P: sietää kyllä hävetäkin! 

Poliisi: Kenen parakki se on?
Minä: minun...
P: ja kenen mailla se on?
M: minun....
P: ja kuka sen sytyttiä
M: no, minä....
P: JAAHA! 

Minä poliisille: no tuleeko tästä nyt sitten mulle lasku?
Poliisi: (miettii tovin) Rangaistukseksi menet metsään, haet sieltä kunnon risun ja annat itselleni selkään. Tulemme sitten sunnuntaina tarkistamaan tilanteen. (Lupasin heille kahvit, kun tulevat)
Naapuri: No, pistävätkö sut käsirautoihin?
Minä poliisille: Saanko pyytää naapuria apuun ruoskimisessa...? 

Poliisi: no mitä sä oikein ajattelit, kun noin teitä
Minä; no että hallitusti poltetaan pois toi parakki tosta uuden tien alta...mut ei se kai nyt niin hallittua ollutkaan...
P: no leviskö se tuli johonki?
M: no ei levinny, oli se siinä mielessä ihan hallittua...! 

Naapuri kavereilleen: No mihinkäs ne äijät katos, kun poliisi tuli paikalle? Naapurin rouva se niin tomerana meni poliiseja vastaan, mutta äijät tulee esille vasta kun virkavalta poistui paikalta...

Poliisi minulle: Kuinkas sä nyt tykkäät, että me tehdään
Minä: No sä katsot mua taas sillai tuimasti ja sanot, etten mä enää koskaan saa tehdä tällästä ja mä katson katuvana alas ja pyydän anteeksi, ja sanon, etten enää iiikinä tee näin ja sit sä voit vaikka vielä ottaa mua korvasta, jos susta siltä tuntuu.....

Minä palomiehille ja poliiseille: Naistenpäivän kunniaksi mulla on piha täynnä komeita miehiä!

Kinda alive ;)

Kahden viikon räkätaudin jälkeen suht normikunnossa
(niitä vakiovikoja lukuunottamatta)
paitsi että tänään meinas iskee selkälihas juntturaan. Ei se lyhyen naisen pitkä selkälihas vaan se lihas,
joka ilmeisesti pitää prseen ylhäällä oikeelta puolelta
(ilman sitä peba putois nilkkoihin ja kävely olis perin hassua)
Tulevan urheiluvalmentajan resepti oli köpöttely ja vanuttelu.
Ja nyt tuntuu siltä, että kroppa taitaa sittenkin pysyä kasassa.
WAU, sanois Tanhupallo!

Köpöttely pimenevässä, lämpimässä, kosteassa illassa oli aika mahtava.
Ei uskois, että asutaan Suomessa, Pohjolan perukoilla.
Keli oli kuin Etelänmaissa parhaimmillaan.
Ajatus juoksee vapaammin ja olo on ok.
Huomenna olisi kylillä maalaismarkkinat.

Mietin jo aikaisemmin, että kun nyt ton räkätaudin vuoksi olen missannut yhdet kolmekymppisjuhlat,
Kirkkonummi-päivät, Siuntio-päivät ja muutamat kokoukset, niin maalaismarkkinoille on päästävä.
Otin siskon mukaan ja hyvän ystäväni.
Kylä on täynnä tuttuja ja halauksia saadaan ja annetaan.
On helppo nauraa, kun voi hyvin ja voi vaihtaa hyviä uutisia.

Siskon kanssa tehtiin vielä kauppakierros ja kannoin hänen ostoksensa hänelle kotiin.
Ja kyllä, siihen on tarvetta, se ei ole turhaa hemmottelua.

Alla kuva kylän omista lehmistä.
Fluffy-cow sanoo tyttäreni.
Tässä fluffy-cowta harjataan ja se lipoi turpaansa kun tuntui oikein makialta :)
Ihana otus (josta tulee isona joko pihvi tai siitossonni...)

 

Erilainen loppuviikko

Nyt meni REKO-neitsyys :)
Viime torstaina hain kotiin pienpaahtimon kahvia, vapaan kanan munia, naapurikunnan graavi- ja savulohta, luomuleipiä ja luomuvihanneksia.
Kahvi on taivaallista ja kala samoin.
Ensikerraksi todella hyvä juttu.
Seuraavaksi voisi kokeilla lihatuotteita ja muitakin juttuja.

Perjantaina työpäivän päätteeksi monta puhelua siskonpojan kanssa.
Ja vanhan tuttavan kanssa
Lauantaiaamuna hyvä ystävä oli oven takana.
Anoppi soitteli (tai siis x-anoppi),
on tullut kotiin reissusta ja kertoi kuulumisia.
Sisko soitti ja tuli istumaan iltaa.
Istuttiin tyttäreni ja poikani ja siskoni kanssa ja pohdittiin elämää.
Sisko lähti kotiin ja me tehtiin ruokaa.

Lauantaina leikin myös autoasentajaa.
Toinen etupoltin oli jo aikaisemmin pimee
ja nyt pimeni toinenkin ja toisen puolen parkki.
Jopas jotakin, mutta ei kun vaihtamaan
Mulla on aina uusia polttimoita takapaksissa
ja niin oli nytkin, jopa kaksin kappalein.
Vaihdoin kummatkin polttimot.
Mutta valot eivät toimineet.
No mites sulakkeet?
Ehjät ovat, joten uusi kokeilu lamppujen kanssa: onko piuhat kunnolla kiinni ja onko kaikki muu oikein laitettu.
Ei skulaa...
Vanhempi tytär avomiehensä kanssa tarvitsi autoani sunnuntaina, joten olis ollut kiva saada valot vörkkimään....
Ja tuli pimeä ja puhelimen taskulampun kanssa yritin löytää ongelmaa, kunnes luovutin ja menin sisälle saunan lämmitykseen.

Jatkettiin muksujen kanssa turinaa
ja lämmitettiin sauna.
Minä ja poikani jäätiin istumaan saunakaljoja (ja muutamaa ylimääräistäkin olusta) nauttien ja vakavia puhuen.
Yritin houkutella poikaa mukaan kylille riekkumaan, mutta ei onnistunut.
Oli kuulemma liian myöhä :D

Sunnuntai valkeni.
Autonvalot eivät.
Oli vaan luovutettava, täytyy pyytää jotakuta asiaan paremmin vihkiytynyttä tarkastamaan tilanne.

Tytär ja avomies tulivat ja kiitokseksi tekivät grilliruokaa koko porukalle.
Hänen siippansa on mahdottoman hyvä kokki!

Oi nam.
Ihanaa istua ja nauttia jonkun muun tekemästä ruoasta!

Mun piti illasta mennä 30-vuotiskahveille ja mulla olis myös ollut poliittinen kokous,
mutta heti aamusta tuntui siltä, että poskiontelot v-tuilee
ja päätä särkee ja kuume on nousemassa.
Kaupassa käynti oli yhtä tuskaa ja hikoilua.
Joten - pötkölleen sohvalle ja tunnin tirsa.
Jätin väliin kaikki kukkumiset maailmalla ja yritän saada itseni kuntoon ensi viikoksi.
Mietin jo leguriin lähtöä, mutta katsotaan miltä maanantaina näyttää....

Ens viikolla kaikki pyörähtää käyntiin - kokoukset, Pilates, koulutukset, kunnallispolitiikka...
Pitäis niin kuin olla iskussa eikä puolkuollut rähjäinen raasu.
Katotaan kuin muijan käy...