että on odotettu ja kaivattu
ja kun tulee perille
näkee hänen silmistään
kuinka paljon hän välittää
ja kuinka iloinen, onnellinen ja tyytyväinen hän on
ja koskettaa...
Se on aika koskettavaa.
Itse asiassa ihan hitsin koskettavaa.
Ja bonusyllärinä savusauna on valmiiksi lämmitetty.
Savusaunan pehmeä löyly saa kehon rentoutumaan ja hien valumaan, savun tuoksu on huumaava ja
Saimaan vesi hivelee alastonta kehoani ihan kuin sekin olisi kaivannut minua.
En ehkä ole kotona, mutta ihan lähellä kuitenkin
Oli hiukan erilainen viikko.
Viikonloppu ja alkuviikko lauantaista keskiviikkoon touhusimme ja räpelsimme,
kävimme vähän siellä sun täällä.
Saunoimme.
Ja minä uin - oi että,
kuinkakohan monta kertaa minä uinkaan!
Tortaina olikin lähtö Historic Grand Race`en Ahvenistolle koko loppuviikoksi.
Oma bussi ja omat makuupaikat ja omat systeemit.
Eikä kovin montaa kahdenkeskistä hetkeä.
Me nukuttiin samalla laverilla, vaikka vähän ahdasta olikin.
Eli varikkoruusu tässä moi!!
Vähän erilainen karhu kuoriutui remonttien, rallijuttujen, automiesten,
rallijuomien ja autoläppien myötä.
Vaihdelaatikon hajoamisen vuoksi irroitettiin koko kone
ja korjattiin vaihteisto - monen mutkan jälkeen.
Mutta kuntoonhan se auto saatiin
ja takasin radalle hyvillä tuloksilla.
Osa "omasta jengistä" pehmeni ja avautui.
Ehkä epäilijät näkivät minut ihan vain ihmisenä eikä laskelmoivana noitana.
Paljon uusia naamoja, toiset aivan mahtavan mukavia,
toiset ihan puhtaasti itseään täynnä olevia kusipäitä ahtaine katsantokantoineen.
Minä kun en oikein osaa olla varikkoblondi
ja suorasukaisten letkautusten pitäminen tiukasti suljettujen huulien takana oli välillä todella vaikeaa.
Mikä sitten eskaloituikin pienenä kinana oman höppänän kanssa.
Onhan toi ihan oma maailmansa.
Ja ehkä se jo tietää olla tölvimättä ihan mahottomia.
Tietää,
että mulla on omat mielipiteet,
joita en peittele tutussa piirissä.
Uusien ihmisten ympäröimänä olen usein aluksi hiljainen
ja vain tarkkailen ihmisten välistä energiaa
ja ihmisten säteilemää auraa.
Sunnuntaina lähdettiin Ahvenistolta meille.
Ja se onkin sit taas ihan eri juttu.
Mun elämäni on muuttunut,
mutta elämässä ainoa varma asia on,
että se muuttuu.
Sen pitääkin muuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti