Sattuu ja tapahtuu

Mun koko elämäni on ollut täynnä romuja.
Vanhoja fillareita
Vanhoja mopoja
Vanhoja autoja
Aina on rassattu ja skrobattu
ja kiroiltu niitä vanhoja p@skoja,
mutta niitä on kuitenkin jossain määrin rakastettu
ja ne on yritetty pitää kunnossa.

Fillarin sain kerran aivan uuden uutukaisen.
Se oli miesten malli ja sarvistonganen,
sellanen, missä on etukeno makaava ajoasento.
Olikohan jopa niin, ettei siinä ollut jalkajarrua?
Aikamoinen munamankeli!
Ja minä lyhyenläntä tytöntyllerö
Arvaatteko mikä duuni oli päästä ajoon?
Kunnes sitten kävi se väistämätön
eli kolmoisluts niskat taittaen
ja tietysti arat paikat kolahti siihen keskitankoon
Siihen loppu sen vehkeen polkeminen...

Ja mopo oli serkun vanha Monkey.
Niin lousku kuin vaan lousku voi olla.
Kaveri sai aina odotella mäenpäällä,
että minä kerkeen mukaan.
Se vehje pistettiin paloiksi ja koottiin uudelleen
useaan otteeseen.
Välillä jopa tienpäällä
Rakotulkki ja tulppa-avain aina mukana.
Sillä kuitenkin pääsi,
ja mentiin pitkiäkin matkoja
teillä ja pöpelikössä.
Niin pitkälle talveen kuin pienillä renkailla vaan pääsi.
Piru, että oli kylmää kyytiä.
Muutama kunnon pöpelikkökäynti,
muutama turpakosketus mettäajossa
ja autokolarikin (se tosin kaverin Monkeylla)

Ja sit se eka auto!
Morris Mini,
punainen pikku paholainen.
Maksoi siihen maailmanaikaa 500 markkaa
ja toimi just tasan sen rahan edestä
Ja taas ruuvattiin
Hankittiin koristelistaa ja nätit pölykapselit.
Puleerattiin ja pestiin ja hangattiin
Ja pistettiin paloiks ja koottiin.
Ei taida löytyä ajettavaa pikkutietä näillä kylillä,
johon se auto ei olis mua jättänyt.
Leylantilaisten tapaan se haukkasi kosteutta joka lätäköstä virranjakajaan
Ja pysähtyi.
Mulla oli aina purkki CRC:tä mukana
ja sillä sai Minin taas toimimaan.
Eikä siinä toiminu tankinmittari
Piti laskea kilometrejä että edes suunnilleen tiesi,
koska piti tankata
Takapaksissa aina mukana pikkukannu bensaa varmuuden vuoksi...

Velikulta usein pelasti mut tienpäältä.
Eikä korjannut mitään,
jollen ollut mukana tekemässä.
Kerran broidi räpels jotain konepellin alla,
seisoi auton vieressä pää konehuoneessa ja huus:
Kokeiles nyt startata...
Ja minähän starttasin
Ainoo vaan, että vaihde oli silmässä.
Kauhee kolahdus kun broidin pää kolahti nokkapeltiin
ja sen lisäksi ajoin broidin varpaiden yli...
Onneksi oli turvakengät jalassa!

Sen jälkeen on ollut jos jonkunnäköistä kotteroa.
Parempaa ja huonompaa ja ihan pommia.
Kunnes nyt vihdoinkin ensimmäistä kertaa elämässäni
hankin uuden auton.
Ihan pränikän, iskemättömän, uudelta tuoksuvan, ihanan oman valintani mukaisen kulkupelin.
Ja kuvittelin, että nyt vihdoin rouva 50v:ltä loppui autojen ruuvaaminen.
Mutta mutta
Nyt on tää next generation
Ja sen kakspyöräset
Mopo mopo-ongelmineen
Kevari ja kevariongelmat
Ja sitten autot
Yhden auton romutti sen kaveri
Toinen auto oli pommi ja jäi seisomaan
kun hankittiin tämä nyt ajossa oleva kolmas menopeli.
Joka jo kerran on vedetty liukkailla tolppaan
Back to basics
Ja olen siis takaisin
ruosteongelmissa
moottoriöljyissä
jarrurempoissa
ja pelko perseessä kerran vuodessa katsastuksen aikaan...

Niitä unia

Viime yönä näin unta merenrannasta

Minulle aivan tuntematon paikka

Ja mistä tiedän, 

että se oli meri?

No unessahan sen vaan tietää.

Pitkä, "korkea" laituri hiekkarannasta

Ja minä laiturin nokalla.

Vedessä

Tai oikeammin veden pinnan alla mies 

minulle täysin tuntematon

Hukkunut

Näen hänen lasittuneen katseensa 

ja kuinka hänen hiuksensä huojuvat vedessä.

Pelastaahan se pitää!!

Saan kiinni hänen kädestään

Ja saan hänet laiturille

ja aloitan elvytyksen

Odotan,

että kävisi niin kuin elokuvissa,

että vettä suihkuaa suusta ja

mies köhisi ja heräisi henkiin.

Mutta niin ei tapahdu.

Ja herään

Ei, se ei ollut painajainen

Eikä edes painostava uni.

Enemmänkin rauhallinen toteamus,

että kuollut se on...

Mutta ajatus jää: ketä en voi pelastaa?

Motvikt till inre tornadon

Du vet inte hur jag saknar dig.
Du vet det inte på riktigt,
för jag har aldrig sagt det.
Djupt inne nånstans gör det lite ont av saknad.
Just nu skulle jag behöva dig
Ditt sätt att lyssna och analysera
Ditt sätt att lugna ned mig
Ditt sätt att säga att det ordnar sig
Ditt sätt att se på mig
Jag skulle behöva dig.
På riktigt

Sisäinen tornado

Miten voi olla niin,

että samaan henkilöön pettyy kerta kerran jälkeen?

Että sama ihminen sekoittaa feng shuit,

hui tuit

ja mielenrauhan?

Että sama persoona saa uudelleen ja uudelleen

verenpaineen nousemaan?

Päässä suhisee..

Että se sama saatanan sisäinen myrsky iskee

vaikka kuinka yrittää muistaa kenen kanssa on tekemisissä?

Vaikka kuinka yrittää laskea sataan,

tai tässä tapauksessa viiteensataan?

Vaikka kuinka yrittää olla niinkuin ei oliskaan.

Ja miksi en vain käänny

ja kävele pois?

Miksi en vain lopeta yhteydenpitoa?

Miksi yritän uudelleen ja uudellen?

Miksi annan aina uuden tilaisuuden

satuttaa

pettyä

suuttua

Koska sukua ei voi valita

Koska yritän kertoa,

että hän kuitenkin on joillekin tärkeä

Että hänen pitäisi välittää

Ettei hänen pitäisi satuttaa

ja sekoittaa,

hänen pitäisi olla tukipilari

Joillekin

Ei enää minulle

Ei enää koskaan minulle

Ei 

koskaan 

enää

Projekt: brev

Fast huvudet värker

Och det väl är fyllt av snor

O de susar i skallen

Så mitt brevprojekt,

det framskrider

Jag har skickat en hel del brev och kort och "kortbrev"

o t.o.m fått svar.

Det hade jag inte förväntat mig.

Ooooh!

Brev!

Handskrivna, långa, härliga brev!!

Äääääh!!!

Jag vill inte mer!
Jag orkar inte mer vara sjuk!
Nu fan får de räcka!

Igår på donet sa min förman
att det är på tid att åka hem när man suckar så djupa suckar som jag gör.
Hade inte själv märkt att jag suckar.
De har nog att göra med det
att jag inte mår riktigt bra
och att det emellan krävs ett extra djupt andetag för att få nog med syre till hjärnan
Tycker jag behöver mer syre
o öppnar fönstret
Börjar frysa o nysa
O stänger fönstret
osv

Märker hemma också att när kvällen kommer så är orken slut - totalt slut
Sådär att om jag sku vara ett litet barn
skulle jag lägga mej på golvet o sparka o gråta.
Men det gör jag ju inte.
Fast tanken finns nog där...

O hjärnan jo - den finns nog också
(tror jag... hoppas jag...)
men den orkar inte heller processa ordentligt

Så jag är trött
trög
tappar orden
snörvlar
hostar
o suckar.

Tack o förlåt
Fick min mugg med kaffe
Så nu kan jag lägga mej i soffan igen.

Back to the basic

Siinäpä se

3500 miljoonaa vuotta sitten se alkoi

Elämä

Vaan viisaspa on ihminen

kun pystyy sellaisia määrittelemään

Käsitteenä tuollainen aika on minulle käsittämätön

Minä olen elänyt 50 ja risat

ja sekin tuntuu välillä käsittämättömältä.

Ei se että elän

vaan että olen jo yli viidenkympin.

Tai no kyllä vähän sekin, että vielä elän

Pienestä se elämä kuulema alkoi

ja kasvoi ja muutti muotoaan

Aivan uskomattomia muotoja 

Vaikka yleisesti ne muodot oli aika pyöreitä

Niin olen minäkin

Siis muodokas

Ja pyöreä

monestakin kohtaa

Kunnes

APINA

(Mä hyppäsin vain muutaman tuhannen miljoonan vuoden yli

ei nyt takerruta pikkuseikkoihin)

Aikamoisesti samaa näköä

apinassa ja ihmisessä

Ainoo vaan

että ihminen ei sovellu yhtä hyvin puissa roikkumiseen.

Niinpä sen pitikin sitten asettua asumaan maankamaralle.

Vai oliko se päinvastoin?

Otsalohko kasvoi

koska sinne piti mahtua mahtavat aivot

ksittelemään kaikenmaailman tietoa

turhaa ja tärkeää

Ja pystyyn noustiin

Hurjaa touhua

Ja opittiin tuntemaan

ja hellimään 

ja olemaan ihmisiksi.

Mutta eihän sekään ihan kädenkäänteessä tapahtunut

Eikä kaikilla ihan tuskattomasti

Osa ei ole oppinut vieläkään

Jotenkin musta välillä tuntuu

että osalla ihmisistä joku noista edellä mainituista ei ihan osunut kohdalleen

Vaan ei mitään hätää

Aina tarvitaan prototyyppi

Ja kaikille kappaleille löytyy kyllä vastakappale

Luonto pyrkii tasapainoon 

Meillä on vain yksi maapallo,

jossa sama vesi kiertää kehää

Jossa sama ilma kiertää kehää

jossa sama maa-aines kiertää kehää

Uutta ei synny

On vain samat palikat

Jotka kiertävät kehää

Jos paskannat palikallesi

voit olla varma

että se sama paskanen palikka tulee takaisin jossain vaiheessa

Ja mitä useampi vähät välittää tästä kiertokulusta

sen varmemmin täällä ei kohta enää ole mitään pelastettavaa

Ei ainuttakaan puhdasta palikkaa

Viisas ihminen isolla otsalohkolla

ja isoilla aivoilla 

miettii

että asutetaan kuu,

Mars

tai joku muu planeetta

Mutta meillä on jo tää Tellus

Mitäs jos pidettäis huolta tästä meidän omasta planeetasta?

Pidettäis nää olemassa olevat palikat kondiksessa?

Suolavettä ja kookosöljyä

"Ihmisen kemiallinen koostumus on helppo havainnollistaa, sillä vain kymmenen alkuainetta muodostaa siitä yli 99 prosenttia. Suurin osa kehosta on vettä. Vesi muodostuu hapesta ja vedystä, joiden yhteisosuus on noin 75 %. Muista pitoisuuksista voidaan esimerkiksi sanoa, että ihmiskehon hiili riittäisi muutamiin grilli-hiilipussillisiin, rauta pariin tukevaan naulaan ja rikki pariin tulitikkurasiaan."
Tieteen kuvalehti 1.9.2009

(Mun koostumukseni taitaa olla tällä hetkellä vähän sekaisin)

Flunssaprkle iski sitten lopuksi myös minuun.
Pää on kuin Haminan kaupunki
Ääni tulee niin syvältä, että kohta se rupeaa haisemaan pierulle ja
yskä hakkaa kylkilihakset kipeiksi.
Eipä lenkkeillä
Eikä siivoilla
Maataan vaan turpa pitkin sohvatyynyjä
ja leikitään kuollutta

Mutta töissä olen ollut.
Ei ole kuumetta.
Tai toisaalta, eihän kuume voi nousta,
kun aamu- ja iltateenä on Finrexin.
Ja flunssahan kestää 7 päivää ilman hoitoja
ja viikon lääkkeillä.
Paitsi tän talven flunssa,
joka voi on-offata 8 viikoa.

Poskionteloita ja nenukkikanavia yritän huuhdella "sarvikuonolla"
eli kaadan kannulla lämmintä suolavettä yhteen sieraimeen ja se valuu ulos toisesta sieraimesta,
mukana tulee -hm- kaikennäköistä.
Välillä niistän vielä pitkään vettä.
Mutta hetkeksi helpottaa.
Välillä tuntuu, että osa nesteestä jää matkalle.
Onhan siellä päässä vissiin vielä tilaa...

Tänään tulin kotiin apteekin kautta.
Ostin nuha/nenäsumutteen.
Mä vihaan niitä.
Tuntuu kuin sierainten takaiset ontelot laajenis hehtaarien suuruiseksi Kobin autiomaaksi, joissa jyllää ikuinen hiekkamyrsky.
Mutta mulla on jatkuvasta niistämisestä koko nokka ihan arka ja punainen ja kohta on iho ruvella.
Kumpi siis on parempi:
autiomaa piilossa pääonkaloissa vai
kaikille näkyvä, valuva tulilaavamagmapesäke keskellä naamaa?

Osittain nuhasta ja osittan johtuen talvesta
ja osittain syöpälääkkeistä
olen kaikista nesteistä huolimatta tosi kuiva tyyppi.
Tai siis ihoni on.
Nenukkini ja ihoni eivät siedä kovin hajustettuja tuotteita,
joten olen taas ottanut kookosöljyn käyttööni.
Ja sillähän voi rasvata ihan joka paikan.
Ja nyt saa ajatella ihan miten kaksimielisesti tahansa.

Ja mitä tälle blogin asettelulle on tapahtunut?
Se se onkin ylläri niin teille kuin minullekin....
onko mun tablettini saanut viruksen?
Flunssaviiruksen? 

Omituinen rukous

Omituinen run/kous
(tulkitse siitä,
näin sen otsikon piti olla,
mutta otsikkoon ei saa erikoismerkkejä)

Oi anna mulle
se paljon puhuttu rakkaus
anna se sillain sopivissa annoksissa
juuri sellaisissa
että janoan enemmän,
että en koskaan saa tarpeeksi
vaan aina teen töitä sen eteen.

Anna älliä
roppakaupalla
jotta myös ymmärrän olla nöyrä,
koska ymmärrän,
etten tiedä mistään mitään
ja että jatkuvasti jaksan enemmän oppia
Eikä tiedonnälkä koskaan katoaisi

Oi anna avoin ja viisas sydän,
joka koskaan ei niin pahasti loukkaannu,
ettei siellä vielä olisi rakkautta jota jakaa
ja tilaa ihmisille,
jotka sinne haluavat

Anna roppakaupalla kyyneleitä,
Raikuvaa naurua tonneittain
Elämää ja iloa
intohimoa
Anna ikuinen elämännälkä...

Aurinko paistaa

Ihana keli ulkona.
Aurinko paistaa ja asteet on ihan just himppasen nollasta ylöspäin.
Tuulee pikkasen.

Istun sisällä ja katson ikkunan läpi lintuja laudallani.
Pienet siivekkäät pyrähtelevät ees ja taas.
Ja vähän isompaakin sorttia käväisee katsastamassa tarjoilut
Tytär aina nauraa, että hemmottelen pilalle kulmakunnan linnut.

Mä olen taas kipeenä.
Nyt on niin moni räkänen ja yskänen,
että iskihän se sitten minuunkin.
Eilen oli kummallinen olo
ja kurkku ihan tuhottoman kipee.
No sehän tietty tavallaan on hyvä juttu,
koska silloin kyseessä ei ole ruusuinfektio.
Vittu että mä vihaan sitä tautia!
Ja illalla kuumetta 38.
Torkuin koko päivän ja yön pyörin työunien parissa.
Perkeleen julkisyhteisöt,
kun eivät jätä yölläkään rauhaan!

Pyykkikone pyörii yhtämittaan.
Tälläinen keli on ihan paras pyykin kuivattamiseen ulkona.
Rakastan ulkona kuivuneen pyykin tuoksua.
Sitä ei mikään huuhteluaine voita.
Sen verran jaksan touhottaa
että saan pyykit koneeseen
ja koneesta ulos.
Sit takasin sohvalle.

Ajatukset pyörii siinä, mitä kaikkea pitäis tehdä.
Mutta taidanpa vain ottaa iisisti.
Tänään ei vissiin ole kuumetta
mutta kurkku on kyllä kipeä.
Jos vaan lepäisi että huomenna olis taas työkunnossa.
Kunnon duunari sairastaa omalla ajallaan

Vannoin ja vakuutin ja pyhästi lupasin

Niinhän sitä usein tehdään
Siitä huolimatta minusta välillä kuoriutuu ilkeä akka,
Sellainen pahanilkinen noita
Katala räpättäjä
Valittava höperö.
Varsinkin kun olen väsynyt
Ylityöllistetty
Nälkäinen
Ja stressaantunut
Tai minua tökitään tarpeeksi kauan.
Tai jokin on epäoikeudenmukaista.
Silloin jossain katkee jotakin
Ja ilkee hirviö pääsee valloilleen
Eikä sitä ihan helposti saa takaisin häkkiin.

Mun äitini oli todella rauhallinen ihminen.
Eikä se kai pelännyt mitään.
Suuttuessaan se nosti isotkin äijät ulos kämpästä.
Ja mun faija oli tulinen luonne,
pelottava suuttuessaan.
Silloin piti meidän kakaroiden olla hiljaa ja muuttua näkymättömiksi.
Eikä sekään kai pelännyt mitään.
Minä olen perinyt kummankin luonteet...

Nuorena oli tosi vaikeeta hillitä ja himmata.
Kun tunteet muutoinkin ajaa vuoristorataa,
ei oikein mikään suju helpoimman kautta.
Pieniä ydinräjähdyksiä sattui melko tiheään.
Anteeksi kaikki,
jotka osuitte tulilinjalle!
Isän kanssa otettiin oikein kunnolla mittaa toisistamme
Eikä kumpikaan antanut periksi.
Ei piiruakaan!
Ja äiti yritti siloitella.

Paljon olen joutunut itseni kanssa tekemään töitä,
rauhoittanut sisäiset tuleni
ja pikkupiruni
Mutta ajoittain ne rikkoo kalterit ja riistäytyy valloilleen....

No niinpä, maalattaisko silmät rouvan naamaan?

Jo hyvin nuorena

ehkä 14 vanhana

aloitin meikkaamisen

Siitä tuli jokapäiväinen tapa useaksi kymmeneksi vuodeksi

Työ vaati edustavuutta

Kumppanin haku vaati edustavuutta

Yöelämö vaati edustavuutta

Ja ennen kaikkea aamut yöriekkumisten jälkeen

huusivat meikkiä.

Vuodet kotona lasten kanssa olivat vähemmän meikattuja

Ja kun palasin työelämään

meikattiin taas

Helpottaakseni aamujani

olen tatuoinut rajaukset silmäluomiini

Minulla on aina ollut tuuheat ja pitkät ripset

Kun taas

Kulmakarvani ovat naurettavan näkymättömät

Mutta

Summa kardemumma

Olen ollut suht tyytyväinen naamatauluuni

Sit tuli se hetki

Kun kaikki karvat irtosivat

Ei ripsiä

Ei kulmakarvoja

Ei hiuksia

Ei karvan karvaa

Paitsi säärissä.

Ei ollut mitä meikata

Eikä välillä ollut voimia edes nousta ylös

Saatika miettiä ulkonäköongelmia

Ja lääkitys kuivaa limakalvot

Eli luomiväri sai silmät kutiamaan

Ja vuotamaan

Sen koomin en ole pahemmin meikannut

Karvat kasvoivat takaisin

mutta ripset eivät ole entisenlaiset

Kokeilin ripsien kestomaskarointia

Mutta se käsittely oli kyllä ihan p**stä

Suht kallis eikä sopinut minulle lainkaan.

Ja nauraessa silmät vuotavat

Ja hymyillessä silmät vuotavat

Välillä tuntuu

että pelkkä hengittäminenkin saa silmät vuotamaan

Mietintämyssyssä on kyllä kaikenlaista

Rajaukset pitäisi uusia

Ne kun haalistuvat vuosien saatossa

ja nyt on olemassa hieno 3D kulmatatuointimenetelmä

Lisäksi olis nuo ripsilisäkkeet

Noilla tykötarpeilla

Ei tarttis meikata

Eikö miettiä valuvia silmiä

Kallista,

mutta pitäisköhän?

Piristäisi ihan hirveesti

kun sais naamansa taas järjestykseen..

Musik, musik, musik o återigen musik

Så typiskt

när det händer

så händer de mycket på en gång

Så även detta veckoslut

För många månader sedan

reserverade vi biljetter till Nosturi

för att se svenska Royal Republic.

För en liten tid sen 

kom Bob Malmström ut med reklam om

2 dagars Bobfest i Karis

Pub Norris

Tusan

Frissa fick jag för par veckor sedan

till denna lördag

O så var de "Bowie-kväll" på Yle Areena

O sen naturligtvis ett födiskalas.

Royal Republic ville jag se

för jag gillar deras musik

och min dotter gillar dom

Och för att jag inte sett dem live tidigare

men hört att dom är bra på stage

Bobfest ville jag på

för jag gillar Bob Malmströms musik

och enorma energi

o det är en njutning att se

hur sångaren älskar att uppträda.

Skitcool

Skulle ha villa se deras "Kina-dokument"

Och så fanns där ju oxå andra intressanta bändir

på lördagen

O Bowie då?

Min idol sen kan-inte-ens-räkna hur länge sen.

O vad/hur gör man då?

Jodå

Bowie bandar jag

Skippar (lite gråtande) Bobfest

både fredag o lördag

Orkar inte med åkas ända till tidiga morgon

och upp igen efter några timmars sömn

för att hålla på igen till morgontimmarna

Och återhämta mej sen på en ända söndag 

(med kalas)

Åkar lördagsmorgon till frissan,

slår lite mer bensin i elden 

o far till stan o kollar naturhistoriska museet

äter Sushi

slår ihjäl en par timmar

(vi kolla om vi sku ha hunnit se

Moana/Vaiana,

men noup - inga passliga föreställningar)

o sen till Nosturi på keikka.

Två på natten hemma

Benen och fötterna värker enormt

men fan som de var värt de!

O söndagen.

Ja då blir det 16-årsfödiskalas

 med en lite sliten moster...

(monster)

Ett brev från förra seklet

Det här är en hemlighet,
så berätta inte till nån...

Har haft ett projekt i huvudet ren en längre tid.
Vill skriva brev.
Gammaldags brev
För hand
Med penna på papper
O in i ett kuvert
Frimärke på
Och med snigelpost till mottagaren
De vill jag göra.

För ett halvt år sen bad jag mina vänner på fb
skicka mej sina adresser som privatmeddelanden.
Hade då ren projektet i tankarna.
Ville att de hinner glömma saken
före jag skriver till dem.

Har påbörjat två brev
Fast jag skriver en massa för hand
så blir de på nåt underligt vis rampfeber
o mitt i allt får jag inte nåt skrivet.
Lite som när man som fjortis skulle skriva
"lappar" eller "brev" åt den man var kär i.
O handen blir så trött.
O så blir de tyrkfel

Fast jag skriver inte kärleksbrev.
Jag ska bara skriva brev till mina vänner.
Alla dom som har haft kontakt med mej i årtusenden.
Alla dom som jag tänkt på så ofta
Så kanske det är ett kärleksbrev på nåt sätt ändå.
Jag vill berätta att de är viktiga och att jag tänker på dem
fast jag är dålig o hålla kontakt.

Jag ska försöka tredje gången...

Laddar huvudet

Onsdagsmys
som ger nya krafter att klara sej resten av veckan.

Vädret är bläh - de e grått o vått o halt.
Lite plus o lite regn.
Vita snön är inte vit,
den är grå o skitig.
Solen har gömt sej bakom gråa lågt hängande moln
O molnen hänger så lågt att t.o.m korta jag kan ta tag i en kant o dra ner en grå massa över mej.
Jag vill inte ut o halka o bli våt
Om jag sku va en katt
så sku ja kurra ihop mej ti en boll
o bara fortsätta sova.
Just såna här dagar har man lov att slå ihjäl gråheten
som försöker ta över ens själ
med precis vad som helst som bara funkar!

Efter jobbe släpar jag mej på Pilates.
Så jävla fint de känns
när blodet börjar cirkulera så de susar i skallen!
Nacken blir het efter all stretschning.
Hemma bänkar jag mej i soffan o
Slår upp paddan

Kompisen tipsar om musik jag inte hört tidigare.
Faktist fina låtar av Mikko Joensuu i öronen,
Tuvulls fina blogg o bilder framför mig,
En stund är ja inte här.
Ser inte de gråa
utan drömmer mej bort
Långt bort.

En kort laddnings stund - de här blir nog bra!

Kolla de här
https://tuvull.blogspot.fi
Och Mikko Joensuu på youtube
https://youtu.be/zG6iRfl5eHg