Sattuu ja tapahtuu

Mun koko elämäni on ollut täynnä romuja.
Vanhoja fillareita
Vanhoja mopoja
Vanhoja autoja
Aina on rassattu ja skrobattu
ja kiroiltu niitä vanhoja p@skoja,
mutta niitä on kuitenkin jossain määrin rakastettu
ja ne on yritetty pitää kunnossa.

Fillarin sain kerran aivan uuden uutukaisen.
Se oli miesten malli ja sarvistonganen,
sellanen, missä on etukeno makaava ajoasento.
Olikohan jopa niin, ettei siinä ollut jalkajarrua?
Aikamoinen munamankeli!
Ja minä lyhyenläntä tytöntyllerö
Arvaatteko mikä duuni oli päästä ajoon?
Kunnes sitten kävi se väistämätön
eli kolmoisluts niskat taittaen
ja tietysti arat paikat kolahti siihen keskitankoon
Siihen loppu sen vehkeen polkeminen...

Ja mopo oli serkun vanha Monkey.
Niin lousku kuin vaan lousku voi olla.
Kaveri sai aina odotella mäenpäällä,
että minä kerkeen mukaan.
Se vehje pistettiin paloiksi ja koottiin uudelleen
useaan otteeseen.
Välillä jopa tienpäällä
Rakotulkki ja tulppa-avain aina mukana.
Sillä kuitenkin pääsi,
ja mentiin pitkiäkin matkoja
teillä ja pöpelikössä.
Niin pitkälle talveen kuin pienillä renkailla vaan pääsi.
Piru, että oli kylmää kyytiä.
Muutama kunnon pöpelikkökäynti,
muutama turpakosketus mettäajossa
ja autokolarikin (se tosin kaverin Monkeylla)

Ja sit se eka auto!
Morris Mini,
punainen pikku paholainen.
Maksoi siihen maailmanaikaa 500 markkaa
ja toimi just tasan sen rahan edestä
Ja taas ruuvattiin
Hankittiin koristelistaa ja nätit pölykapselit.
Puleerattiin ja pestiin ja hangattiin
Ja pistettiin paloiks ja koottiin.
Ei taida löytyä ajettavaa pikkutietä näillä kylillä,
johon se auto ei olis mua jättänyt.
Leylantilaisten tapaan se haukkasi kosteutta joka lätäköstä virranjakajaan
Ja pysähtyi.
Mulla oli aina purkki CRC:tä mukana
ja sillä sai Minin taas toimimaan.
Eikä siinä toiminu tankinmittari
Piti laskea kilometrejä että edes suunnilleen tiesi,
koska piti tankata
Takapaksissa aina mukana pikkukannu bensaa varmuuden vuoksi...

Velikulta usein pelasti mut tienpäältä.
Eikä korjannut mitään,
jollen ollut mukana tekemässä.
Kerran broidi räpels jotain konepellin alla,
seisoi auton vieressä pää konehuoneessa ja huus:
Kokeiles nyt startata...
Ja minähän starttasin
Ainoo vaan, että vaihde oli silmässä.
Kauhee kolahdus kun broidin pää kolahti nokkapeltiin
ja sen lisäksi ajoin broidin varpaiden yli...
Onneksi oli turvakengät jalassa!

Sen jälkeen on ollut jos jonkunnäköistä kotteroa.
Parempaa ja huonompaa ja ihan pommia.
Kunnes nyt vihdoinkin ensimmäistä kertaa elämässäni
hankin uuden auton.
Ihan pränikän, iskemättömän, uudelta tuoksuvan, ihanan oman valintani mukaisen kulkupelin.
Ja kuvittelin, että nyt vihdoin rouva 50v:ltä loppui autojen ruuvaaminen.
Mutta mutta
Nyt on tää next generation
Ja sen kakspyöräset
Mopo mopo-ongelmineen
Kevari ja kevariongelmat
Ja sitten autot
Yhden auton romutti sen kaveri
Toinen auto oli pommi ja jäi seisomaan
kun hankittiin tämä nyt ajossa oleva kolmas menopeli.
Joka jo kerran on vedetty liukkailla tolppaan
Back to basics
Ja olen siis takaisin
ruosteongelmissa
moottoriöljyissä
jarrurempoissa
ja pelko perseessä kerran vuodessa katsastuksen aikaan...