Niinhän sitä usein tehdään
Siitä huolimatta minusta välillä kuoriutuu ilkeä akka,
Sellainen pahanilkinen noita
Katala räpättäjä
Valittava höperö.
Varsinkin kun olen väsynyt
Ylityöllistetty
Nälkäinen
Ja stressaantunut
Tai minua tökitään tarpeeksi kauan.
Tai jokin on epäoikeudenmukaista.
Silloin jossain katkee jotakin
Ja ilkee hirviö pääsee valloilleen
Eikä sitä ihan helposti saa takaisin häkkiin.
Mun äitini oli todella rauhallinen ihminen.
Eikä se kai pelännyt mitään.
Suuttuessaan se nosti isotkin äijät ulos kämpästä.
Ja mun faija oli tulinen luonne,
pelottava suuttuessaan.
Silloin piti meidän kakaroiden olla hiljaa ja muuttua näkymättömiksi.
Eikä sekään kai pelännyt mitään.
Minä olen perinyt kummankin luonteet...
Nuorena oli tosi vaikeeta hillitä ja himmata.
Kun tunteet muutoinkin ajaa vuoristorataa,
ei oikein mikään suju helpoimman kautta.
Pieniä ydinräjähdyksiä sattui melko tiheään.
Anteeksi kaikki,
jotka osuitte tulilinjalle!
Isän kanssa otettiin oikein kunnolla mittaa toisistamme
Eikä kumpikaan antanut periksi.
Ei piiruakaan!
Ja äiti yritti siloitella.
Paljon olen joutunut itseni kanssa tekemään töitä,
rauhoittanut sisäiset tuleni
ja pikkupiruni
Mutta ajoittain ne rikkoo kalterit ja riistäytyy valloilleen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti