Uusi. Alku. Aloitus

Elän hyvää, täyttä elämää.
Minulla on se, mitä tarvitsen.
Vuorokauden tunnit kuluvat tasan tarkkaan
ja aina eivät ehkä riitäkään.
Rakastan haasteita.
Olen tavattoman utelias.
Haluan tietää miksi jokin on niin kuin on
tai miksi se tehdään juuri näin.
Ja miksi sitä ei voisi tehdä eri tavalla.
Minulla on kaikki ruuvit ja mutterit
ja jos vaikka jostain jengat puuttuvatkin,
niin se on vain juttu,
joka saa kaikkeen lisää kiinnostavuutta
haastetta
ja vaikeuskerrointa.

Aloitin taas jotain uutta
ja se tarkoittaa,
että jotakin on pakko jättää pois.
Ei muutoin riitä 24 tuntia...
Olen pudottanut pois paljon nettiaikaa.
Osittain poden siitä huonoa omaatuntoa,
osittain nautin tilanteesta.
Jotenkin tuntuu,
että ole niskan päällä.
Oman elämäni niskan päällä.
Ja niinhän sen pitää ollakin

Olen syntynyt hyvien tähtien alla.
Tosin ne tähdet aiheuttavat vuoksen ja luoteen,
katkovat energiamyrskyillä yhteyksiä
ja tekevät välillä aurinkomyrskyjä.
Mutta ne ovat minun tähtiäni.
Ne tekevät minusta sen
mitä olen

Olen tättähäärä
känkkäränkkä
toisinaan järjettömän järkevä
toisinaan vain järjetön
räväkkä naurunrämäkkä
kyynelehtivä pehmohöppänä
tulta ja tappuraa
ja höyhenenkevyt kosketus.

Olen mikä olen,
ota tai jätä
Ei ole minun ongelmani jos sinä et ymmärrä hyvän päälle.

Jälkilöylyt (sisältää voimakasta kielenkäyttöä, tauteja ja vinkumista)

'

Minulle on koko ajan kerrottu, että meillä Suomessa on maailman paras syöpäosaaminen.

Että täällä osataan

Ja täällä tiedetään

Ja meillä jos jossain on parhaat pelit ja vehkeet

ja lääkkeet

ja hoitokeinot

Kyllä

Aivan varmasti onkin

Meillä hoidetaan tehokkaasti

Mutta meillä hoidetaan vain se sairaus.

Mites jälkihoito?

Se pehmeä puoli?

Potilaan pää ja psyyke?

Lääkkeiden sivuvaikutukset?

Hoitojen sivuvaikutukset pitkällä ajalla?

Ongelma, jotka tulevat jälkijättöisesti?

Seuraan myös ruotsalaisia syöpäsivustoja.

Ja luen kirjallisuutta.

Sieltä löysin sanat "chemo brain",

sytoaivot.

Sytostaattien tekemä tepponen aivoille,

kun ei hoitojen aikana ja jälkeen sanat löydy,

ei muista ei pysty hahmottamaan,

kaikki on hitaalla,

ei leikkaa

ei oikein pysty keskittymään 

En ollutkaan tulossa hulluksi,

minulla vain oli sytoaivot!!

Googlettamalla löytyy,

mutta ei potilaille jaettavissa infoissa

(jollei nyt ole lisätty)

Tänään löysin uuden sanan:

"Cancerbaksmälla"

Syöpäkankkunen

Kaikki se, miten kroppa reagoi jälkijättöisesti.

Se miten moni väsyy,

on uupunut,

ei jaksa eikä pysty,

masentuu

Ei löydä paikkaansa

Pelkää

saa ahdistuskohtauksia 

vaikka on jo parantunut

En minä ole masentunut,

en vain ole ihan kondiksessa.

En ole kipeä, 

eikä mulla ole mitään vikaa

ja veriarvotkin ovat ihan todella hyvät.

Mutta ei vaan ihan höntsitä samalla lailla kuin joskus ennen

  

Käyn vuosittain tarkastuksissa.

Verikokeet, mammografia ja ultatutkimus

ja keskustelu lääkärin kanssa.

Puhutaan rinnasta.

Suljetaan pois uuden syövän mahdollisuus

Puhutaan kainalosta poistetuista imusolmukkeista.

Tökitään ja litistetään

Puhutaan hormoonilääkityksestä ja sen tarpeellisuudesta.

Mutta mites olemattomiin pudonnut libido?

"No, voithan aina tilata ajan seksiterapeutille

ja varmaan gynekologikin vois auttaa.."

Mites koppuraksi kuivuvat limakalvot?

"No tilaa vaikka aika gynekologille"

Mites saharakuivat silmät?

"No silmälääkäri vois varmaan katsoa tilannetta"

Entä hampaat, joista nykyään lohkeaa palasia alvariinsa?

"No ehkä hammaslääkäri vois..."

Mites tönkkökoivet

ja jatkuvat suonenvedot ja

alaraajojen säryt ja kipuilut?

Mitäs jos mä vaan lahjoittaisin tissini tieteelle?

Saisivat tökkiä ja litistellä ihan mielin määrin

saisivat leikellä ja tutkia ilman, että mun tarttis lähteä stadiin

ilman että tarttee ottaa huomioon se ihminen, 

jonka rinnuksissa ne tissit roikkuu.

Ei noista kannuista ole ollut kuin harmia

ihan nuoruuspäivistä lähtien 

Pojat halus aina ohimennen likistellä

vaikka kuinka yritin pukeuta niin

ettei rintavarustusta huomaisi.

Myöhemmin 

en mahtunut sängyn alle hakemaan muksujen sinne pudonneita leluja

Ei löydy sopivia nappipaitoja

tissien välissä on näkkileivänmurusia

vastallaan makaaminen on tuskaa

ja osa jooga-asennoista on mahdottomia,

kun tötteröt on tiellä

tai valahtavat naamalle ja tulee happikato

Eikä tossa leikatussa rinnassa edes ole tuntoa.

Jep

tänään ei ole kaikkein paras päivä 

Olen taas saanut vuosittaisen kutsun tutkimuksiin

ja korvienvälissä tapahtuu odottamattomia...

Syksy

On tää syksyaika vaan niin upeeta.
Aikaisemmin kesä oli mun ehdoton lemppari,
mutta sairastuminen ja sen tuoma tuska suorassa auringonvalossa,
kuumassa olemisen tuoma kökkö olo
ja freddykrueger-hiha ja -hanska tekevät kesistä vähemmän ihania.
Mutta syksyllä, kun aurinko paistaa ja pikkupakkaset saavat ilman tuoksumaan,
silloin minäkin voin liikkua ihan ilman "rajoitteita".

Ja minä nautin

Liikkuminen on helppoa ja mukavaa
ja happirikas ilma tekee hyvää.
Ja minä kaipaan kylmää vettä ja avantoa.

Olen taas löytänyt liikkumisen ilon
Toivon, että into pysyy tällä kertaa

Historian havinaa

Vähänkin historiaa lukenut tai siitä kiinnostunut,

ei voi välttyä lukemasta Porkkalan parenteesista.

Ajasta jolloin osa Suomesta "vuokrattiin" venäläisille.

Alue tyhjennettiin, 

evakuoitiin,  

kymmenessä päivässä.

Asukkaat,

eläimet,

sato,

heinät,

kaikki,

mikä vain pystyttiin mukaan ottamaan.

Vuokra-aika oli 50 vuotta,

mutta kesti "vain" 1944 - 1956.

Porkkalan alue palautettiin minun syntymäpäivänäni, 

mutta 8 vuotta ennen syntymääni

:)

1966 me muutimme Kirkkonummelle.

Muutimme venäläisten rakentamaan rakennukseen.

Ja jotenkin tämän alueen ja ajan historia kiinnostaa minua yhä vain enemmän.

Suomen satavuotisen itsenäisyyden puitteissa asiaa käsitellään taas.

Vanhat porkkalalaiset eivät välttämättä halua kuulla tai puhua asiasta.

Menetettiin kotitaloja,

menetettiin maat ja mannut

ja pellot ja kotitilat.

Puhutaan ilmiöstä nimeltä "dark heritage"

 

 Vaikka venäläiset lähtiessään tuhosivat paljon rakennelmiaan,

(niin pitää sotilaan tehdä),

meille jäi paljon.

Jäi paljon paskaa ja saastuneita alueita,

jäi bunkkereita ja juoksuhautoja

jäi nupulakiviteitä

ja lentokenttiä,

riemukaaria,

rakennuksia ja venäläisiä kirjoituksia seinille.

Minun kotitalossani ei "ryssänsinistä" maalia oltu säästelty...

Kävin luennolla, jossa kerrottiin tutkimuksista,

arkelogien löydöksistä ja venäläisistä,

jotka ovat tulleet käymään syntymäpaikkakunnallaan

ja etsimässä omien sukulaistensa hautoja.

Kartalla näkyy osa siitä kartoitustyöstä,

joka on jo tehty.

Suunnistusseura Lynxin sivuilta löytyy tarkemmin tietoa projektista

sekä tarkkoja karttoja alueilta.

Ja Kansallisarkistosta löytyy miinakartta

eli alueet,

joita kaivellessa voi olla todennäköistä,

että törmää ammuksiin.

(Nämä voivat vielä olla vaarallisia,

joten soitto 112:een on paikallaan!)

Mikäli kiinnostaa,

voit vaikka kurkata:

www.lynx.fi

www.porkkala.net

tai Kirkkonummen kunnan kultturisivuilta

Nå int blir de ju ti någo..

Vet ni våj jummelåååda.
Hinner ju int rikit me någo för tillfälle.
Bloggen e tom
huse e uppåner
bykkasan växer
disken e odiskad
o sku nog villa ut o gå.
Men
Dagana blir långa o så stupar jag i min säng
för att sova en stund - aldeles för få timmar
O så painar man iväg ti done igen.
Vågar inte mer uppdatera på fb om mina dar
för släktingarna o vännerna blir oroliga.
Fick idag igen en lektion om hur jag sku måsta komma ihåg att prioritera,
komma ihåg att jag varit alvarligt sjuk,
komma ihåg att ta hand om mej,
komma ihåg o äta o sova o kn**la i rätt proportion....
Jep.
Joo.

Igår prata jag med en god vän
O vi konstatera att vi sku vara helt färdiga att bli på pension - om man sku veta att man sku klara av de finansiellt.
Vi båda har ännu långt ti pensionsålder
o vi båda har haft bröstcancer.
De kanske gör att vi förstår att live tar slut
o att man int kan planera att man jobbar ti 68
o sen blir på pension o reser o lever loppan -
för vi vet att mattan kan dras undan när som hellst.

Summa kardemumma,
borde vinna på lotto
eller hitta nån rik gubis som sku ta hand om mej...

Nämen
Ja har lämnat bort en hel del sånt som ja sku villa göra.
Ja har faktist inte dansat
inte heller är de inprickat nå jumpa
O så försöker ja göra oxå helt apropå juttur,
sånt som e bara roligt.
Om de ska ja berätta lite senare.