Minulle on koko ajan kerrottu, että meillä Suomessa on maailman paras syöpäosaaminen.
Että täällä osataan
Ja täällä tiedetään
Ja meillä jos jossain on parhaat pelit ja vehkeet
ja lääkkeet
ja hoitokeinot
Kyllä
Aivan varmasti onkin
Meillä hoidetaan tehokkaasti
Mutta meillä hoidetaan vain se sairaus.
Mites jälkihoito?
Se pehmeä puoli?
Potilaan pää ja psyyke?
Lääkkeiden sivuvaikutukset?
Hoitojen sivuvaikutukset pitkällä ajalla?
Ongelma, jotka tulevat jälkijättöisesti?
Seuraan myös ruotsalaisia syöpäsivustoja.
Ja luen kirjallisuutta.
Sieltä löysin sanat "chemo brain",
sytoaivot.
Sytostaattien tekemä tepponen aivoille,
kun ei hoitojen aikana ja jälkeen sanat löydy,
ei muista ei pysty hahmottamaan,
kaikki on hitaalla,
ei leikkaa
ei oikein pysty keskittymään
En ollutkaan tulossa hulluksi,
minulla vain oli sytoaivot!!
Googlettamalla löytyy,
mutta ei potilaille jaettavissa infoissa
(jollei nyt ole lisätty)
Tänään löysin uuden sanan:
"Cancerbaksmälla"
Syöpäkankkunen
Kaikki se, miten kroppa reagoi jälkijättöisesti.
Se miten moni väsyy,
on uupunut,
ei jaksa eikä pysty,
masentuu
Ei löydä paikkaansa
Pelkää
saa ahdistuskohtauksia
vaikka on jo parantunut
En minä ole masentunut,
en vain ole ihan kondiksessa.
En ole kipeä,
eikä mulla ole mitään vikaa
ja veriarvotkin ovat ihan todella hyvät.
Mutta ei vaan ihan höntsitä samalla lailla kuin joskus ennen
Käyn vuosittain tarkastuksissa.
Verikokeet, mammografia ja ultatutkimus
ja keskustelu lääkärin kanssa.
Puhutaan rinnasta.
Suljetaan pois uuden syövän mahdollisuus
Puhutaan kainalosta poistetuista imusolmukkeista.
Tökitään ja litistetään
Puhutaan hormoonilääkityksestä ja sen tarpeellisuudesta.
Mutta mites olemattomiin pudonnut libido?
"No, voithan aina tilata ajan seksiterapeutille
ja varmaan gynekologikin vois auttaa.."
Mites koppuraksi kuivuvat limakalvot?
"No tilaa vaikka aika gynekologille"
Mites saharakuivat silmät?
"No silmälääkäri vois varmaan katsoa tilannetta"
Entä hampaat, joista nykyään lohkeaa palasia alvariinsa?
"No ehkä hammaslääkäri vois..."
Mites tönkkökoivet
ja jatkuvat suonenvedot ja
alaraajojen säryt ja kipuilut?
Mitäs jos mä vaan lahjoittaisin tissini tieteelle?
Saisivat tökkiä ja litistellä ihan mielin määrin
saisivat leikellä ja tutkia ilman, että mun tarttis lähteä stadiin
ilman että tarttee ottaa huomioon se ihminen,
jonka rinnuksissa ne tissit roikkuu.
Ei noista kannuista ole ollut kuin harmia
ihan nuoruuspäivistä lähtien
Pojat halus aina ohimennen likistellä
vaikka kuinka yritin pukeuta niin
ettei rintavarustusta huomaisi.
Myöhemmin
en mahtunut sängyn alle hakemaan muksujen sinne pudonneita leluja
Ei löydy sopivia nappipaitoja
tissien välissä on näkkileivänmurusia
vastallaan makaaminen on tuskaa
ja osa jooga-asennoista on mahdottomia,
kun tötteröt on tiellä
tai valahtavat naamalle ja tulee happikato
Eikä tossa leikatussa rinnassa edes ole tuntoa.
Jep
tänään ei ole kaikkein paras päivä
Olen taas saanut vuosittaisen kutsun tutkimuksiin
ja korvienvälissä tapahtuu odottamattomia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti