Summa kardemumma

2017 on kohta loppuunlusittu
Mitä siitä jää mieleen?
Mahtava määrä upeita konsertteja ja festareita.
Phantom of the Opera Tukholmassa
Tyttärien ja pojan uudet tuulet
Mun duunivaihdos ja helevetinmoinen työtahti.
Hieno Suomi 100 / Itsenäisyyspäiväjuhla
Upeat häät.
Kunnallisvaalit ja politiikkaan mukaan meno.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Vuosi on lopuillaan
ja minä olen mentalitasolla maalannut itseni nurkkaan.
Toi eka kuva olen minä.
Juuri nyt.

En enää jaksa olla puolikuntoinen sohvallamakaaja.
Kaipaan ulos ja avantoon vaikka keli on tosipaska.
On satanut ja sataa niin paljon,
ettei mereen enää mahdu enempää,
se valuu jo yli.

Tunnin lenkin,
avatopulahduksen
ja saunan jälkeen fiilis on vähän parempi.
Ehkä tää tästä vielä.
I will survive!

Mietintämyssyssä on paljon ja päätöksiä pitäisi tehdä.
Ja varmaan niitä tämän viikonlopun aikana teenkin.
Omaksi parhaakseni.
Toivottavasti

Joko mennään?

Mietityttää
Ihmetyttää
Ajatuttaa

Minulla - ja sinulla - on vain yksi elämä
Ja se on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi
Minä haluan vielä nähdä ja kokea
Minä haluan vielä tasapainoon
onneen ja iloon.
Niitä en saavuta, jos en laita itseäni etusijalle.

Mä aina unohdan,
että minä - ja vain minä - voin vaikuttaa omaan elämänlaatuuni.
Vain minä valitsen tieni, polkuni, risukkoni ja ryteikköni ja miten ne kuljen
Vain minä voin pysäyttää oravanpyöräni.
Vain minä.
Kuten sinä omasi.

Oisko aika punnita plussat ja miinukset
ja katsoa mihin suuntaan vaakakuppi kallistuu
Take it or leave it
Takit vai liivit..

Feministi?

Miksi sana "feministi" on saanut niin ikävän kaiun?
Olenko minä feministi?

Ismit eivät välttämättä ole minun juttuni
koska en halua olla kiinni yhden ismin arvomaailmailmassa,
koska kaikissa ismeissä on hyviä juttuja
ja huonoja juttuja
ja minä haluan poimia rusinat pullasta.
Olkoon se sitten vaikka mamabearismia

Mutta välillä vaan iskee pikkupirut.
Tilasin kamaa Varustelekasta.
Niillä on hyviä juttuja.
Ja paketti tuli yllä näkyvässä pakkauksessa.
Piti sitten palauttaa pari juttua
enkä vaan pystynyt pitämään sormiani kurissa.
Ripellykset tuossa tekstissä ovat minun lisäämiäni...

Stängda dörrar - kort och gott

 Jag har aldrig tyckt om stängda dörrar.
Inte hemma och inte på jobbet.
Dörrhålen är för att man kan komma in o gå ut
när man vill
utan att en dörr står i vägen.
Om man är en hyfsad människa så är man alltid välkommen.

Men det sägs:
när man stänger en dörr så öppnar sig en annan.
Men nu börjar här nog fanannamma bli korsdrag.
Ett välkommet korsdrag
med nya friska vindar...tror jag.

Jag borde ha stängt den ena dörren ren tidigare ;)

Suljin yhden oven

Suljin viime viikolla yhden oven.
Laitoin lukkoon
ja kävelin pois.
Taakseni katsomatta.
Oletan, etten sinne palaa.
Ei tuntunut pahalta, eikä tuntunut hyvältä.
Vihdoinkin - voisi olla se oikea sana.
Itselleni vapautuu aikaa.
Aloitin sen oikeanlaisen ajan käyttämisen jo tänä viikonloppuna.
Lauantaina annoin itselleni luvan vain makoilla sohvalla.
Mutta kuinkas kävikään?
Postipalautukset, pyykit, tiskit, ikkunapesut, jouluverhot, avantopulahdukset,
keräyspaperi, -pahvi, -metalli ja -muovi, kaikki löysivät tiensä eteenpäin.
Laulusessio ja David Bowie -maraton.
Ja sunnuntaina pyykkiä, autonpesu, saunapuut sisälle,
viimeisten ulkokalusteiden suojaus pressun alle,
vikat kukat veke yms. yms. yms.
Kaikki hoidettu!
Ilman listoja ja tai kiireitä tai muuta hösellystä.
Hitsi kuinka paljon kerkeää kun ei pidä kiirettä.

Aikaani on myös vienyt rakas ystäväni,
joka elää elämänsä vaikeita aikaa.
Haluan yrittää auttaa häntä,
olen myös itse ollut samassa tilanteessa.
Muistan, miten loputtomalta ja tyhjältä tuntui,
miten tunsin olevani ylimääräinen, arvoton ja kelvoton.
Miten elämä ei ollut elämisen arvoista.
Ystävät auttoivat pahimman yli.
Vaikka oikeasti on niin, että vain itse voi päättää jäävänsä eloon,
vain itse voi päästä kriisistä yli
ja vain itse voi valita oman tiensä ja tulevaisuutensa.

Minäkin valitsin aikoinaan oman polkuni.
Minä valitsin itsekseni olemisen.
Aluksi ihan tietoisesti
ja myöhemmin vähän niin kuin vanhasta tavasta.
En ole päästänyt ketään liian lähelle
(paitsi sen yhden)

 Elämä on ihmisen parasta aikaa...vai miten se meni?

Eilinen....

Mikään ei piristä niin kuin hyvä ruoka ja juoma ja seura

Vapaa sanailu ja hillitön huulenheitto

Ja flirtti

Ja hyvin suuteleva mies

Ai että

Niistä koostuivat minun lauantaini

Eipä ole moista ollutkaan piiitkiin aikoihin…

En ole oikein kokenut olevani kaunis tai haluttava syöpähoitojen jälkeen.

En ole ollut ihan kondiksessa

eikä minusta ole oikein yrittää saada jotakuta toimimaan mun ehdoilla.

Mutta lauantaina löysin itsestäni sen kauan kadonneen naisen.

Sen villin rääväsuun,

joka tanssii pöydillä, jos siltä tuntuu.

Joka lähtee kun haluaa lähteä

Ja nauraa koko sydämellään

Tänään on maanantai ja hymyilen yhä,

vaikka kävin Meilahdessa syöpätarkastuksessa

ja aamu tuntui raskaalta (kuten kaikki Meikkukäynnit)

Mutta

Mulla on arvot kohdillaan

☺️