Siis vitsi,
olen vielä hengissä.
Kutakuinkin.
Opastusta koko päivä
Pää täynnä uutta ja mietteitä ja kysymyksiä ja epäilyjä
yritän vain tehdä työni
ja pysyä hengissä kello neljään asti.
Huomenna on jos mahdollista vieläkin tiukempi päivä.
Ja ens viikko voi olla ihan horror-viikko.
Tämähän ei stna lopu koskaan!
Jostain syystä rivakat sanakäänteeni saavat ympäristön reagoimaan naurulla
ja vapautumisella.
Olenko mä ollut paskanjäykkä aikasemmin?
Senkö vuoksi osa on ollut kuin seipään nielleinä?
Osaston räväkimmät tyypin kanssa olemme jo aikapäivää sitten tehneet sinunkaupat
ja nauraa räkätämme huonolle huumorillemme.
Muutamat nokkelat sanailut saavat (tiukkana esiintyneen) vieruskaverin nauraa röhöttämään
ja heittämään läppää takaisin.
Tätä mä olen niiiiiin kaivannut.
Räkätystä ja heittoja.
Sanallista pingpongia.
Mutta taitaa olla vähän myöhäistä.
Olen antanut itselleni jo luvan katsella aidan yli
kurkottamaan toiselle puolelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti