Aah,
sunnuntai-ilta
Duunipuhelin ei onneksi ole soinut
Mutta venytän almanakkaan katsomista mahdollisimman kauaksi
Minkälainen on ensi viikko?
En muista vuorojani ulkoa,
ne ovat niin vaihtelevia,
että en edes yritä opetella enempiä kuin viikon kerrallaan
Ja joka ilta avaan allakkani ja tarkistan vielä uudelleen,
että muistan oikein.
Lisäksi on omat menot ja kotkotukset,
nekin täytyy laittaa allakkaan,
muutoin ei tiedä/muista/pysty/kykene
Olen täysin allakkani orja
Mun elämään on hiipinyt jonkinasteinen sekasorto,
epäjärjestys
ennakoimattomuus,
puhelimenpelko ja pienoinen kauhu ja ahdistus.
Enkä mä pidä tästä
Yhä vieläkin pystyn sulkemaan korvieni välin,
mutta pakki on ihan eri juttu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti