Aikamoinen retki

Kyl mä vaan sanon,

että onhan ollut aikamoinen retki.

Ja tätä viimeisintä episodia voi kyllä tituleerata syrjähypyksi,

virhearvioksi

ja suureksi opetukseksi siitä,

että kaikki ei ole sitä miltä se näyttää.

Episodi on ohi

Saan välillä muistuttaa itseäni,

että ei enää tarvitse mennä 

eikä enää tarvitse tehdä vastoin omaa parempaa järkeään.

 Olen yrittänyt ladata luonnosta voimaa

rauhaa

jaksamista

ja kaikkea sitä,

minkä olen kadottanut

Viime viikolla sanoin irti itseni

ja kävin allekirjoittamassa uuden työsopparin.

Ja eilen aloitin uudessa.

Kahden viikon saikun aikana todella maissa

ja huonossa jamassa,

 työhaastattelu,

uuden työpaikan saanti,

irtisanoutuminen

ja uuden aloittaminen...

Vähän on välillä vaikeeta uskoa,

että tässä kävi näin.

Ja vähän tuntuu vaikeelta uskoa,

että tuntuu taas hyvältä.

Tuntuu, että arvostetaan,

että yritetään tehdä mun työskentelyni mieluisaksi

ja vaikka kyseessä on tällä hetkellä määräaikaisuus,

niin puheissa jo suunnittelevat syksyn asioita,

ikäänkuin olisi itsestään selvää,

että pesti jatkuu.

Ja sekin tuntuu hyvältä.

Ja minulle kuuluvat palkanlisät annetaan minun pyytämättäni

koska ne kuuluvat minulle.

Aika kiva!

Ihan eri mentaliteetti kuin edellisessä.

Vielä vilkuilen olkani yli

ja mietin mistä ne peikot taas käy kimppuun

Kyllähän tämä jälleen tästä,

eteenpäin - sano mummo lumessa.

:)