Höstflunssa (eller host-host-tyck-lite-synd-om-mej)

Tammituuuusan, det är måndag idag
och på fredagen slog den till: H-Ö-S-T-F-atchoo-L-U-N-S-S-A-N!
Inget att skratta åt när en stor o stark qvinna som jag
lägger sig raklång på scheslången och nyser-nyser-nyser-nyyyyyser-snyyyyyyter och nyser.
Tänker på Niaga Falls när jag sätter upp mig
och det forsar (gör de de?) snor från nosen.
Varifrån kommer all dessa -hmm- vätska?
Är det hjärnan som rinner ut?

Mycket sannoligt eftersom:

Tankarna är precis lika oklara som rösten som har lagt sig nånstans ungefär vid napan.
Eller lägre.
Min röst kommer ifrån min "ki" - från mittpunkten av min kropp, tror jag.
Bäst väll bara att vara tyst.
Ligga bara stilla och nysa lite emellan.

Jomen - det här att vara tyst.
Inte så lätt - inte för mig.
O så hade jag ju sett fram emot Kyrkslätt-dagarna!
Massor med evenemang!
Plättstekning för SFP i gott o glatt sällskap.
Kanske en pikupikuliten benji - bara 60 m.
Loppis, torgdans, Aikido- och andra budo-förevisningar.
Alla bysbor man inte annars träffar.
Glada stemningen.

Och naturligtvis alla bröd/korv/kött/inlägg/lök/morot/potatis/potatisgröt/mujk/osv försäljare.
Sablar, när det för en gång ordnas nåt på vårt döende torg -
ja då ligger jag där på sängbottnet och snörvlar.
Fan ändå.

Och så blir ju alla mina projekt igen lidande.

MEN!

Inga pengar har jag spederat.
Har inte förköpt mej med alla godheter på torget
(fast att tänka på att laga mat resulterade pizzalördag)
Och den som sover syndar ej
(fast svordomarna mellan de i hundras-pass kommande nysningarna räknas väll nog kanske som nånslags synd, eller?)
Har sovit bort all sömnskuld
(och drömt alldeles otroliga drömmar)
Har också öppnat spanska-böckerna och läst utan att kunna koncentrera mej ett skvatt.

Nää-ä vet ni.
Imorron vill jag nog återvända i de levandes böcker!!!

Taas tää - tietty, me rakennamme :)

Tuli täyteen 11 vuotta siitä, kun ostin tämän talon meidän kodiksemme.
Sen jälkeen on kaivettu talonympäristö auki
ja sadevesijärjestelmät / kaadot / eristeet tarkistettiin / uusittiin / korjattiin
Porattiin uusi kaivo.
Uusittiin pumput ja vesivaraajat siirrettiin kellariin.
Siinä samassa aloitettiin remppa sisällä.
Muksujen huoneet ja olkkari rempattiin.
Lattiat eristettiin.
Sauna ja veski puhallettiin tyhjiksi ja rakennettiin uudelleen,
kuten myös apukeittiö. Ja keittiö.
Vain takkahuone jäi remppaamatta. Ja vaatehuone.
Eikä ulkoverhoiluun koskettu. Eikä kattoon ulkopuolelta. Eikä yläpohjaan.

Yhtenä talvena kattotikkaat tulivat rytinällä alas ja jäivät seisomaan pystyyn lumihankeen.
Siinä oli mun "Stairways to heaven" ja eikun tilaamaan uusia tikkaita
ja siinä samalla uudet räystäskourut.

Mutta nyt on sitten frouvan katse kiinnittynyt (jo jonkun aikaa) siihen ulkoverhoiluun.
No.
Olen terden ovea katsellut sillä silmällä,
siitä kun rupeaa maalit lohkeilemaan.
Ja vot. Ei kun kaupasta maalipytty ja pensseli ja töihin.

Hionta hiekkapaperi ja pesu maalipesulla ja maalaamaan.
Ja siitä se sit lähti.

Kun ovi oli maalattu
näytti viereinen karmi todella kämäseltä.
Ja kun karmi oli maalattu,
näytti ulkoseinä ja räystäs nuhjuselta ja kuluneelta.

Olishan mun pitänyt se tietää,
että yksi juttu johtaa toiseen.
Mutta kun mä tykkään tehdä.
Joten nyt tehdään ovet ja karmit ja ikkunakarmit
Ja katsotaan miten pitkälle päästään omin avuin ja
hitaasti itse tekemällä.

On muuten ovessa ja karmissa ihan hemmetisti vinkkeleitä.
Yhessä ovessa on lasit ja siihen piti sit taas kaivaa
maalarinteipit ja ikkunaskrapat ja pelit ja rensselit.
Tämän nimenomaisen oven vieressä on myös kolme
"pikkuikkunaa" ja nekin sai sit vähän uutta väriä.
Terde ja apukeittiön ovet ovat vähän niin kun takapuolella,
joten saan räpeltää ihan rauhassa ilman että kukaan tulee neuvomaan ja patsastelemaan.

Ääh kun kaikki näyttää kuluneelta...
Jotenkin musta tuntuu,
että tässä talkoilla rakennetussa linnassani
on ikkunoiden ja ovien ulkovuoraukset vain pohjamaalattu.
Ja tiedätteks mitä?
Kun mun tekis mieli maalailla ovia erikoisemmin ja koristella noita valkoisia lautoja kaikenmaailman ornamentein tai liukuvärjäyksin tai jotain.
Oisko hyvä idis?

Tämä piskuinen Bosh on ollut jo paljossa mukana.
Sillä on hyvä huristella pieniä juttuja puhtaaksi.
On hiottu vähän yhtä jos toistakin....
Ja taas hiotaan.

Tää mun pääsisäänkäynnin ovi on kyllä todella ensiavun tarpeessa.
Siinä onkin hiomista muutamaksi päiväksi.
Huomenna käyn maalialan erikoisliikkeessä kysymässä millä kandee hionnan jälkeen päällystää....

Ja kun maalataan, revitään vanhat ovieristeet pois
ja uutta sitten tilalle.
Tiedätteks, kun mulla on kaikki pelit ja rensselit kotona,
olen tähänkin projektiin ostanut vain maalit.
Remppamimmillä on kaik tarpeellinen
ja vähän ylimääräistäkin.
(Siivoilin maalivarastoani, ja siellä tulee vastaan purkkeja,
joiden sisältö on kivenkovaa - tulee samalla käytyä läpi sitäkin ja saan tilaa vaatehuoneeseen, jossa maalipystit on tällä hetkellä.....ai niin, kellarissakin on joku pysti, mut ne taitaa olla näitä seinämaaleja. Täytyypä käydä sekin tsekkaamassa)

No nih :)

Paitsi että toi punainen pitäisi kans maalata uudelleen....

OHO!
Näinkin voi käydä,
mutta torppahan maalataan kuitenkin
kokonaan - ennemmin tai myöhemmin :D

Sunnuntai ja sauna :)

On ollut kuuma, ihan julmetun kuuma,
eikä ole tehnyt mieli edes ajatella ulkohommia saatika saunaa.
Nyt on viileempi ja heti sitä aktivoituu.
Tänä viikonloppuna on tullut leikattua sen lainamökin nurtsi,
himapihan nurtsi,
olen hionut ja maalannut terden oven ulkopuolelta
ja tänään kimpassa naapurinrouvan kanssa maalattiin naapuriherran meille rakentama
todella hieno roskiskatos/postilaatikkoseinä.
Ja nyt haluan saunaan.

Laitoin jo jonkun aikaa sitten tulta pesään ja nyt vaan odottelen.
Olo on energinen,
aikaansaava, iloinen ja ihan just kaikkea sitä, mitä minä yleensä tunnen.
Taitaa noi kauhusirkuksen jälkilaineet ruveta laskemaan ;)

Tekee mieli taas lukea epsanjaa, tekee mieli kirjoittaa, tekee mieli kuunnella musiikkia ja laulaa.
Tekee mieli tehdä suunnitelmia.
Tekee mieli taas elää.
Välillä iskee mahdoton väsy,
mutta se lähtee nukkumalla, se ei enää asu mun kropassani ja tee pesää mun sieluuni.
Se on normaalia väsymystä.

Yksi unelma...

Minä ja mun unelmani (yksi niistä) on nykäyksen lähempänä.
Haluan tehdä mutteriukkoja ja -akkoja ja -kakaroita ja -lehmiä ja -kissoja ja -vaikkamitä.
Ilmoittauduin kurssille, jossa opetetaan kädestäpitäen käyttämään työkoneita puu- ja metallitöille ja hitsaamaan.
Nyt jo piti ilmoittautua vaikka kurssi on vasta ensivuonna.
Mutta ilmoittautuminen on tehty ja paikka on saatu.

Kuvassa näkyvä mutterimuija on jonkun muun tekemä ja netistä pöllitty kuva (sorry!)
Joku muukin on näitä tehnyt, mutta kaipa tekijöitä mahtuu maailmaan useampikin.
Tää kurssi avaa kyllä ovet sille steam punk -innostukselle, joka mulla jo jonkun aikaa on ollut.
Ja miksi ostaa muiden tekemiä, jos itse voi luoda omanlaisia.
Että siitä sit vaan ideoimaan, keräämään lisää matskua ja odottamaan maaliskuuta....

Dom kommer och dom går

Livet är sånt
att man kan inte alltid välja hur man vill
eller vad man vill
Inte ens det nästbästa alternativet
Det finns gånger man blir delad bara skit
men det är bara att tacka o ta emot.

Lika som val
kommer och går människor
Vissa hålls med oss långa tider
vissa personers stigar bara korsar våra stigar
och ändå kan dom lämna minnen som håller hela livet.
Vissa gömmer man i sitt hjärta
Andra glömmer man totalt
Några önskar man att man aldrig ens träffat.

På min nya arbetsplats finns många olika sorters människor
såsom på alla arbetsplatser.
Jag är den nyaste men ca en månad före mig
kom en annan person...som for idag.
Vi hann nog prata en massa, både skräp och allvarliga saker.
Undrar om vi minns varann efter 10 år.

Min son, han flyttar tillbaka närmare hem,
han ska hit och studera.
Han sadlar om helt, byter yrke, från sjöss till idrottsinstruktör.
De finns dom i närkretsarna som ifrågasätter hans val
och hans byte, men det är hans liv,
hans val och hans stig som han vill gå.
Han lämnar sitt liv, sina vänner, sitt jobb, allt han haft där han nu lever
och kastar sig i nåt helt nytt.

Jag undrar om mina val, mina byten och mitt sätt att prova,
vara nyfiken och open minded har bidragit till att han vågar.
Kanske de, att han har fått prata om sina tankar med mig,
med en vuxen som inte direkt säger hur han ska göra eller 
vad som är rätt eller fel
har fått honom så stark att han vågar.
Jag tror att jag inte skulle klara av så där radikala beslut...

Heinäkuusta elokuuksi

No niinpä - kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja tänään elokuuksi.

On ollut yksi kuumimmista kesistä miesmuistiin.

Heinäkuu oli lämpimin mitattu kuukausi mittaushistorian ajalta.

Mullahan ei ole ollut lomaa,

mutta olen kuitenkin kerennyt vaikka mitä.

Kaikki matot on pesty.

Kodin "suursiivousta" mietin vihdoinkin

ja turhan tavaran kierrätystä ja myymistä ja pois heittämistä.

Vähän niin kuin Konmaria ja feng shuita ja sen sellaista.

Ois vissiin aikakin - kymmenen vuoden kunniaksi.

Mamma ja papan jäämistöä on vielä jäljellä läpikäytäväksi.

Niissä on enemmänkin ongelmana suuremmat tunnesiteet kuin käytettävyys

Mut hei:

Mä olen siis pessyt matot,

me ollaan pakastettu mansikoita, mustikoita ja vattuja,

olen tehnyt mustikkamehua

Mä olen käynyt kesäteatterissa Raaseporissa

ja kesäjuhlilla Evitskogissa

Mä olen hoidellut lainamökkiäni

ja omaa pihaani.

Tyttäreni ja hänen avokkinsa ovat olleet ajoittain meillä "kuumuutta paossa" .

Poika on tulossa takaisin kotiin opiskelemaan

ja yrittää löytää Helsingistä opiskelijakämppää.

Ja olen hypännyt benjin

Vihdoinkin

Sain hypyn läksiäislahjaksi viime syksyllä

ja kun hypyt aloitettiin lauantaina niin minä olin paikalla tikkana sunnuntaina.

Aivan sikamakee kokemus!!!

 Tyttäret olivat mukana, kummatkin valokuvasivat 

ja vanhimman tyttären avokki kuvasi filminpätkiä puhelimella.

Ans ku mää kerron;

Mullahan ei ole korkean paikan pelkoa

mutta kun näin nostokurjen oli kyllä hetki pysähdyttävä.

Tuuli aika reippaasti ja aluksi jo luulin,

ettei hyppyjä tehdä...

Mutta ei kun menox sanoi Annie Lennox

 Eipä siinä pitkään nokka tuhissut ja meikä oli "lautalla" puettavana:

Yksi puki silat ja toinen kiristi nilkkaremmit.

Ja tarkistivat ristiin ja rastiin ja sit vähän odoteltiin.

Enpä voi sanoa, että olis pelottanut.

 Mun edelläni hyppäsi nuori kundi, 

joka ilmeisesti oli hypyn jälkeen vähän paniikissa,

mutta siinä vaiheessa mua jo vietiin korille ja tarkistettiin taas että kaikki on kiinni ja paikoillaan.

Ja ohjastettiin ja touhuttiin ja sit kori jo nousikin ylöspäin.

Mun vasemmalla puolella oleva kundi kertoi koko ajan ohjeita eikä sellaista tyhjää mietintähetkeä päässyt edes tulemaan.

Paitsi ylhäällä kun tehtiin se viimeinen turvacheck

ja siinä vaiheessa mä kyllä sanoin, 

että voihan v.i.t.t.u!

On se ihan helvetin korkea toi 150 metriä!!

 Ohjeet kuuluivat, että kun oikealla puolella oleva hemmo laskee 3, 2, 1, mene,
niin kaadutaan vaan eteenpäin.
Ei hypätä, ei sukelleta, ei ponnisteta, vain kaadutaan.
Ja alaslaskenta lähtikin heti.

Olen viimeaikoina osannut olla huutamatta kaikenmaailman tapahtumissa,
joten kuvittelin, etten ehkä, välttämättä, maybe, huutaisi nytkään.
Mutta kun jalat irtosi reunalta, alkoi huuto, joka loppui vasta 150 metriä alempana räkänauruun.
Ei voi hitto miten hieno kokemus!
Ei siis voi hitto!
Ihan hirrrveet määrät adrenaliinia kehossa ja hymy korvasta korvaan mut kerättiin alas narunpäästä.
Ihan hiton hieno juttu!

 Tässä se pikkanen spiderwoman roikkuu narunsa päässä.

Onnesta soikeena ja Kaivarinpuoleinen Helsinki kuurona mun huudosta.

Naurunpyrskähdyksiä tuli vielä pitkin iltaa

Ja seuraavan viikon 

Ja vieläkin, kun katson kuvia, hymy hiipii huulilleni.

Onkohan mussa jotain vikaa?

Seuraavaksi haluaisin hypätä tandem-laskuvarjohypyn....vink-vink!

Kiitos! Vielen danke! Muchas gracias! Thank you very much! Tack mina arbetskollegor!
Kan inte riktigt tacka er nog, en så jäkla fin present!
Ni visste nog precis vad ni gav mig och jag lever länge med den här upplevelsen <3 <3 <3 <3