Viikonloppu

Ah ihanaa, viikonloppu!

Mulla on ollut vähän outo olo

ja kroppaa ja päätä särkenyt  

ja väsy ollut tosi suuri koko viikon.

Joten perjantai-illan nukuin,

lähestulkoon koko illan makasin sohvalla vilttien alla ja nukuin.

Ai hemmetti kui ihana.

Lauantaina oli jo ihan eri fiilis.

Ja lauantaina olikin aivan mahtava keli!

Heitin kaikkien bunkkien petivermeet pihalle.

Jos mulla olis laiska äijä, niin sekin olis kannettu ovesta ulos.

Ja rynttyyt niskaan lenkille.

Tänään halusin kävellä sen lenkin,

jonka varrella ystäväni, herra A asuu.

Lenkki vie noin tunnin,

mutta jos herra A on pihalla,

voi lenkki ajallisesti venähtää kolmetuntiseksi.

Aina on paljon juttua ja vanhoja muistoja.

Ja tänään en päässyt hänen talonsa ohi ilman puolen tunnin juttelua.
Olen hänelle joskus kertonut aikomuksestani kirjoittaa jonkinlainen muistelmateos isästäni
ja hänen firmastaan
ja aina hän jaksaa mua muistuttaa siitä.
Aika kuluu ja muistot haalistuu.
Täytyisi ottaa esille mun aloittamani pohja
ja etsityt tiedot.
Pitäisi ihan oikeasti jatkaa sen tekemistä.

Vaan mitäpä sitten vaikka lenkki venyikin?
Eihän mulla ole kiire

ja herra A on mukava ja hänen kanssaan juttelu sujuu yleensä ilman kommervenkkejä.

Mut sit oli pakko jatkaa,

kun rupes pinnalle noussut hiki jäätymään...

Himassa riisuin talon joulusta.

Verhot, valot, koristeet - kaikki.

Valoja tulen kyllä taas kaipaamaan!

Aamut ja yöt on vielä ihan tuhottoman pimeitä.

Ja hei - namilakko on pitänyt 99 prosenttisesti.

Puolikas keksi ja yksi suklaanami 19 päivän aikana.

Ei huono!

Ammattimies

Työssäni teen vähän kaikkea:
lasken palkkoja,
tiliöin laskuja ja teen kirjanpidollisia juttuja,
valmistelen päätöksiä,
teen laskutusta,
teen maksu- ja sijoituspäätöksiä,
avustan tilastoinnissa,
teen ja muokkaan lomakkeita,
päivitän www-sivuja
avustan ja ohjaan
ja osittain olen suorassa kontaktissa asiakkaiden kanssa
yms. yms. yms.
Voitte vaan arvata kuinka montaa ohjelmaa ja ohjelmistoa käytän päivittäin?
Siihen eivät riitä kahden käden sormet,
eivätkä edes yhden hengen sormet ja varpaat.
Ah ja voi sitä salasanojen määrää!

Mutta ei se mitään.
Salasanat haldaan noin yleisesti ottaen.
Vaan otapa yhteyttä palkalaskentaan avun tarpeessa!
Sieltä tulee vastaukset sellaisella kielellä,
että sen ymmärtää vain ammatikseen palkkoja laskeva.
Ja kysäsepäs neuvoja talousosastolta!
Sulle puhutaan ihan outoja kirjanpitotermeillä,
joita ymmärtää vain kirjanpito/talousihminen.
Entäs sitten it-osasto?
"onko sulla mapl-dipl-babl päällä? Onko sun lobux kabux käbyx käynnissä? Mikä bibel-bäbel sulla on ja mikä versio siitä?"

AUTA ARMIAS!
Minä en puhu atk:ta
enkä mä ole ammattipalkanlaskija sen enempää kuin ammattitappajakaan
eikä kirjanpito ollut niitä vahvimpia juttujani kauppaopistossa!!


Voisko joku kertoa näille heeboille,
että ammattitaitoa on se, että pystyy selittämään asiat niin,
että ihan tavallinen tattiainen, joka joskus ohimennen joutuu kysäsemään apua,
ymmärtää mitä sille kerrotaan?
Vaikeista asioista kertominen helposti tajuttavalla tavalla vasta onkin tosikova juttu!
Ei se, että heittää ammattislangia Uuno Uivelolle.
Ens kerralla mä puhun sulle pelkkää ruotsia,
katotaan kuka sit on pihalla kuin potkukelkka!

7.1.2019

No jopa,
viikko mennyt ilman nameja.
Jossain tuossa viidentenä tai kuudentena päivänä
ei kroppa enää huutanut sokeria.
Helpotti.
Ennen sitä oli kaupassa käynti tuskaa
kun vanhasta tavasta meinas ostaa jonkun pienen suklaapatukan...
Nyt tekee mieli suklaata vain silloin tällöin,
mutta koko ajan harvemmin ja harvemmin,

Niinhän siinä kävi röökinpolton lopetuksenkin kanssa;
vaikka kroppa ei enää huutanut nikotiinia
niin sitä tupakkataukoa,
kahvia ja tupakkaa,
palkintoröökiä kun duunit oli tehty,
tupakkaa puhelimessa puhuessa,
niitä oli ihan hirveen ikävä
Ja niistä tavoista olikin paljon vaikeampaa päästä eroon.
Mutta kyllähän mä senkin lopetin kertheitolla.
Ja siitä onkin kohta jo kymmenen vuotta :D

Uutta vuotta kaikille!

Neiti nopsanäppi,
valokuvaajana vallan -heh- valloittava,
ei oikein saanut lumimyräkässä puhelimen kameraa
laukeamaan oikeaan aikaan.
Raketit laukesivat kyllä,
mutta mun kameran mielestä väärään aikaan,
väärällä etäisyydellä
ja muutenkin jotenkin väärästi...
Ohessa teille vähän makupaloja
:D

Vuosi on vaihtunut tuulisessa ja lumimyräkkäisessä kelissä.
Minä ja tytär käytiin katsomassa kunnan järjestämä ilotulitus
ja tultiin kotiin lämpimään
katsomaan leffoja ja syömääm juustoja.
Mietin, josko minä, joka en pahemmin uudenvuoden lupauksia anna,
lupaisin olla syömättä nameja.
Joulun alla on suklaata puputettu ihan yökötyksiin asti.
Jos ruoka onkin ollut vähän kevyempää kuin yleensä,
niin ne suklaat...ne suklaat....
En luvannut mitään, katson kuin onnistuu
Tähän asti ei tänä vuonna vielä ole käsi käynyt konvehtirasiassa.
(heh-he, kello on 18.20 anno domini 1.1.2019)

Mulla loppuivat uudenvuoden lupauksen sinä vuodenvaihteena, kun menin ensimmäistä kertaa kihloihin.
Jotenkin tiesin, ettei se suhde tule toimimaan
ja oikeassahan mä olin.
Siihen loppuivat juhlapyhiin keskittyvät juhlalliset (ja usein tyhjät) lupaukset.

Mennyt vuosi on ollut ajoittain ihan helvetin raskas.
Oli mennä ikä ja terveys,
kun ei tajunnut jarruttaa.
On ollut kolme työpaikkaa ja alituisesti uuden oppiminen
ja/tai kahden duunin vetäminen verottavat jaksamista.
Vaihdot olen tehnyt "läpsystä".
Ja näitä vaihtoja on osittain vauhdittaneet todella monet hakemukset, melkein iski kisaväsymys.
Tällä hetkellä tuntuu hyvältä ja rauhalliselta
ja paikka on vakituinen.

Olen ollut vaalitoimitsijana ja olen ollut mukana kunnallispolitiikassa.
Sivistys- ja vapaa-aikalautakunnassa olen vakijäsen ja
varajäsenenä saanut olla mukana päättämässä isoistakin asioista valtuustossa

Olen myös menettänyt balettineitsyyteni!
Don Quijote oli sopivan kevyt ja helppo seurattava ja aivan ihana.
Ei mikään huono ensikerta ;)
Tästä voinkin kiittää tytärtäni ja hänen avopuolisoaan <3

Keikkojakin on ollut:
Metallica, Hollywood Vampires ja Nightwish
Tänä kesänä jäi Tuska väliin, ei vaan ollut oikein kiinnostavaa nimeä,
tai ennemminkin niin, että joka päivälle oli joku yksi mielenkiintoinen juttu ja muut todella vähemmän kiinnostavia.

Teatterissakin on tullut käytyä:
Iki-ihana Kinky Boots,
varsinainen "feel good"-musikaali - suosittelen -
ja Kaasua, komissaario Palmu

Mulla on ollut koko kesän lainassa mökki ihan "nurkan takana" ,
mutta työhässäköiden vuoksi siellä oleminen ei oikein onnistunut.
Kesähän oli ihan hitsin hieno, lämmin ja pitkä.

Ja benjin hyppäsin!!

Se oli kyllä sellainen oksat pois kokemus.

Ihan uskomattoman helvetin hieno juttu. 

Jos joskus vähän kolottaakin

tai välillä vähän enemmänkin
niin siihenkin on tottunut.
Paikkoja särkee jos ei liiku
ja paikkoja särkee jos liikkuu,
niin mikäpäs siinä,
antaa perkele särkeä!
Avanto helpottaa,
mutta sinne pitäisi keretä vähintään joka toinen päivä
ja kun on sitä muutakin elämää,
niin ei välttis aina jaksa juosta paikasta a paikkaan b.

Elämä on valintoja täynnä,
minä olen valinnut omanlaisen,
hassun elämän.
Välillä ilta sujuu aktiivisesti
välillä sohvalla torkkuen.
Olen ehkä hiukan huithapeli ja osittain  suurpiirteinen,
mutta minä voin hyvin näin.
Ja pää viidentenä jalkana kuitenkin ryntään kaikenmaailman uusiin kotkotuksiin mukaan!