viikko mennyt ilman nameja.
Jossain tuossa viidentenä tai kuudentena päivänä
ei kroppa enää huutanut sokeria.
Helpotti.
Ennen sitä oli kaupassa käynti tuskaa
kun vanhasta tavasta meinas ostaa jonkun pienen suklaapatukan...
Nyt tekee mieli suklaata vain silloin tällöin,
mutta koko ajan harvemmin ja harvemmin,
Niinhän siinä kävi röökinpolton lopetuksenkin kanssa;
vaikka kroppa ei enää huutanut nikotiinia
niin sitä tupakkataukoa,
kahvia ja tupakkaa,
palkintoröökiä kun duunit oli tehty,
tupakkaa puhelimessa puhuessa,
niitä oli ihan hirveen ikävä
Ja niistä tavoista olikin paljon vaikeampaa päästä eroon.
Mutta kyllähän mä senkin lopetin kertheitolla.
Ja siitä onkin kohta jo kymmenen vuotta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti