Kun makaa bunkan pohjalla kuumeessa ja noro-viruksessa
ja nukkuu tai ei nuku vaan torkkuu
niin ajatukset lentävät ihan omia ratojaan.
Olikohan Einsteinilla koko ajan sama olotila kuin mulla tossa vuorokauden verran,
meinaan, sillä kanssa ajatusten virta oli jotain ihan muuta kuin yleismies Janatuisella.
Ei ne munkaan ajatukset kovin korkealentoisia olleet,
mutta esim. mietin sitä,
että miksi ihminen palelee kun sillä nousee kuume?
Eikös se pitäisi olla jotenkin päin vastoin?
Tai siltä musta tuntui silloin kun hampaat kalisi kolmen peiton alla villapaidassa ja -sukissa.
No mutta ystävämme google antaa vastauksen:
...Tällöin elimistö pyrkii kohti uutta kynnyslämpötilaa supistamalla ihon verisuonia ja lisäämällä lihasten lämmöntuottoa, mikä tuntuu palelemisena.
Kun elimistö alkaa parantua, niin kuume lähtee laskuun. Elimistö pyrkii palauttamaan ruumiinlämmön normaalitasolle hikoilemalla....
Olen runsaan vuorokauden ollut Zombie.
Ei maistunut ruoka eikä oikein maistu vieläkään.
Mutta se ei ole ongelma.
Ja mulla on tuota vararavintoa vaikka muille jakaa.
Voisko kehittää sellaisen laihdutusmenetelmän, jossa otettaisiin pois ruokahalu?
Sellainen ruokahalujen lääkinnällinen kastraatio.
Oishan se helpompi, halvempi ja ehkä turvallisempi vaihtoehto
kuin mahalaukun supistamiset ym toimenpiteitä vaativat jutut.
Tyttärellä sama pöpö jylläsi nelisen vuorokautta,
mun peltipakillani tyhjennettiin kerran ja sit nousi kuume.
Puolitoista vuorokautta ja taas kondiksessa.
Ruoka pysyy sisällä ja uskaltaa jopa pieraista pelkäämättä :)
Mutta muistelempa ekaa sytoannosta,
kun paska lensi viikon verran,
ei vain kuvainnollisesti vain ihan sananmukaisesti.
Antoi uuden ulottuvuuden Turhapuron sanontaan: paska lensi kuin varpusparvi.
Mutta yksi juttu taas selvisi; minua tarvitaan!
Yksi lyhyempi päivä ja yksi saikkupäivä
ja sähköposti tursuaa ja työpöytä myös.
Ilmeisesti mä teen aika paljon työpäivän aikana....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti