Blogitekstisuositus
Tänään tahdon
Tänään tahdon metsään. Tahdon haistella metsän kosteutta ja nähdä peurat ja ketun ja korpin ja muurahaiset. Tahdon löytää sieniä. Ta...
perjantai 1. helmikuuta 2019
Ozzy - The Prince of Darkness
Black Sabbath esiintyi Hartwall-areenalla 20. marraskuuta 2013.
Mukana oli koko alkuperäiskokoonpano lukuun ottamatta Bill Wardia, joka jäi pois kokoonpanosta erimielisyyksien vuoksi.
Rumpuja soitti Tommy Clufetos - aikamoinen tukkajumala :)
Duunikaverin avovaimo oli sellaisessa duunissa, että pystyi varaamaan mulle liput.
Naureskelin, että on varpisti vika tilaisuus nähdä Ozzyn elävänä lavalla...
tai toisaalta, onko se mies elävien kirjoissa lavallakaan...
Mutta keikka oli hieno. Ozzy oli hieno, vaikka käsi vähän vapiskin mikin varressa
Sanat oli hallussa ja sain rahoilleni täyden vastineen.
Rakastin, olen aina rakastanut ja tulen aina rakastamaan Ozzya, Black Sabbathia, koko palettia.
Yhtye nähtiin The End -kiertueellaan Helsingin Kaisaniemen puistossa, Monsters Of Rock-tapahtumassa 7. heinäkuuta 2016.
Yleisöä oli paikalla 20 000 ihmistä tapahtuman ollessa loppuunmyyty.
Ja minäkin siellä. Oi että!
Siellä seisoin ja nautin, satoi, fiilis oli ihan hemmetin hieno.
Ja Ozzy jo toistamiseen!
Vähän ehkä oli taisteluväsymystä näkyvissä,
mutta riffit ja soundi polkivat kuten ennenkin.
Ja että mä nautin.
Lauteilla olivat myös Amorphis, Rival Sons ja Opeth.
Täällä syttyi uusi rakkaus: Amorphis. Sitä rakkautta on kestänyt jo parikin vuotta,
kestääköhän yhtä kauan kuin Sabbath
Ja kuulkaas: Opethin Mikael Åkerfeldt - oi juma mikä ääni,
mies saisi lausua mulle natisatuja ihan koska vaan.
Tosin Opeth jäi kyllä Amorphiksen jalkoihin.
Ja Rival Sons oli jotenkin vaan eksynyt väärään seuraan.
Rockenroll-ränttätänttä on ihan ok, mutta ei ihan ehkä tälläisen seurueen lämppärinä
No nyt - 2019 - oli tulossa Ozzy omana Ozzynä, ei Sabbathin laulajana Sabbathin kanssa
ja arvaatte varmaan, että liput on mullakin.
Mutta äijänkäppyrä sai flunssan, joka voipi täällä kylmässä, lumisessa Pohjolassa äityä vaikka keuhkikseksi ja niinpä rundin Eurooppaosuus perutaan ja katsotaan uudet aikataulut.
Tän siitä saa kun rakastaa vanhoja äijiä!
Mutta minkäs teet?
Saapas nähdä kuin käy - näenkö Ozzyn vielä kolmannen kerran?
Ihan oikeesti toivon, että äijä tokenee,
nousee jaloilleen ja pystyy vetämään keikkarundinsa loppuun.
Ihan oikeesti haluan vielä kuulla Ozzyn huutavan:
I can´t fuckin hear you!!!
Ja pientä triviaa: suomalainen Black Sabbath tribute-bandi Sapattivuosi.
BL biisejä suomeksi ja melkoisen oivaltavin ja hienoin sanoituksin.
Ja kolmannella levyllään laulajana - uuh-aah-upea - Marco Hietala.
Kuuntelemisen arvoista kamaa.
Suosittelen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti