Minä olen ihminen
ja sen lisäksi minä olen nainen,
olen myös tytär, äiti, sisko, ystävä, jonkun entinen heila ja jonkun rakastama.
Tämän vuoden naisten päivänä mietin,
olenko äitinä ja naisena antanut lapsilleni hyvät eväät nähdä
naiseus, äitiys, tasa-arvoisuus.
Olenko kohdellut poikaani ja tyttäriäni tasa-arvoisesti,
opettanut heille,
että naisella on väliä
ja myös miehellä on väliä.
Että meillä kaikilla on väliä,
sukupuoleen, väriin, uskontoon, äidinkieleen katsomatta.
Olenko opettanut sen omalla esimerkilläni
vai olenko pälättänyt tyhjää sanahelinää ja toiminut sanojeni vastaisesti?
Olenko oikeasti osannut olla hyvä esimerkki?
Toivon, että olen omilla valinnoinnoillani näyttänyt toteen,
että niin nainen kuin mieskin kelpavat mihin vain.
Että unelmiaan tulee seurata sukupuolesta huolimatta.
Että me kaikki pystymme!
On maita, joissa tämä ei ole mahdollista,
maita, joissa nainen ei voi vapaasti kulkea, valita tai olla,
ei opiskella ei toteuttaa unelmiaan.
Maita,
joissa nainen on toisen tai kolmannen tai viidennen luokan kansalainen,
jolla ei ole mitään väliä.
Jolla ei ole ihmisarvoa.
Toivon, että olen kasvattanut lapsistani sellaisia kansalaisia,
jotka muuttavat myös sitä maailmaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti