Takkatulen loimussa part 2

Savuverho
ja savun hajukin
katosivat aika hyvin.
Juuh,
nukuin siis omassa bunkassani.
Tuuletusikkuna oli hiukan raollaan,
ihan vaan varmuuden vuoksi
ja aamuyöstä heräsin syksyn ensimmäiseen
kunnolliseen
hirvittävään
helvetilliseen
suonenvetoon...

Takkatulen loimussa

Syksy

Viima

Sade

Pimeys

Vastapainoina

Sauna

Takka

Kynttilänvalo

Takka on ollut käyttämätön koko kesäkauden
Ja tiedän,
että se on muutoinkin takka,
jolla on vahva oma tahto.
Ihan niin kuin kaikilla muillakin tässä huushollissa.

Tänä syksynä aloitin avaamalla pellit,
ajattelin, että niin vois sujua ekat lämmittämiset sutjakkaammin.
Mutta-mutta
Sisään hiipi märän tuhkan haju.
Eli ei kun tulta peliin.

Pitää aloittaa hiljaa ja maanittelevasti,
kauniisti pikkutulilla lämmittää muurit ja piippu.
Pieniä tulia (jotka kuitenkin savuttavat sisälle)
jotka (ehkä) saavat takan vetämään
Kannattaa tarkistaa myös keli,
tuulinen sää on ihan hitsin jees.

Kahden lempeän lämmittelyn jälkeen tänään päätin laittaa muutakin kuin risuja takkaan.
Ei mitään megapöllejä,
mutta oikeita puita kuiteski.
Ja ei ku sytyttämään.

Ja tuuli tyyntyi.
Ja takka tuprutti enempi savua sisään kuin piipusta ulos.
Eikä auttanut mikään.
Avasin takkahuoneen oven ja ikkunan
Suljin oven ja jätin auki ikkunan
ja päinvastoin.
Avasin apukeittiön oven ja takkahuoneen oven ja ikkunan ja kokeilin läpi kaikki eri vaihtoehdot.
Suljin kaikki lävet.
Ja takkahuoneessa oli jo huono näkyvyys sankan savuverhon vuoksi.
Nyt ei enää haise märälle tuhkalle
nyt haisee reippaasti savulle.
Ei auttanut muu kuin pitää läpivetoa ja antaa takkaretaleen savuttaa.
Ainoo vaan, että mä nukun takkahuoneessa...

Kyllähän se sit muutaman tunnin kuluttua rupes vetämään.
Savut meni nätisti piipun, eikä oven kautta ulos.
Ja takkahuoneessa näkee taas.
Ja pieni tuli takassa lämmittää pikkasen.
Ehkä mä voin nukkuakin vielä omassa bunkasani....

Lingerie etc

Ollut muutama todella mukava,
vähän parempi pippalo viime viikonloppuina.
Ensin 2 x 60-vuotisjuhlat
ja viime viikonlopuna häät.
Kelit olleet laidasta laitaan,
joten olen joutunut syöksymään pää edellä kaappieni uumeniin löytääkseni jotakin vähän parempaa päälle- ja allepantavaa.
Jotenkin multa loppu vaateostokset syöpähoitojen jälkeen.
En ole koskaan ollut himoshoppaaja,
mutta nyt on viimonenkin shoppailupalo sammunut.
Kun ei oikein ole tiennyt mikä kohta jää pullottamaan
ja mikä kohta jää kuopalle.
Tai mihinkä kilomäärään vaaka pysähtyy hormonilääkityksen kanssa.

Siivosin kaappeja, kokeilin mihin mahdun,
raakkasin vek kaiken liian kireän ja vääränmallisen
tai muutoin epämieluisan.
Nappipaitoja tarvitsisin,
mut kun kaikki kaupoista löytyvä on tehty pitkälle,
laihalle nälkäkurjelle.
Minä en ole sellainen.
Ja hihat on niin kaposet,
että ihan hirvittää.
Mulla vielä kompressiohiha-hanska tekee paitavalinnan vieläkin vaikeammaksi.
Ja hihaton ei sovi, kun "Freddy Krueger"- hiha työntää heti olkapään alle kaiken vähänkin löysän.
Ja nyky-tee-paidat ne vasta naurettavia onkin!
Holkkihihaa, lyhyttä lyhyttä hihaa, tiukkaa lyhyttä hihaa, hihatonta...
Tai pääntie niin tiukka että silmät pullottaa ja nenä sinertää kun henki ei kulje.

Mut mun rintsikka- ja body- ja wanna-be-kureliivivalikoima mua melkein itkettää.
Minä kun en todennäköisesti voi enää koskaan käyttää kaarituellisia malleja.
Ja niitähän mulla riittää.
Mulla rinnan arpi seuraa "rinnan reunaa"
ja kaarituet painavat suoraan siihen.
Ja miten voikaan tunnottomat leikkauspaikat olla niin perkeleen arat?
Paikoitellen, esim kainalossa, jopa deodorantin levitys sattuu, vaikka arven ympäristö on täysin tunnoton.

Hyvät, kauniit alusvaatteet saavat minut tuntemaan itseni kauniiksi ja itsevarmaksi.
Ja hyvät alusvaatteet tukevat kaunista pukeutumista.
Hyvin istuvat alusvaatteet ovat ihan hurjan kiva juttu.

Ja sukkahousut.
Seksintappajat.
Voi hemmetti.
Tehdäänkö enää malleja naiselle,
jolla on reittä ja revaa?
Jos ottaa reilun koon niin niissä sukkaosan pituus kasvaa ja olo on kuin Peppi Pitkätossulla...
jos saa ne vedettyä ylös asti!
Nakittavat reisistä tai viimeistään pebasta.
Ja haarojen kohdalla ne ovat aina epäsopivat.
Mä haluan nähdä sen vartalon,
jolle ne on suunniteltu!

Mutta olihan mulla vaatteet päällä.
Ja ihan hyvät vaatteet.

Mutta vaatekaupoille olis kyllä mentävä....

(Työ)moraali

Tiätteks,
mä olen vuosia-vuosia tehny duunia sellaisissa yrityksissä,
joiden olemassaoloa olen tavalla tai toisella joutunut puolustamaan ja tarpeellisuutta todistelemaan.
Lojaali täytyy olla työnantajalleen,
koska ei kai ole järkeä tehdä töitä,
joiden tarpeellisuudesta ei itsekään olisi varma.
Ja mulla on töideni ja työnantajieni kautta ikuinen salassapitovelvollisuus.
Olen oppinut puolustamaan ja kertomaan hyviä puolia joskus todella kusisistakin asioista.
Olen oppinut pitämään pääni kiinni asioista,
jotka ovat salassapitovelvollisuuden alaisia,
vaikka välillä vastaväittelijä on ollut ihan pusikossa väärine tietoineen ja hulluine oletuksineen ja järjettömine väitteineen.
Aika moni on valmis hirttämään yrityksen/yrittäjän jonkun kaverinkaverin kuulopuheiden perusteella.
Olen oppinut näkemään, että kaikella on monta puolta. Mikään ei koskaan ole mustavalkoisesti kyllä tai ei, pelkästään oikein tai väärin.
Ihan kuten henkilökohtaisista tekemisistä löytyvät taustalta mitä-miksi- kombinaatio niin myös eri duuneilla on asiakaskuntansa,
joilla on omat tarpeensa ja erikoistarpeensa.
Ja osalla asiakkaista saattaa jopa olla hirvittävä tarve mustamaalata yritystä ja sen päätöksiä.
Helppo on huudella,
kun yritys ei saa eikä ehkä voi kommentoida,
koska on salassapitovelvollinen tai koska isommat kuviot niin vaativat.
Isommissa kuvioissa voi olla, että haluttu ”huipennus” ja ”lopputulema” vaarantuu kokonaan,
jos tiedot vuotavat ennen aikojaan.

Vaan itse olen tieni valinnut.
Ja valitsen myös tästä eteenpäin.
Tosin onni, kohtalo, vahinko ja erehdys välillä vähän sekoittavat ja heittävät pienillä kivillä ja ajavat ryteikköisille sivupoluille,
mutta sekin on loppujen lopuksi ihan jees.
Ilman tukalaa oloa,
vaikeita hetkiä,
pinnan kiristymistä (ja katkeamista)
ja ähellystä ja räpellystä
ja pienellä pakolla uusien keinojen keksimistä
ei syntyis uusia juttuja...

Yökyläläinen

Tänään olis ihan hirveesti jutunjuurta,
mutta jotenkin kaikki tuntuu liian läpikäydyltä.
Loppuunkirjoitetulta
Useaan otteeseen käsitellyltä,
vatvotulta ja mankeloidulta.
Mikään aihe ei tunnu uudelta ja raikkaalta.
Johtuiskohan siitä, että tunnen olevani välitilassa.
Uuden ja vanhan välissä.
Ei vielä poissa vanhasta eikä vielä mukana uudessa.
Tyhjäkäynnillä, mutta ihan helvetin korkeilla kierroksilla.

Mutta haluan kertoa ystävästäni,
joka tuli käymään yökylään.
Lapsuus- ja nuoruusajan parhaimpia kavereita.
Vuosien varrella olemme tavanneet
ja välillä pitäneet yhteyttä enempi ja välillä vähempi.
Elämä vie mennessään.
Jostain syystä olemme käyneet läpi samat asiat,
kompastuneet samoihin naruihin,
kyntäneet samoja ojia
kumpikin omalla tahollaan.

Ette usko kuinka ihanaa on puhua ihmisen kanssa,
joka tuntee taustat ja tietää mistä puhutaan.
Joka itse avautuu ja kertoo,
ja josta huomaa,
että hän haluaa myös kuunnella mun avautumista.
Se, että asioista puhutaan oikeilla nimillä.
Syövästä.
Kuolemasta.
Mielen järkkymisestä.
Yksin jäämisestä.
Tuskasta
Peloista.
Toiveista
Uudesta alusta.

Ja seuraavana aamuna hän jatkoi matkaa
ja minä menin töihin.
Sielun ja sydämen täyttivät kiitollisuus
ja rauha
ja hyvä mieli.
Helpompi taas taivaltaa.
Kiitos Kati - olet tärkeä!

Kun mopo keulii

Teen rutiiniduuneja,
porukka on vielä lomilla
ja olen aika paljon yksin työhuoneessani
eli olen vingutellut Spotify`ta ihan tosissaan.
Mulla on aika monta soittolistaa
ja yksi niistä sisältää ihan niitä mun nuoruusajan biisejä. Niitä mitä minä kuuntelin silloin kun poikaystävä jätti, kun löytyi uusi poikaystävä,
kun kaveri veti prätkällä metsään,
kun v-tutti,
kun mopo hajos,
kun olin iloinen,
kun olin yksin,
kun oltiin yhdessä,
kun rakasteltiin,
kun erottiin….
Real oldies goldies kuten Mud, Suzy Quatro, CCR, Pat Benatar, Tanita Tikaram, ELO, Queen (jo silloin!!), Sailors, Sweet, Darts, Gary Glitter, Nazareth, The Who, Sex Pistols, Madness….
Kyllä, jo 35 vuotta sitten olin musiikin suurkuluttaja.
(Yhdellä kaverilla oli miehen korkuiset ämyrit,
asui omakotitalossa keskellä metsää
ja hänen luonaan musiikin kuuntelu oli kuin olis kirkossa käynyt <3)

Jotenkin nää vanhat biisit on saaneet mut ihan hirmunostalgiseksi.
Jotenkin herkässä tilassa koko ajan.
Oisko täysikuulla myös vaikutuksensa.
Ja onpahan myös niin,
että olotilaani ovat myös heilutelleet "mun miehet" ja heidän tekemisensä ja tekemättä jättämisensä.
Ja sokerina pohjalla joskus ennen muinoin niin tärkeiden ”hoitojen” tapaaminen ihan yllättävissä, hassuissa paikoissa.
Voi että.
Aikasemmin kevät sekoitti mun kroppani,
mutta nyt ei enää näytä olevan vuodenajalla väliä.
Olo on ajoittain vähän sellainen kuin voimakasta kuminauhaa väännettäisiin kuten vanhaa tiskiriepua.
Ja auta armias, jos vääntäjä päästää irti…
Ja mun on todella taisteltava,
etten ota ja soita tai tekstaa jollekin – hm – vanhalle hoidolle...

Roskia rintsikoissa

Tuli vihdoin viikonloppu
ja vaikka en mitään tiukkoja työlistoja teekään
niin tiedän tasan tarkkaan,
mitä kaikkea pitäisi tehdä.
Omakotiasujalla tätä räpeltämistä kyllä riittää.

Viikonloput katoaa kuin pieru saharaan.

Pari viikonloppua sitten oli siskolla mökkibileet.
Ja musta oli vänkää, että sunnuntaina oli olo kuin kankkusessa vaikka minä olin kuskina.

Viime viikonloppuna oli vanhan kotikyläni kesäjuhlat.
Otin auton täyteen ihania höpönassuja ja sit mentiin.
Aina yhtä mukavaa käydä.
Tapaa tuttuja ja sukulaisia
Saa tanssia, saa halata, saa vaihtaa juoruja.
Osaa kyläläisistä kaipaan ihan oikeesti
ja välillä huomaan, että minuakin on ihan oikeesti kaivattu.
Jotenkin minä vieläkin olen kuin yksi kyläläsistä.
Ja välillä nää kekkerit saa aikaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä...

Tää viikonloppu päätin, etten tee mitään.
Koska höpönassu poikani tuli kotiin käymään.
Ja koska takana on aikaimoinen kuukausi.
Ja koska välillä vaan täytyy.
Paitsi, että perjantaina ostin laatikollisen mansikoita.
Mutta eihän niiden pakastaminen ole projekti tai duunia.
Ja ne on niiiiiin hyviä raakamössättyinä,
myös ensi talvena pakkasesta otettuina.
Ja lauantaina ostin laatikollisen mustikoita.
Ne menee pakkaseen kokonaisina.
Ja sunnuntaina mielestäni keli oli sopiva kiivetä tyhjentämään räystäskouruja.
Paska homma, mutta tarpeellinen.
Ja tulipa tehtyä.
Toivoin vielä pientä sadetta, jotta kourut puhdistuisivat ihan kunnolla.
No kävipä niin, että tuli (ja tulee vielä tätä
kirjoittaessani) useampi todella mahtava kuuro.
Ihan niin kuin toivoin ;)

Rouva olikin sit paskanen korvia myöten
ja muutoinkin olin mielestäni saunan tarpeessa.
Ja höh - riisuessa rintsikoista ropisi neulasia ja muuta mukavaa köntsää, jota myös kouruissa oli...
Mutta miten ne oli sinne joutuneet,
sitä en ymmärrä ollenkaan!

No vähänks on jännää

Nyt se alkoi - uuden opetteleminen
ja oppiminen
ja omaksuminen
ja harjoitteleminen...
Olen omasta duunistani muutaman päivän uudessa,
tulevassa duunipaikassani.
Ja kuten kerroin, minulle aivan uusi ala.
Ainoa keino saada harjoitella vanhan tekijän kanssa.
Pitää oppia käyttämään montaa eri ohjelmaa,
jotta saa tiedot koottua tarvittaviin toimintoihin
eikä se ihan heti tuntunut kovin helpolta.
Mutta yritän lohduttautua,
että on ne muutkin oppineet tän,
niin kyllä minäkin.
Joku päivä, ihan varmasti...
Ja vielä muutama viikko jäljellä vanhassa mestassa