Luoda

Luomisen tuskaa
huudan ja kuiskaan
Sormet on kuin nakit
näppäimet antavat pakit
Sanat ei just nyt tahdo virrata vapaasti
ei puettuna eikä alasti
Ei taivu eikä rimmaa
vaikka kuvassa on dimmaa
Aivot on juntturassa
tukka liian tiukassa nutturassa
Miten saan
löysyyttä kieleni kantaan?

Ei nyt ei kerkee...

Pyydän,

älä anna hänelle lupauksia,

jotka toteutat "sitten joskus",

älä pyydä häntä osallistumaan ensi kuussa

tai tekemään päätöksiä nyt heti,

älä kerro hänelle asioita,

jotka tulevat tapahtumaan joskus tulevaisuudessa.

Äitini elämänsä loppupuolella aina odotti jotakin.

Jonkun soittoa,

jonkun käyntiä,

jonkun viestiä,

jonkun ääntä,

koskekusta,

juttuseuraa

Jos joku oli sanonut "tulen ensi viikolla"

äiti odotti jo sunnuntaina että tulisi maanantai,

että se toinen tulisi.

Ja tiistaina jo ihmetteli,

että eikö se tule lainkaan.

Keskiviikkona oli jo lähes toivoton,

kun ei se varmaan enää tule...

Torstaina oli jo varma,

ettei toinen tule ollenkaan

ja perjantainahan oli viikko jo loppu....

Jos hän tiesi, että keskiviikkona pitää mennä jonnekin,

niin sunnuntaina viimeistään jo piti olla kaikki valmiina lähtöä varten.

Eikä alkuviikolla voinut tehdä mitään,

kun kerran keskiviikkona piti mennä.

Ja jos oli puhetta, 

että lauantaina tullaan

niin jo aamulla kahdeksalta oli kahvit päällä.

Ja kymmeneltä saattoi tulla ensimmäinen soitto,

että koskas sitä ollaan tulossa.

Nyt näen saman tapahtuvan lähipiirissäni.

Elämä supistuu

rypistyy

ja muuttuu vaikeaksi.

Asioiden valmistelemiseen menee enemmän aikaa kuin niiden suorittamiseen

"Ei ole (tammikuussa) kysytty miten ensi kesän suunnitelmat mahdollisesti sopivat..."

"Ei tiedä missä kunnossa sitä silloin on...."

"Ei voi tulla tänään (sunnuntai), kun keskiviikkona on varattuna aika johonkin..."

"Sehän on JO ensi viikolla" (ja tänään on vasta maanantai)

Viimeistään maanantaina pitää saada tietää lauantain aikataulut...

Ei kerkeä tällä viikolla, kun pitää käydä kaupassakin....

Soita ja sano: 

"tulen nyt, otan pullat ja kahvit mukanani"

 

Sinulle

Ihminen on kaunis 

kaunis kun hän rakastuu

kaunis kun hän on onnellinen

kaunis kun hän ajattelee syvällisiä ajatuksia

Hän on kaunis kun hän on surullinen

ja kun hän innostuu

Ihminen on kaunis

 

Silmät on ihmisen sielun peili

ja sydämen

Peilistä kuvastuu kaikki se

mikä sisäpuolella liikkuu

kaikki hyvä

kaikki paha

kaikki viha

kaikki into

kaikki himo

Siksi haluan katsoa silmiisi

Nähdä silmäsi kun puhut

Mutta ihminen on kaunis

niin uskomattoman kaunis

Music maestro!

Jag har ofta sagt att jag är en person som pratar med versaler
när jag blir glad, i tagena, rädd, arg...
Jag har alltid varit den som skrattar högt och gråter lätt.
Jag är den som hörs på gott o på ont.
Jag vet att de finns människor som vill höra mig skratta.
Men som ni vet, skratt o gråt är nog syskon,
dom är väldigt nära varan....

Det finns saker som får mig att gråta,
gråta av glädje eller sorg eller av stora känslor.
Eller minnen.
Finns filmer jag inte kan se på för jag reagerar så starkt
Såg på Titanic när jag fick samtalet att mamma har fått sin andra (och sista) hjärnblödning
och har inte sett filmen sen dess.
Och vill inte se heller.
Finns filmer jag sett med nån speciell och minnen, känslan, dofterna, allt kommer tibaka när jag ser filmen pånytt.

Finns musik som får mig och gråta - gång efter gång.
Inte för att jag skulle bli ledsen, nej fan ändå,
jag blir bara så rörd.
Rörd av orden nån skriver,
orden som går rakt in i hjärtat
eller ännu djupare.
Eller så hämtar musiken minnen,
goda och dåliga men ändå starka
Lyssna fast på Pinks You're perfect...jävlar sån power-låt!

Och vet ni vad
jag ser att mina barn är lika.
De gråter med mig när vi ser på filmer.
De skriker o vrålar o skrattar av glädje med mig
och de reagerar på musik såsom jag

Jag sitter och lyssnar på Musik med stort M just nu,
Förlåt alla skogens djur och grannar,
men jag måst sjunga med
o de gör jag inte tyst och försiktigt - nähä
de e nog versaler i mina sångtexter :)

Yllärikakkukahvit

Ystävä täytti tasavuosia

Ei järjestänyt juhlia, koska ei halua olla minkään hälinän keskipiste

Eikä ole vuosikausiin oikeastaan viettänyt mitään

Vuosien varrella hän on ollut mulle suureksi tueksi pahoina hetkinä

Hän on puhunut mulle järkeä ja 

antanut toivoa siinä vaiheessa kun kaikki on näyttänyt todella toivottomalta

Kun seinät on kaatunut päälle

tai kun olen neuvojen tarpeessa

ja muutoinkin

tiedän että häneen voi luottaa

Ja tiedän, että hän on samalla tavalla auttanut montaa muutakin

Nostanut ojasta, töninyt oikeaan suuntaan ja potkinut perseelle

kun siihen on ollut tarvetta 

Hyvä ja suurisydäminen ihminen kaikin tavoin

No tänä vuonna musta vaan tuntui,

että henkilö on pienen yllätyksen arvoinen.

Joten eikun tuumasta toimeen!

Lähiporukka kokoon,

juuri se porukka, jonka seurassa hän viihtyy

huijaus käyntiin 

kakuntekoon 

ja 

lahjaksi taas sellainen munlainen "ensiapukassi" mun puheen kera

Huijaus meni ihan täydestä

ja oli ihana nähdä hänen ilmeensä,

kun kannoin kakun sisälle

ja miten hänen ilmeensä muuttui kun porukkaa rupesi tulemaan

yksi toisensa perään.

Kakku maistui

puheenpölpötys oli just sitä mitä tossa seurassa aina on

herjanheittoa ja välillä melkeinpä roastaamista "kaikella rakkaudella"

Kaikki saa oman osansa herjoista

Ja jokainen meistä nauraa itselleen yhtä paljon kuin toisilleenkin.
Tai ehkä kuitenkin vähän makeammin toisille...

Muutamaa tuntia myöhemmin kakku oli syöty

muutama pannullinen kahvia juotu

puheet pidetty 

ja nauraa räkätetty silmät vesissä

ja paikalta poistui iloista ja hymyilevää porukkaa

Ja juhlakalu oli tyytyväinen.

Voin taputtaa itseäni olkapäälle onnistuneen huijauksen johdosta!

Kuka sinä olet?

Kävipä niin,
että tuttavan puoliso lähti lätkimään.
Löysi uuden rakkauden.
Pariskunta, joka kaikkien mielestä oli täydellinen
Liitto, joka vaikutti todella tasapainoiselta ja toimivalta ja
sanalla sanoen ikuiselta.
Ihan uskomaton juttu.

Kävipä myös niin,
että tuttava tuomittiin todella kauheista rikoksista.
Ei siis vain yhdestä vaan useammasta.
Ja hän on myöntänyt syyllisyytensä,
eli ei ole kyseenalainen tuomio.
Ihminen, jonka luulin tuntevani.
Ja josta en koskaan olisi voinut uskoa moista.

Olipa myös poikaystävä,
joka alun kiltteyden jälkeen halusi alistaa
ja kun ei muut keinot purreet
niin otettiin käyttöön parisuhdeväkivalta,
henkinen ja ruumiillinen
Iso mies ja pieni nainen
ja väliintulijoille selvitettiin,
että asiaan sekaantuminen aiheuttaa vain enemmän kidutusta.

Mä olen joskus sanonut, että olen hyvä ihmistuntija.
No yleensä kyllä,
mutta tälläiset tapaukset saavat minut miettimään.

Ei koskaan voi tietää, millainen edessäsi oleva ihminen on ihan oikeasti.
Mitä hän oikeasti on mieltä mistäkin
ja mikä on vain silmälumetta.
Mitä hän oikeasti ajattelee?
Etkä koskaan voi tietää, mitä naapuritalon seinien sisäpuolella tapahtuu.
Kuka tekee mitäkin oman kotinsa suojassa.

Etkä koskaan pääse kenenkään pään sisälle.
Et koskaan tunne ketään ihan läpikotaisin
(mikä minusta toisaalta tekee ihmisistä mielenkiintoisia!)

Se mikä minusta on hassua tai väärin,
voi olla jollekin toiselle jokapäiväistä todellisuutta.
Tai pakkoa.
Se, mihin minä en suostuisi tänään,
voi olla todellisuutta vuoden kuluttua.

Tälläiseen tekstiin ei ole liittää sopivaa kuvaa...

Mun!

Siinä se on

Minun jorpakkoni

Minun kylmäkylpyläni

Minun avantoni

Tuonne minä kipitän

ja joka kerta mennessäni mietin,

että joku ruuvi on kyllä löysällä

Oisko se ruuvi,

joka pitää kaikki muut ruuvit kireällä?

Mutta jo lätäkössä räpiköidessäni huomaan

kuinka stressi helpottaa,

kuinka tilanne rauhoittuu

kuinka kohina päässä laantuu,

kuinka kroppa pitää shokkihoidosta.

Juu - tiedän

Paikkaan tällä jotakin muuta.

Jotakin, joka multa just nyt puuttuu

Ehkä sitä,

että en enää osaa unelmoida.

Mä olen aina sanonut, 

että kun minä lopetan unelmoinnin niin olen vissiin kuollut.

No nyt mä sit taidan olla kuollut

Mutta järvessä sitä on kyllä ihan satasella hengissä 

Mihin mun unelmat on kadonneet?

Mä taidan vaan olla ihan tavattoman väsynyt...