Pyydän,
älä anna hänelle lupauksia,
jotka toteutat "sitten joskus",
älä pyydä häntä osallistumaan ensi kuussa
tai tekemään päätöksiä nyt heti,
älä kerro hänelle asioita,
jotka tulevat tapahtumaan joskus tulevaisuudessa.
Äitini elämänsä loppupuolella aina odotti jotakin.
Jonkun soittoa,
jonkun käyntiä,
jonkun viestiä,
jonkun ääntä,
koskekusta,
juttuseuraa
Jos joku oli sanonut "tulen ensi viikolla"
äiti odotti jo sunnuntaina että tulisi maanantai,
että se toinen tulisi.
Ja tiistaina jo ihmetteli,
että eikö se tule lainkaan.
Keskiviikkona oli jo lähes toivoton,
kun ei se varmaan enää tule...
Torstaina oli jo varma,
ettei toinen tule ollenkaan
ja perjantainahan oli viikko jo loppu....
Jos hän tiesi, että keskiviikkona pitää mennä jonnekin,
niin sunnuntaina viimeistään jo piti olla kaikki valmiina lähtöä varten.
Eikä alkuviikolla voinut tehdä mitään,
kun kerran keskiviikkona piti mennä.
Ja jos oli puhetta,
että lauantaina tullaan
niin jo aamulla kahdeksalta oli kahvit päällä.
Ja kymmeneltä saattoi tulla ensimmäinen soitto,
että koskas sitä ollaan tulossa.
Nyt näen saman tapahtuvan lähipiirissäni.
Elämä supistuu
rypistyy
ja muuttuu vaikeaksi.
Asioiden valmistelemiseen menee enemmän aikaa kuin niiden suorittamiseen
"Ei ole (tammikuussa) kysytty miten ensi kesän suunnitelmat mahdollisesti sopivat..."
"Ei tiedä missä kunnossa sitä silloin on...."
"Ei voi tulla tänään (sunnuntai), kun keskiviikkona on varattuna aika johonkin..."
"Sehän on JO ensi viikolla" (ja tänään on vasta maanantai)
Viimeistään maanantaina pitää saada tietää lauantain aikataulut...
Ei kerkeä tällä viikolla, kun pitää käydä kaupassakin....
Soita ja sano:
"tulen nyt, otan pullat ja kahvit mukanani"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti