Minäminäminäminä

Uusi duuni, uudet duunikaverit, uudet ympyrät, uudet sidosryhmät, uudet....

Aina kun tulen johonkin ryhmään,
jonka sidonnaisuuksia en tunne
jään katsojan rooliin.
Olemalla hiljaa ja kysymällä lisää saa ihmiset avautumaan
ja aika nopeasti oppii kuka on porukan pelle, pomo, takapiru, energiapakkaus jne.
Ihmiset rakastavat kertoa itsestään, niin minäkin,
joten tää hiljaa oleminen ei aina ole mulle ihan helppoa.
Lisäksi mulla on aika paljon kokemusta kaiken maailman jutuista,
joten (luulen) tietäväni (aika) paljon
ja jos joku sit sattuu puhumaan puppua jostakin minun tuntemastani aiheesta
niin on tosi hankalaa olla sanomatta mitään.
Mutta antaa toisten kertoa.

Uudessa paikassa kuuntelin kolme päivää yhden tyyliä puhua asiakkaista puhelun päätyttyä.
Ja lopuksi mun oli pakko sanoa,
että asiakas ei ole musta tyhmä eikä idiootti eikä mulkku,
se ei vaan tiedä tän alueen asioista yhtä paljon kuin sinä....


Asiakaspalvelu on mun juttu.
Minusta asiakkaat on hyvin harvoin vittumaisia,
ilkeitä, idiootteja, hölmöjä tai juntteja.
He ehkä puhuvat mun työhöni kuuluvasta asiasta kerran pari elämässään
ja minä samasta asiasta kahdeksan tuntia päivässä.
Usein asiakas on vihainen, koska ei tiedä tai ei ymmärrä tai on peloissaan
ja olotila purkautuu vihana tai huutamisena.
Antaa huutaa vaan,
kun huuto loppuu on toinen vasta valmis vastaanottamaan mitä minulla on sanottavaa.
Huuto ei satuta, mutta kiinni ei jumalauta saa käydä.

Kaikkea on kuultu ja nähty.
Mutta tiedän, että kaikkea ei koskaan ole kokenut.
Mulla on edessäni vielä monta hauskaa hetkeä asiakkaiden kanssa.

Höpö, hömppä, höpinä

Meille asennettiin VeriSuren hälytysjärjestelmä.
On palohälytystä, on vesivuotovahtia, on helppinäppäintä, on murtosuojausta ja on sitä ja tätä ja kaikilla herkuilla.
Vähän tietty mietitytti toi takkavanhus,
se kun välillä tuppaa tupruttamaan sisälle
ja kun hälyt menee suoraan vartiointiliikkeeseen....

Illalla kytketään yötila ja aamulla päivätila ja lähtiessä tietty täyshäly.
Täti aina ilmoittaa ääneen mikä tila on kytketty.


No sitten eräänä iltana "aktivoitiin ilta" ja häly pärähti soimaan.
Juostiin ympyrää ja ihmeteltiin,
että mitäs nyt?
Ei ollut takassa tulta.
Ei ollu ovet avoimina.
Tajusin sentään, että saan hälyn hiljaiseksi kuittauksella.
Ja sit soi puhelin.
No sehän kuuluu asiaan,
aina ottavat yhteyttä
"rouva teillä vuotohälytin antoi hälytyksen...."
Aha
Siis tiskikone tyhjensi juuri viimeisiä vesiään kun kytkettiin hälyjä
ja tässä oli selitys.
No nih - sehän tietysti aiheuttaa lisää harmaita hiuksia,
mutta ehkä suurempi vuotovahinko tuli estettyä.
Ehkä VeriSure jo maksoi itseään takaisin....

En vielä ole saanut konetta korjattua,
joten tiskaan käsin.
Ja nyt varmaan joku haluaa hirttää tai ampua mut
kun sanon
että tiskaaminen käsin on meditatiivista touhua.
Huom! Se on MULLE meditatiivista touhua.
Kädet vispaa, tiskit puhdistuu ja ajatukset juoksee jossain ihan muualla.
Tietysti toimivan koneen voi jättää itsekseen pörräämään
ja ite painua lenkille tai avantoon,
mutta mulla ehkä on sellainen vaihe just nyt
että kaipaan vähän pysähtymistä ja tyhjäkäyntiä ja keskittymistä omien korvien väliseen virtaan.
Eilinenkin työpäivä alkoi kaheksalta, loppui neljältä
ja jatkui seuraavassa mestassa puol viis ja loppui kymmeneltä.
Himassa olin vasta lähempänä puolta yhtätoista....

Että sellaista mulle kuuluu.
Mites teidän maailmaanne?

Hoppla!

No minä jo luulin,

etten runsaan viikon paussin jälkeen en enää uskaltaisi mennä avantoon.

Mutta mähän vaan luulin :)

Vai onkohan sillä jotakin tekemistä sen kanssa

etten enää pysty perumaan jos kopille asti olen mennyt?

Sit se vaan on mentävä.

Niin se on. 

 Täältä lähtee aina eri nainen kuin tänne tuli.

On ollut vähän kiire

vähän liikaa kiirettä ja hälyä duunissa

mutta täältä löydän sen rauhan.

Kävelin sen muutaman kilometrin rannalle 

ja kävin pulahtamassa.

Kotimatkalla näin jo kaukaa naapurin mamman

ja ajattelin,

että painelen selkä kyyryssä ohi,

jotta en taas jäisi kiinni suustani.

 

Mutta toisin kävi.

Hänen kohdallaan huikkasin iloisen heipan

ja koko kotimatka käveltiin hissukseen höpisten kaiken maailman juttuja.

Naapurin mamma aina avautuu

sydänjuuriaan myöten.

Ja aivan ihanaa oli jutella hetki hänen kanssaan.

Kotona valmistauduin uuteen viikkoon

ja uusiin koitoksiin.

Tällä viikolla olen ollut kaksi päivää vanhassa duunissa

ja heti perään 

suoraan

uuteen duuniin.

Tänään oli toinen päivä uudessa mestassa

ja heti mut työnnettiin bussin alle.

Eli olin jo hetken aikaa linjoilla.

Enhän mä asiakkaita pelkää,

mutta prkle kaikki ne uudet ohjelmat ja niiden toiminnat

ja mitä löytää mistäkin 

ja missä ovat päämiehen toimipisteet?

Ja missä niistä on mitäkin palvelua?

Ja kuka hoitaa mitäkin paikkaa?

Vähän on sellanen hätänen olo,

mutta tiedän,

että pärjään.

Toivoin vain pientä hengähdystaukoa ennen seuraavaa sotaa...

Opastajani kysyi,

miten minulta sujuu englanti

ja vastasin, että sujuuhan se,

vaikka tämän alan sanasto ei ole hallussa.

Arvatkaas vaan

josko luureissa oli myös englanninkielinen asiakas?

Khyllähän se sujuu,

paitsi se ammattisanasto....

Mutta homma hoitui 

ja sain kaikki hoidettua.

Jonkun aikaa taas surffailen vanhan työpaikan ja uuden työpaikan väliä

Mutta tän pitäisi kyllä selvitä nopeammin kuin edellisen.

Sellasta mun elämässäni just nyt.

Olis kaikenlaisia juoruja,

mutta just nyt ei jaksa.

Jag

Jag har vuxit upp i en "annorlunda" omgivning.
Min far var företagare o hos oss bodde ofta en del av våra arbetare.
Inte så att dom sku ha bott med oss
för vi bodde inte heller i "ett normalt hem"
utan de bodde hos oss.
Mer om de kanske senare.

Men jag har vuxit upp bland olika slags människor.
En del stora starka män
endel råsupande banditer,
endel snälla supande fabusar
endel hårda tuffingar
och endel skygga, blyga män
Jag har lärt mig läsa människor och situationer
o jag har lärt mig att även under den hårdaste ytan finns ofta en sårad liten flicka eller pojke
som bara vill bli godkännd
som har tappar bort sej eller sitt hopp
o söker kärlek o sin plats på jorden
Som en liten flicka bland alla dessa vilda själar
har jag som oftast blivit bemött som en prinsessa
Mitt öppna sätt har väl gett dem tro på att de finns också såna som inte vill ha nåt
utan bara är där.

Jag har lärt mej att få är elaka på riktigt.

Men de finns även dom som har "fittiga inälvor",
som slår kniven i ryggen direkt du svänger dej.
Dom som vill använda alla till sin egen nyttan och syften och spel
Elaka människor som njuter av att få nån på knän, psykiskt eller fysiskt...


Bland alla de vilda själarna har jag traskat,
vandrat, dansat, levt och fått vara mej själv.
Även jag har sökt mej själv,
sökt min plats,
sökt godkännande...

Om jag vuxit till en bra människa, kompis, kumpan, mamma
ja det kan jag inte själv bedömma.
Det får du göra.

Here I go..

Viikko sitten perjantaina sen tein.
Päätöksen siirtyä eteenpäin.
Otin vastaan uuden työn ja sanoin itseni irti vanhasta.
Päätös ei ollut ihan helppo.
Nykyisessä on omat hyvät puolensa,
mutta mun pääni ei oikein kestä pelkkää paperinpyöritystä ja statistiikkaa.
Jonkun ajan kuluttua olisin loppuunlalanut, ilkeä konttorihirmu.
Kaipaan asiakkaita ja elämää ympärilläni.
Ja niitä uudessa mestassa on.
Musta tulee puhelintyttö 😂
Kyseessä on yritys johon voidaan ulkoistaa asiakaspalvelut, tilaukset, puhelinpalvelu, vikapalvelu... oikeastaan  ihan mikä  vaan asiakaspalvelutehtävä
En siis soita ja myy romppeita vaan minulle soitetaan!
Saan taas olla ongelmanratkaisija! 

En kirjoittanut blogia siihen aikaan kun olin pankissa, vakuutusyhtiössä tai seurakunnan kansliassa.
Jos olisin, tietäisitte, mitä asiakaspalvelusta ajattelen

Ihan alkuajoista lähtien, olen ollut tekemisissä asiakkaiden kanssa.
Ja pääasiassa asiakkaat ovat mahtavia.
Pääasiassa asiakkaiden kanssa työskentely on mahtavaa.
Ei ole kahta samanlaista päivää eikä kahta samanlaista asiakasta.
On helppoja ja haastavia ja erittäin haastavia asiakkaita, mutta mitä haastavampi tilanne sen mukavampi on fiilis kun saa ongelman ratkaistua.

Minä siis hyppäsin.
Loikkasin taas tuntemattomaan.
Katotaan kuin mun käy!

Välitila

Tänään taas sen tein.
Hyppäsin pää edellä tuntemattomaan
(toivottavasti et luullut että avantoon!)
Tässä on nyt killuttu reunalla niin pitkään
että jos ei ois hypännyt
niin kohta olis pudonnut

Jotain mä haeskelen,
jotain mikä pysäyttäisi mut
jotain mikä antais -hm- kipinää..
Onko se sit harrastus,
olotila,
koulutus vai
kumppani,
sitä kun en tiedä.
Ja jos jotain uutta ja muutosta haluaa
on annettava pois jotain vanhaa
Jotenkin on vähän sellainen olo
että olen välitilassa
Siis sillain, että olen jo irti vanhasta
mutten vielä perillä.

Kaipa minä joku päivä pääsen perille....