Minäminäminäminä

Uusi duuni, uudet duunikaverit, uudet ympyrät, uudet sidosryhmät, uudet....

Aina kun tulen johonkin ryhmään,
jonka sidonnaisuuksia en tunne
jään katsojan rooliin.
Olemalla hiljaa ja kysymällä lisää saa ihmiset avautumaan
ja aika nopeasti oppii kuka on porukan pelle, pomo, takapiru, energiapakkaus jne.
Ihmiset rakastavat kertoa itsestään, niin minäkin,
joten tää hiljaa oleminen ei aina ole mulle ihan helppoa.
Lisäksi mulla on aika paljon kokemusta kaiken maailman jutuista,
joten (luulen) tietäväni (aika) paljon
ja jos joku sit sattuu puhumaan puppua jostakin minun tuntemastani aiheesta
niin on tosi hankalaa olla sanomatta mitään.
Mutta antaa toisten kertoa.

Uudessa paikassa kuuntelin kolme päivää yhden tyyliä puhua asiakkaista puhelun päätyttyä.
Ja lopuksi mun oli pakko sanoa,
että asiakas ei ole musta tyhmä eikä idiootti eikä mulkku,
se ei vaan tiedä tän alueen asioista yhtä paljon kuin sinä....


Asiakaspalvelu on mun juttu.
Minusta asiakkaat on hyvin harvoin vittumaisia,
ilkeitä, idiootteja, hölmöjä tai juntteja.
He ehkä puhuvat mun työhöni kuuluvasta asiasta kerran pari elämässään
ja minä samasta asiasta kahdeksan tuntia päivässä.
Usein asiakas on vihainen, koska ei tiedä tai ei ymmärrä tai on peloissaan
ja olotila purkautuu vihana tai huutamisena.
Antaa huutaa vaan,
kun huuto loppuu on toinen vasta valmis vastaanottamaan mitä minulla on sanottavaa.
Huuto ei satuta, mutta kiinni ei jumalauta saa käydä.

Kaikkea on kuultu ja nähty.
Mutta tiedän, että kaikkea ei koskaan ole kokenut.
Mulla on edessäni vielä monta hauskaa hetkeä asiakkaiden kanssa.