Blogitekstisuositus

Tänään tahdon

Tänään tahdon metsään. Tahdon haistella metsän kosteutta ja nähdä peurat ja ketun ja korpin ja muurahaiset. Tahdon löytää sieniä. Ta...

lauantai 3. maaliskuuta 2018

What a day!


Takana hurja viikko.
Duunia kahdessa mestassa aamu kahdeksasta ilta kymmeneen.
Paineen kestää, kun tietää, että se loppuu

Perjantaina jo suunnittelin,
miten lauantaini käytän
mutta kaikkihan te jo vissiin mut tunnette :D
Ajatuksissa oli lenkki avannolle, pulahdus ja köpöttely takaisin
 sauna, kauppareissu ja vaateostokset.
Ja sit sluibailua.
 
Tuli lauantai ja kaikki suunnitelmat muuttuivat,
tosin tällä kertaa koska niin tahdoin.

Heräsin seitsemältä, mutten suostunut nousemaan
Heräsin kahdeksalta
ja nousin.
Kymmeneltä olin jo pessyt koneellisen pyykkiä,
viikannut kuivuneet pyykit,
syönyt kunnon aamiaisen,
tiskannut
ja valmiina lähtemään lenkille. 
Siskolle vielä soitin, josko iltakaffet olis ok
ja olihan ne.
Muuta yö takaperin heräsin ihan helevetinmoiseen suonenvetoon.
(Jos olisin ollut yksin kotona
olisin ulvonut kuin susi...
Mutta tytär olis varmaan saanut slaagin,
joten jätin täydestä kuusta huolimatta väliin)
Johtuiko suonenveto stressistä, puuttuvista avantopulahduksista
tai mistä lieneekään,
mutta koska pohje yhä oli juntturassa  
päätin lähteä vain köpöttelemään.

Lenkki vie lahdelman rannalle ja menen aina rantaan.
Koko lahti jäässä ja pilkkijöitä monessa eri paikassa.
Minä en paljoa pelkää,
mutta jäällä liikkuminen on mulle aina sellainen pelottava juttu.
Äidiltä peritty pelko.
(joskus ammoisina aikoina kerran kysyin exältäni, josko jää ihan varmasti kestää
ja hän vastasi, että jos siellä ajetaan traktorilla
niin kyllä se varmaan silloin kestää minutkin...)

 Jäältä oli tulossa pilkkipariskunta rantaan ja ajattelin kysyä heiltä lahden jään paksuutta,
mutta he puhuivat keskenään venäjää
joten jätin kysymättä.

Kävelin rantaan ja pysähdyin
Katsoin lahdelmaa
Kävelin muutaman metrin
ja pysähdyin
Ei perskules, nyt on ollut jo muutaman viikon ihan hirveet tulipalopakkaset
pakkohan sen jään on kestää!
Kävelin muutaman metrin
ja pysähdyin
Ihan hirvee tahtojen taisto.
Päätin kuitenkin, että pelkoni on naurettava,
yliampuva
aiheeton
ja järjetön
ja kävelin lahdelman poikki vastarannalle
(sydän pamppaillen, hikipisarat ohimoilla)
Mikä helpotus päästä vastarannalle
ja aikamoinen voittajafiilis!

Siitä kotiin ja saunaan ja kaupoille.

Hyvä kauppareissu
Löysinpä vähän vaatteita ja ihan hyvään hintaan. 
Ja safkat
ja pullat siskon luo.
Ja himan kautta systerille,
mutta se onkin sit ihan eri juttu.
 
On ollut ihan hemmetin hieno päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti