Pienissä häissä

Minulla oli suuri kunnia lauantaina olla mukana kummityttöni häissä.
Vaikka olen kova puhumaan
eikä esiintyminen pelota
ei puheen pitäminenkään ole ongelma
niin nyt en edes harkinnut puheiden pitämistä.
Minä kun olen sellainen itkupilli kun tullaan tunteikkaisiin hetkiin.
En vaan pysty.
Enkä pitänyt.

TIlaisuus oli aivan ihana.
Lämminhenkinen, toisiaan paljon rakastava pariskunta
ympärillään lähimmät ystävät ja pieni joukko sukulaisia.
En ole aikaisemmin tutustunut sulhasen perheeseen,
mutta nyt siihenkin oli oiva tilaisuus.
Mahtavaa, iloista ja mukavaa joukkoa.

Monta kaunista puhetta,
niistä liikuttavin morsiamen pikkusiskon todella tunteikas puhe.
Kyyneleet virtasivat kyllä muiltakin kuin pikkusiskolta....
Ruoka oli hyvää, tarjoilu oli mahtavaa, seura oli mahtavaa
ja musiikki livenä soitettua ja tanssittavaa.
Voi että tuntui hyvätä viettää ilta hyvien ystävien ja sukulaisten seurassa!

Kotiin palasi pikkuhiprakkainen, iloinen ihminen,
elämä tuntuu hyvältä ja mukavalta kun välillä tapahtuu jotain muttakin kuin vain työtä,
työtä, työtä ja työtä.
Vaikka sitähän tietysti taas riittää ensi viikolla...