Olen painanut pitkää päivää, tehnyt töitä kuin pieni sika!
Välillä en oikein ole tiennyt olenko tulossa vai menossa
ja jotenkin tuntui siltä,
että viikonloppuna olisin vain halunnut nukkua.
Nukkua kaikki univelat pois.
Mutta
Kävi niin, että sain tyttäreltäni ja hänen avomieheltään joululahjaksi liput balettiin.
Ja he ovat mukanani kokemassa jotakin aivan uutta.
Kukaan meistä ei aikaisemmin ollut baletissa
mutta me kaikki olemme uteliaita ja haluamme kokea erilaisia juttuja.
Siispä
ensin mentäisiin brunchille.
Paikaksi olivat valinneet Kaartin.
Ah ja voi
ruokaa oli kaiken sorttia,
ja hyvääkin oli.
Ainoastaan kalaruoat olivat hiukan suolattomia,
mutta mielummin suolaton kuin liian suolainen.
Napa täynnä hyvää safkaa suunnistimme siis Kansallisoopperaan/balettiin
Tämä maailmankartta on maalattu Kaartin seinään 1935. Rajat ja maiden nimet ovat hiukan muuttuneet tuon jälkeen...
Ja alla vain pieni osa brunssin tarjoiluista
Näytökseksi oli valikoitunut Don Quijote
Osaksi, koska opiskelen espanjaa.
Ja osaksi, koska tarina on meille tuttu.
Meillä on upeat puitteet
ja upeat tanssijat
ja yllätyksekseni oli suuri, kun huomasin nauttivani esityksestä!
Itseasiassa nautimme kaikki!
Ehkäpä esitys oli sopivan "kepeä",
huumorilla höystetty ja estradilla tapahtui koko ajan muutakin kuin balettitanssia.
Aivan ihana!
Ja suoraan Helsingistä takaisin kotipaikkakunnalle,
mutta ei kotiin.
Uudelleen löytämäni sukulainen täytti tasavuosia
ja minulla oli kunnia saada kutsu juhliin.
Mutta ei niin kuin luulisi,
ei kotiin tai juhlahuoneistoon
vaan paikalliseen Viintupaan!
Ravintolan pitäjä on myös vanha tuttu ja sukulaiseni ja minun lapsuuden/nuoruuden ystävä.
Aivan ihana tilaisuus juhlajuomineen, salaatteineen, lauluineen, tietokilpailuineen kaikkineen.
Paljon vanhoja tuttuja,
paljon halauksia,
muistoja
naurua ja hyvää mieltä.
Kotiin pääsin siskonpojan kyydillä
ja kotona olin jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä.
Väsynyt, mutta onnellinen,
montaa uutta kokemusta rikkaampana!
Ja sunnuntai otin ex-anopin mukaan ja lähdimme naapuriseurakunnan kirkkoherran ja hänen vaimonsa eläkejuhliin.
Olemme kummatkin työskennelleet siinä seurakunnassa ja tämän khran alaisuudessa.
Oli siis itsestään selvää,
että menemme mukaan.
Naapurikunta on minulle todella rakas.
Olen siellä työskennellyt kymmenisen vuotta.
Kunta on pieni ja minusta tuli kuin paikkakunnan oma tyttö.
Moni luuli, että sitä olenkin, vaikka en koskaan ole siellä asunut.
Myös tämä seurakunta on kuin oma seurakuntani.
Oli ilo ja kunnia olla mukana niin ihanassa ja lämminhenkisessä juhlassa.
Oli ihanaa nähdä ilo entisen esimiehen silmissä kun hän meidät näki.
Oli ihanaa saada lämpimiä halauksia seurakunta/kuntalaisilta.
Sydän täynnä iloa ja riemua suunnistin takaisin kotiin.
Jos olisin kovasti uskova, sanoisin, että oli siunattu viikonloppu.
Viikonloppu oli uskomattoman hieno.
Eikä kaduta lainkaan, etten saanut maata kotona sohvaperunana.
Oi että!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti