Miltä se tuntuu, kun on todella iloinen?
Kun ilo kuplii sisältä ulospäin
nauruna, kiljahduksina, lauluna, myhäilynä.
Silloin tuntuu, kuin olisi saanut tunnetilan lottovoiton.
Kuin koko maailma hymisisi.
Kuin avaruus laulaisi.
Miltä se tuntuu kun rakastuu?
Kuin oikein hullaantuu,
kun menee jalat alta ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa.
Se tuntuu siltä, kuin saisi tuhat volttia hyvää oloa suoraan sormille.
Kuin aurinko paistaisi lämpimästi sydämeen asti.
Kuin kesätuuli puhaltaisi lempeästi luihin ja ytimiin
ja sieluun.
Miltä tuntuu, kun vihdoinkin huomaa tulleensa raskaaksi?
Kun lapsi on niin odotettu,
että melkein sattuu.
Silloin tuntuu siltä,
että on vihdoin tehnyt jotakin oikein,
että universumi puhuu kauttasi
että elämän salaisuus on sisälläsi
Miltä tuntuu, kun lapset lähtevät maailmalle?
Tuntuu yksinäiseltä, tuntuu ihanalta, tuntuu surulliselta
mutta tuntuu myös siltä,
että näinhän tämän pitää mennä.
Tämä on oikein
Tähän on tähdätty koko elämä.
Olen tehnyt jotakin oikein ja lasteni siivet kantavat.
He lähtevät, mutta palaavat käymään,
Täyttävät talon naurulla ja riemulla,
istuvat keittiön pöydän ääreen ja hyvällä halulla syövät sen mitä tarjoat.
Puhua pulputtavat,
nauravat,
halaavat ja ehkä jonakin päivänä kertovat,
että sinusta tulee anoppi,
isovanhempi.
Ja se onkin se hetki, jolloin voi taas kysyä,
että miltä tuntuu olla todella iloinen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti