Avantooooon!

Ihan uskomaton keli tänään!
Aurinko paistoi täydeltä terältä ja luonto näytti miltä näyttää kaunis talvipäivä.
Pakkasasteita vain 4-5
Jos eilen mietinkin sitä avantoon menoa,
niin tänään ei kyllä mikään enää pidätellyt.
Kamppeet reppuun ja kävelylle.
Rannallepäin tuuli puhalsi suoraan kasvoihin ja tuntui todella kylmältä.
Melkein kaks kilsaa piti köpötellä ennen kuin sai lämmön nousemaan kroppaan.

Ja sit oltiinkin perillä

Rannan parkki oli ihan täynnä autoja ja ajattelin jo,
että kävelen vähän etäämmäs ja palaan ruuhkan hälvettyä.
Mutta menin kuitenkin.
No iso porukka oli pilkkimässä ihan uintipaikan vieressä!

Jotenkin tunnen itseni ihan hulluksi kun sanon,
että kylmässä vedessä lilluminen tuottaa mielihyvää.
Se sinne meno kyllä kirpaisee, mutta jo avannossa kroppa rauhoittuu
ja muistaa mikä on homman nimi
ja olotila muuttuu rauhalliseksi ja auvoiseksi.

Ja jälkikäteen kroppa kuumottaa jännästi sisältä ulospäin.
On lämmin ja hyvä olla.
(syksyn/talven ekoilla kerroilla palelu saattaa jatkua koko illan)
Ja kotiinpäin oli aurinko suoraan kasvoissa.
Riisuin hanskat, riisuin pipon ja lopulta vielä kaulaliinakin tuntui ylimääräiseltä.

Jotenkin ristiriitaista, että jäällä liikkuminen pelottaa paljon,
kun avannossa olo ja kylmä vesi on kuitenkin ympäristönä tuttu.
Kaipa se ero on siinä, että jäihin pudotessa ei voi valita hetkeä,
ei ole lämmintä koppia jossa vaihtaa vaatteita
ja märät vaatteen painaa hitosti
ja avannosta ylöstulo voi olla todella työlästä
ja kylmähän kangistaa.
Vai onko se sitä,
että kun tiedän ihan oikeasti miten se kylmä kangistaa,
niin pelko päinvastoin vaan lisääntyy?

Mistä noita tietää?

Ja pohjetta ei enää pakota.
Se taisi olla puutetta - avannon puutetta!