Avanto!

 Toinen aurinkoinen vapaapäivä.

Eilen olin vain pienen hetken pihalla.

Aamu kun meni puhelimessa.

You know - relatives and good friends,

3 phonecalls - over 3 hours :)

Siivosin ja tein vähän parempaa ruokaa.

Nautittiin kalasta,

lammaspaistista (ekaa kertaa elämässäni tein ihan ite)

korkkasin hyvän punkkupullon.

Sauna lämpiämään

ja sit sohvaperunaksi television eteen.

Mulla on ihan tajuton määrä äänitettyjä juttuja,

musiikkia,

elokuvia

dokkareita

sarjoja

Tälläisinä sluibauspäivinä voi valita jotakin just silloin mieluisaa.

 

 Eilen jo olin päättänyt,

että pitää päästä järveen.

Parin viikon sitkeä flunssa ei oikein ole kannustanut pulahduksiin.

Tänään vedin repun selkään ja lähdin.

Pari ekaa kilsaa tuntui siltä,

että keuhkonpalaset lähtee irti ja

nokan salaiset putoukset aukesivat

ja mietin, 

että oonko mä  nyt ihan varma tästä.

Mutta öiset suonenvedot ovat palanneet

ja nyt olen jo varma siitä,

että pulahdusten puutos johtaa näihin mukaviin yöllisiin ulinakohtauksiin.

Jos joku kuvittelee, että meillepäin on muuttanut susilauma,

niin ei.

Se olen minä!

 Ei kun järveen!

Ja voihan v*** miten taas kirpaisee se sinne meno!

Mutta koska olen jo tottunut avantouimari niin tiedän miten kroppani toimii.

Osaan rauhoittaa hengitykseni,

osaan järkeillä paniikintunteen pois

ja kun hengitys tasaantuu,

voi rauhassa uida ja nauttia kylmästä

ja keskittyä siihen,

miltä kropassa tuntuu,

Ja hei - tuntuu taivaalliselta!

Jotenkin vielä ripeä kävely ja pikkuhiki pinnassa

tekevät pulahduksen vieläkin ihanammaksi.

 

Aurinko lämmittää jo

ja järvestä noustessa voi ihan rauhassa jäädä laiturille hetkeksi nauttimaan.

Nauttimaan maisemasta,

auringosta,

ja tunteesta, 

joka kehoon on pulahduksesta jäänyt.

Kotiin kävelee taas uusi ihminen,

itsensä voittanut yksilö.

Ah ja voi!

Kokeilkaa - ihan oikeasti!