Vanhanaikainen

Nykyään ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta
ja sen kiertokulusta.
Ei enää olla vuodenaikojen "armoilla",
talvella voidaan mennä etelän aurinkoon
ja kesällä Alpeille hiihtämään.
Lämmitys on "automaattista" ja sulkee pois kylmän
ja kuuma vesi tulee kun vaan hanasta vääntää.
Autot ja renkaat tehdään sellaisiksi,
että ajo-ominaisuudet ovat kuin kesäkelillä.
Elämä on laiffii ja sen pitäisi olla pelkkää mannaa
ja iloa ja riemua ja helppoa
kunnes tulee se päivä, jolloin kuolema meidät korjaa.
Sekin on ulkoistettu.
Kuollut menee sinne jonnekin, josta se sitten laitetaan arkkuun
ja haudataan tai tuhkataan.
Omaiset eivät välttämättä halua nähdä kuollutta ihmistä,
kohdata kuolemaa silmästä silmään.
Laajemmassa skaalassa ei myöskään enää haluta nähdä sitä,
että eläimet kuolevat tai syövät toisiaan tai että ne tapetaan ruoaksi.
Lihatiskiltä saa siistin lihapalan,
eikä kenenkään tarvitse nähdä ja pahoittaa mieltään siitä,
että sen vuoksi on teurastettu eläin.
Luontokuvaaja joutuu selittelemään,
miksi ei auta kuolevaa eläintä,
vaikka kuvaaja haluaakin vain kuvata luonnon oikeaa kiertokulkua
eikä puuttua siihen.

Ja tämähän oli aika paha yleistys.
Provokaatio.

Mutta kun....
Kaikki kuuluu elämän kiertokulkuun.
Me synnymme, elämme, ehkä pariudumme ja lisäännymme, kuolemme ja maadumme.
Meidän kiertokulkumme on jo pitkitetty lähemmäksi sataa vuotta!
Joku biologi on sanonut, että meidän kehomme on rakennettu kestämään vain puolet tuosta ajasta.
Alamäki alkaa jo neljänkymmenen ikävuoden jälkeen.

En tiedä, miten muut ajattelevat,
mutta minua on suuresti rauhoittanut kuolleiden rakkaitteni näkeminen.
Näen, että he eivät enää ole siinä.
On kuin siinä olisi vain kuori
ja jokin - kipinä/sielu/elämä - on jo poistunut.
Suru on kuitenkin läsnä, sitä ei saa pois
ja kuollutta ihmistä kaipaa vielä pitkään,
mutta kuitenkin jotenkin on helpompi olla.

Ennenvanhaan ei kaikki ollut paremmin,
mutta silloin elettiin elämän kiertokulun kanssa.
Eläimiä kasvatettin, teurastettiin ja syötiin.
Vanhat ja sairaat eläimet päästettiin tuskistaan.
Nähtiin syntymä ja kuolema, niin eläinten kuin ihmistenkin,
eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Kuollut omainen pestiin, puettiin ja hänen luonaan valvottiin,
kaikilla oli tilaisuus jättää hänelle hyvästit.
Eikä siinäkään ollut mitään ihmeellistä.

Ja minä olen sitä mieltä,
että tämä vanhanaikainen ja luonnollinen suhtautuminen  on minulle se kaikkein paras.

En fredag bara

En helt vanlig fredag,

fast inte alls så vanlig sen heller.

Har haft de rätt så stressigt

och kännt mig både missvillig,

missnöjd,

rädd,

vilseledd

o osäker.

Och förbannad över att jag ska alltid utsätta mig själv för allt möjligt

Undra redan om jag har nåt allvarligt fel

på riktigt

när jag inte kan stanna o vara nöjd med det som jag har.

Vet inte riktigt vad jag vill 

eller varför.

Med idag

fredag

ledig dag från mitt eget jobb

så åka jag till min gamla/föregående arbetsgivare för att lämna bort nycklarna

och reda upp allt det sista.

 Stänger alltså en av mina dörrar som stått på glänt en god tid

De var faktist glada över att se mig,

fick uppdatering på situationen i firman

och fick se bilder på en tremånaders gammal baby

fick kramar och ett arbetsintyg som faktist prisar mig

och en fin vinflaska

Att man på bara 6 månader kan bli så "in i ett familjeföretag"

ät nog ganska intressant.

Sen bar det till ex-svärmor

för hon är utan bil och jag tog henne med till butiken.

Underlättar lite hennes liv.

Köpte äntligen en ny printer.

Och en ny kratta

och nytt kvastskaft.

:D

Hem o kratta o njuta av uteliv.

Fint väder men en rätt så kall blåst....

och så råka jag se att en väninna skrev på fb

att om nån har en begagnad moped 

så vill hon köpa den.

O tusan.

Jag har ju en

Och hon kommer på söndagen och hämta den.

Att de kan råka sig nångång också såhär!

En rätt så stor plätt av gården är krattad

Printern funckar 

o jag slipper av med skootern

äntligen

Det känns bra fast jag har arbetstur imorron...

Powernapp :)

Nonnii

Tulin kotiin duunista

ihan vaan kääntymään 

ja hetken kuluttua piti taas lähteä kokoukseen.

Jotenkin selkä oli vähän juntturassa 

ja

ajattelin, että kun oikaisen raatoni kovalle pinnalle

niin nikamat poksahtelee paikoilleen.

Tai niin ne yleensä tekee.

Mutta

Heräsin tunteeseen,

että nyt prkle olen nukahtanut.

Ja niinhän mä olinkin,

vaikkakin vain ihan vaan viis minuuttia,

varsinainen powernap.

Kuteet niskaan ja menoksi.

Ja autossa tajusin,

että mukana on vain käsilaukku,

jossa on silmälasit.

Ei lompakkoa

ei puhelinta

ei mitään muuta kuin puhelin.

Arvatkaas käännyinkö?

No en!

Mun syssy

Mun isosisko, mun syssy,
mun varamamma ja mun parhaimpia ystäviäni ja rakkaimpia sukulaisiani
(joo tottakai - kaikkihan ne on rakkaita),
hänen lapsensa kuin mun ekat kakarat ja mun kakarat hänelle hyvin tärkeitä.
Kohtalot jotenkin yhteneväiset ja toisiinsa kietoutuneet.
Ihan pienenä tyttönä olin suunnattoman rakastunut hänen poikaystäväänsä
ja olin siskolle sydänjuuriani myöten vihainen,
kun hän avioitui miehen kanssa.
Mieshän oli minun unelmaprinssini!
(ikäeroa about 15 vuotta ja minä n. 4-5-vuotias)
Melkein asuin heidän luonaan välillä.

Mun syssy täytti vuosia.
Hän ei valitettavasti ole enää ihan elämänsä kunnossa,
mutta olisi niiin halunnut järjestää meille kaikille juhlat,
mutta ei enää oikein jaksa...
Joten me järjestimme hänelle yllätyssynttärit!!!

Ihan nappijuttu.
Hän ei aavistanut mitään eikä kukaan meistä mokannut ylläriä etukäteen.
Vähän nyyttäriperiaatteella kokoonnuttiin kaikki siskon pojan luokse
ja syssy tuotiin paikalle
Minä tulin työn takia myöhemmin, joten kaikki muut olivat jo paikalla kun me tulimme.
Aivan suunnattoman ihana puheen sorina,
nauru ja kikatus ja pölötys
ja sisko kyyneliin asti liikuttuneena.
Oli muka hiukan nyreissään kun en edes minä ollut häntä juhlasta varoitellut.

Hän ei halua lahjoja, joten juhla oli meidän lahjamme hänelle.
Minä ideoin "post-it-lappu-lahjan",
jossa oli kymmenkunta lappua kuten:
"imuroimme ja tampaamme matot" tai
"tiskaamme" tai "siivoamme vessan",
"viemme kahvilaan kahville", "käymme kaupassa" jne.
Eli annamme hänelle aikaamme ja autamme häntä askareissa.
Eikä hänen tarvitse miettiä, josko kehtaa pyytää apua,
sen kun vaan valitsee tilanteeseen sopivan palveluslapun.
Tiedän, että hän ja hänen miehensä tarvitsisivat apua aina silloin tällöin,
mutta kumpikaan ei oikein kehtaa pyytää.

Takana raskas viikko ja suoraan töistä vielä juhliin
ja sieltä vielä kauppaan (koska piti saada safkaa mukaan duuniin sunnuntaiksi)
ja sit vielä keksittiin, että käydään autopesussa.
Ja sunnuntaiaamuna taas töihin.
Vähän on raato-olo,
mutta kyllä se oli sen arvoista!

mikä päivä tänään on?

Pääsiäinen, pyhät, työ pyhäpäivänä, vuorotyö sekavin vuoroin ja vapaat miten sattuu, yksi nyt ja toinen sit ja sitten pari putkeen....siis mikä päivä tänään on?

Eilen oli vika epsanjantunti, joten oli tiistai
eli tänään on keskiviikko.
Huomenna on yhden päivän vapaa
ja sitten työtä putkeen perjantai ja koko viikonloppu.
Jotenkin siis perjantaifiilis.
Mutta tänään ei voi valvoa,
koska sit on aamuvuoroja taas edessä.

Hitsi

Mutta iltavuorot on (vielä) kivoja.
Herään aamulla kuitenkin viimeistään kahdeksalta
ja kun työ alkaa vasta yhdeltä,
niin kerkeän tekemään paljon juttuja himassa ennen töihin menoa.
Tältäkö siis tuntuu aamuvirkusta ihmisestä?
Mulle ihan uusi ulottuvuus.

Toisaalta iltavuoro loppuu 21.00 ja mulla on usein vaikeuksia sammuttaa aivot työn jälkeen.
Vie tunnin pari ennen kuin edes kannattaa yrittää mennä nukkumaan.
Viime iltavuoron jälkeen kävi vähän hassusti
kun päätin vielä tehdä kauppareissun samaan syssyyn.
Koko pääsiäisen ostokset kärryssä
ja kassalla kassahenkilö toteaa:
"No hups - näitä ei saa myydä yhdeksän jälkeen..."
Siis mun kolmoskaljasixpacki!
Niin harvoin ostan ja niin harvoin olen kaupassa tuohon aikaan,
ettei tullut mieleen, ei siis ensinkään ollenkaan mitenkään,
etten saisi ostaa olutta.
No sinne se jäi.
Olihan mulla kotona olutta ja se riitti ihan hyvin,
mutta haluan, että kaapissa on olutta jos rupeaa olututtamaan.
Minä kun en laske mikä viikonpäivä on,
jos tekee mieli juoda olut niin juon olusen.
Harvemmin niin enää tapahtuu, joten sillä ei ole mitään väliä.
Välillä joutuu kaatamaan pois vanhaksi menneitä oluita
(ja etikaksi muuttuneita viinejä).
Aivan selkeä alkoholiongelma!

Ihan selkeesti alkoholiongelmainen työnarkomaani
joka joutuu vetämään hormooneja.
Että sillai ;)

Niin
ja tänään on mun rakkaan isosiskon, mun varamammani synttärit.
Ja big bang -vuosipäivä (siitä joskus myöhemmin)

Rakast...aa..unut...rrrakkaus

Mikä johtaa tuohon r-sanaan?

Mistä tietää, että on rakastunut?

Mitä on rakkaus?

Voiko rakastaa yhtä,

kahta,

kolmea,

ihmistä,

paikkaa,

kirjaa..laulua...musiikkia..

En tiedä miksi,

enkä miten,

eikä sillä ole ole väliä

Mutta olen pitkään ollut rakastunut.

Yksi reissu

hölmöltä kuullostava (ah niin ihana) murre

ja minä olen myyty!

Head over heels,

huvud före med rumpan förut,

päätäpahkaa...

Rakastin - rakastan yhä

mökkiä Svinössä,
saunaa,

uudisrakennusta,
avantopyrähdyksiä,

omaa kotiani.

Hiljaisia hetkiä kotona
meteliä ja vauhtia kotona

läheisyyttä

kosketusta
pitkiä puheluita
hyvää keskustelua

Rakastan - oi rakastan suunnattomasti

 Rakastan suunnattomasti lapsiani

ja olen suunnattoman rakastunut Skotlantiin

ja

haluan takaisin Highland´iin ja Edinburgh´iin!