mun varamamma ja mun parhaimpia ystäviäni ja rakkaimpia sukulaisiani
(joo tottakai - kaikkihan ne on rakkaita),
hänen lapsensa kuin mun ekat kakarat ja mun kakarat hänelle hyvin tärkeitä.
Kohtalot jotenkin yhteneväiset ja toisiinsa kietoutuneet.
Ihan pienenä tyttönä olin suunnattoman rakastunut hänen poikaystäväänsä
ja olin siskolle sydänjuuriani myöten vihainen,
kun hän avioitui miehen kanssa.
Mieshän oli minun unelmaprinssini!
(ikäeroa about 15 vuotta ja minä n. 4-5-vuotias)
Melkein asuin heidän luonaan välillä.
Mun syssy täytti vuosia.
Hän ei valitettavasti ole enää ihan elämänsä kunnossa,
mutta olisi niiin halunnut järjestää meille kaikille juhlat,
mutta ei enää oikein jaksa...
Joten me järjestimme hänelle yllätyssynttärit!!!
Ihan nappijuttu.
Hän ei aavistanut mitään eikä kukaan meistä mokannut ylläriä etukäteen.
Vähän nyyttäriperiaatteella kokoonnuttiin kaikki siskon pojan luokse
ja syssy tuotiin paikalle
Minä tulin työn takia myöhemmin, joten kaikki muut olivat jo paikalla kun me tulimme.
Aivan suunnattoman ihana puheen sorina,
nauru ja kikatus ja pölötys
ja sisko kyyneliin asti liikuttuneena.
Oli muka hiukan nyreissään kun en edes minä ollut häntä juhlasta varoitellut.
Hän ei halua lahjoja, joten juhla oli meidän lahjamme hänelle.
Minä ideoin "post-it-lappu-lahjan",
jossa oli kymmenkunta lappua kuten:
"imuroimme ja tampaamme matot" tai
"tiskaamme" tai "siivoamme vessan",
"viemme kahvilaan kahville", "käymme kaupassa" jne.
Eli annamme hänelle aikaamme ja autamme häntä askareissa.
Eikä hänen tarvitse miettiä, josko kehtaa pyytää apua,
sen kun vaan valitsee tilanteeseen sopivan palveluslapun.
Tiedän, että hän ja hänen miehensä tarvitsisivat apua aina silloin tällöin,
mutta kumpikaan ei oikein kehtaa pyytää.
Takana raskas viikko ja suoraan töistä vielä juhliin
ja sieltä vielä kauppaan (koska piti saada safkaa mukaan duuniin sunnuntaiksi)
ja sit vielä keksittiin, että käydään autopesussa.
Ja sunnuntaiaamuna taas töihin.
Vähän on raato-olo,
mutta kyllä se oli sen arvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti