Blogitekstisuositus

Tänään tahdon

Tänään tahdon metsään. Tahdon haistella metsän kosteutta ja nähdä peurat ja ketun ja korpin ja muurahaiset. Tahdon löytää sieniä. Ta...

tiistai 27. marraskuuta 2018

Kun aivot eivät sammu

Mulla on ollut iänikuisen vanha loimi täkkinä 
ja itse asiassa se on jo niin loppuunpesty,
ettei se kunnolla lämmitä.
Aina saa vilukissa kaivaa jotain lisälämpöä 
(paitsi silloin kun tulee ne hetket, kun hikeä pukkaa
ja jopa ajatus täkistä on liikaa)
Tyynykin on mitä on
vanha ja littana
 
Tuli black Friday-Saturday-Sunday-week-fourthnigt-whatever
ja käväistiin Jyskistä.
Mukaan kotiin tarttui tyyny ja täkki ja pari pöytäliinaa ja henkareita ja...ja...ja..
(ja minä kun inhoan noita teema-ostakaikkeamitäettarvitse-päiviä)
Tällä kertaa kannatti.
Neljällä kympillä hyvää tavaraa ihan kiitettävä määrä.
Eli nyt odotan iltaa ja sitä hetkeä,
kun saa kääriytyä uuteen, lämpimään ja ihanaan täkkiin.

Mutta joskus käy niin,
että väsyttää ihan vietävästi ja sitä vain odottaa, että saa painua pehkuihin.
Mutta kun sitten kellahtaa kömölleen bunkan pohjalle
niin aivot eivät päästä irti tajunnasta
vaan pitävät hereillä vaikka kuinka yrittää nukahtaa.
Nupissa kuhisee ajatuksia kuin mehiläisiä pesässä
Aivoissa on liikennettä kuin thaimaalaisessa kaupunkikeskustassa
Ja uni ei tule.

Yleensä mä en välitä siitä,
annan ajatusten juosta,
kyllä ne siitä väsyvät ja rauhoittuvat.
(tapa, jonka opin syöpähoitojen aikana)
Tai käyn mielessäni läpi kaikki isot lihasryhmät ja rentoutan ne tietoisesti.
Enpä ole koskaan kerenny käymään läpi koko kroppaa ennen kuin taju katoaa.
Mutta välillä ei pysty keskittymään edes siihen.
Korvien välinen kaaos on niin täydellinen.
Eilen kävi näin.

Nupissa pyöri hullunmylly,
jolla ei ollut päätä eikä häntää.
Jalkojen rentoutuksen jälkeen oltiinkin jo jouluvalmisteluissa
ja niistä juostiin avantoon
josta joululahjat tulivatkin mieleen.
Ai niin, ne varpaat...
mutta jos tänäjouluna tekiskin kalavoittoisen joulupöydän
ja miten mä kerkeen tekemään kaikki duunini ennen joulupyhiä
kun vuodenvaihteen jälkeen onkin ihan uudet ohjelmat
ja blaablaaablaaa

Nuorena hiljensin ajatukset hiljaisella radiolla
(aikaan ennen Spotifyta ja kännyköitä)
Joten eikun Spotify auki ja rauhoittumismusiikkia.

Ja kuulkaas 
taisin kuulla kaksi biisiä
ja olin untenmailla
Sen pituinen se!

More music to people!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti