Blogitekstisuositus

Tänään tahdon

Tänään tahdon metsään. Tahdon haistella metsän kosteutta ja nähdä peurat ja ketun ja korpin ja muurahaiset. Tahdon löytää sieniä. Ta...

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Ammatinvalinta

Ei musta tule kirjanpitäjää
Ei sitten väkisin vääntämälläkään
Enkä mä edes haluaisi
Mutta "virkani puolesta" joudun tekemään vähän kaikkea.
Myös sitä kirjanpitoon liittyvää
ja laskutusta.

Edellisessä elämässä kirjanpitoa tuli enemmänkin tehtyä.
Mä olen vaan jotenkin vähän liikaa adhd siihen hommaan.
Ja ei vaan oikeen jaksa kiinnostaa.

Tällä hetkellä yritän istua ja opetella ja ymmärtää ja ennustaa,
millainen laskutusohjelman pitäisi olla ja
mitä sieltä pitäisi saada irti erilaisten raporttien muodossa.
Voi kuulkaas, kyllä pienillä aivoilla on nyt tukalat oltavat.
Ei ole tietotaitoa eikä ohjelman tuntemusta,
vain suuria odotuksia.

No, onneksi siitä "edellisestä elämästä" on nyt hyöty.

Mulla noita edellisiä elämiä on useita.
Elämänkaareni pätkittyy suurten tapahtumien myötä.

Ensimmäisen elämäni olin villi ja vapaa ja päätön ja mennä kohelsin.
Ryypättiin, rellestettiin, oli soittoiltoja ja oli imaiskonsertteja
ja rakkaus oli tuskaa ja omaa paikkaa etsittiin tosi kovalla kädellä.

Sit löytyi mies, josta tuli mun siippani ja lasteni isä.
Avio, mukulat, yrittäjyys, rakentaminen, palokunta.
Täyttä elämää.
Ylä- ja alamäkeä.
Ihan niin kuin pitääkin olla.

Kunnes kävi kuppasesti ja äijä läks.
Just kun elämä alkoi asettua mukavaan uomaan
eikä olis enää tarvinnut taistella niin perkeleesti.
Siitä alkoi seuraava tsemppikausi.
Vanhempien kuolinpesien selvittelyt,
muutto,
yksin jääminen kolmen melko pienen lapsen kanssa.
Arjen pyöritys yksin.
Rahahuolet.
Ehkä elämäni kovinta ja opettavaisinta aikaa.
Välillä mietin, miten pää pysyi kasassa.
Tiedän tasan tarkkaan, ketkä auttoivat,
ketkä seisovat tukenani vaikka taivaalta sataisi pieniä tulisia kivenmurikoita!

Ja kuten aina - tilanne rauhoittui.

Kunnes iski syöpä.
Ja taas mentiin.
Sillä tiellä ollaan vieläkin.
Olen oppinut, opetellut, joutunut oppimaan.
Olen kaatunut, kontannut, noussut ja nousen joka kaatumisen jälkeen uudelleen.
Näin se vaan menee.

Mitään en kadu,
enkä mitään muuttaisi.
Vähän helpommalla olis voinut tietysti päästä,
mutta ilman tätä polkua minulla ei olisi sitä,
mitä minulla nyt on,
enkä osaisi kaikkea sitä mitä nyt osaan.

Debit ja kredit ovat aika tasan.....



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti