että olis helpompi olla se raamatun pikkulintu,
joka ei huoli huomisesta.
Miten pieni ihminen ottaakin välillä
niin suuria kierroksia?
Miten jaksaa vaivata päätänsä
toisten asioilla?
Miten jaksaa mielensä pahoittaa
ja sitä suureen ääneen kailottaa?
Miten ottaa itselleen oikeuksia
vaikkei niitä edes ole jaossa?
Jos vaikka vaan muistettaisi,
että me kaikki leikitään samassa suuressa hiekkalaatikossa
ja lelujakin vois jakaa vähän tasasemmin,
ruoasta ja rakkaudesta puhumattakaan.
Oltais armollisia itsellemme
ja toisillemme
Ei tarvii rakastaa kaikkia
mutta kaikkien kanssa olis tultava toimeen.
Sitä mä vaan mietin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti