Joskus iskee ihan mieletön epätoivo.
Kuinka hlvetissä tästä eteenpäin?
Kuinka jaksaa vielä huomennakin?
Kuinka rahat riittävät?
Kuinka mä suoriudun?
Miten saada itsensä terveeksi ja kondikseen?
Ja mitä jos syöpä iskee uudelleen?
Miten saada kilot putoamaan?
Miten saada koivet kantamaan?
Kaipa se on aika inhimillistä.
Epäröiminen ja
huolen kantaminen
ja itsensä riittämättömäksi tunteminen.
Mietteet kumppanin löytymisestä on jääneet pois
ja tilalla on hyvän elämän etsiminen,
itsensä hyväksymisen ja kunnioittamisen opetteleminen.
Yritän löytää onnen siitä,
että olen elossa.
Rakkaistani ja lähimmäisistäni.
Yritän olla läsnä
ja rehellinen kanssaihmisille
ja ennen kaikkea itselleni.
Ja yritän jättää hyväksikäyttäjät
ja energiasyöpöt kokonaan pois elämästäni.
Minulla ei ole aikaa vittuilijoille
Eikä kusipäille.
Minun ei tarvitse miellyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti