sillain ihan satasella.
Perjantaina suoraan duunista ystävättären luo
puimaan läpi elämää,
rakkaussuhteita,
perhe-elämää,
ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Ihan niin kuin aina ennenkin.
Lauantaina siimaleikkuri vinkui
ja nurtsileikkuri pärpätti.
Minä piilotin siemeniä multiin erikokoisiin ruukkuihin,
niistä pitäisi kasvaa kukkia,
putsailin pihoja
ja kun sade yllätti
jatkoin siivoamista sisällä.
Touhua ja tohinaa
Ja yhä vieläkin yöunet hakusessa.
Sunnuntaina tuli systeri miehensä kanssa käymään,
joten tuli pieni paussi tohinaan
Astuin naulaan,
voi sanoa, että osui naulan kantaan, se kun upposi kantapäähän noin sentin syvyyteen...
extreme akupunktiota sanoi tyttäreni.
Mutta siitä huolimatta menin sellaiseen toisenlaiseena puistojumppaan,
sellainen zen-stretch-venytys-vanutus-tunti
Siimaleikkurilla heilumisen jälkeen se teki todella hyvää.
Maanantaina tuntui vähän siltä,
että tarvittaisiin yksi sunnuntai lisää, jotta jaksaa työviikkoon...
Töissä piti sorvata sellainen todella ympäripyöreä lausunto,
joka ei oikeestaan saanut sanoa mitään.
Sellainen poliittiskiemurainen statement.
Totesin duunikaverille, että ei musta taida tulla oikeeta poliitikkoa...
Ilta menikin ihan pihalla, kasvimaa on nyt kondiksessa.
Vielä vois sen kasvihuoneen laittaa kuosiin..
Illalla puhelin soi.
Polittinen puhelu, jossa toinen sanoi, että on kyse elämästä ja kuolemasta
ja minä meinasin todeta,
että kuule, sellaiset kysymykset mun kohdallani on jotain aivan muuta kuin politiikkaan kuuluvia.
Mutta mitenpä hän voisi tietää,
mitä minä olen läpikäynyt.
Totesin taas itsekseni, ettei musta taida tulla oikeata poliitikkoa.
Illalla luovutin ja päätin kokeilla melatoniinia yöunien turvaajaksi.
On se kuulkaas tehokkaampaa kuin uskoin.
Ja ihan sama, oli sitten kyse plasebo-ilmiöstä tai oikeasta vaikutuksesta,
pääasia, että mä heräsin vain muutamaan kertaa
ja simahdin heti uudelleen.
Ihan niin kuin mulla on tapana
(eikä jäädä pyörimään tuntitolkuiksi sängynpohjalle)
Tänään on tiistai, tiukan tanssillisen puistojumpan päivä.
Voi luoja kuinka ihanaa ja kauheeta.
Kotiin tuli nainen,
jonka naama oli paloauton punainen
ja jonka kuteet oli hiestä läpimärät.
Ihan hemmetin hyvä fiilis,
vaikka pienet öttiäiset rakastivat hikistä olemustani
ja purivat mut muhkuroille.
Kondis on tosi rämä, mutta pohjalta on hyvä ponnistaa,
laitetaan täti kondikseen,
rääkätään esille se laihempi nainen, joka on piilossa siellä lihavamman naisen sisällä.
Yks tuttavamies kerran sanoi,
että hikinen nainen on seksikäs
ja mä vastasin,
että se ei sit kyllä ole ollut oikeesti hikisen naisen lähellä....
Yritin vielä soittaa mun nallekarhulle,
mutta sepä puhuu pitkää puhelua jonkun toisen kanssa.
Vaan eipä hätää,
huomenna on uusi päivä.
Mietin, että pitäiskö tänäänkin ottaa melatoniini.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti