Ja vielä kerran ei.
Tai ehkä sittenkin.
Voihan hitsi.
Viikko on mennyt niin,
että nukkuminen on mennyt tosi risaisesti.
Nukahdan hyvin
nukun kuin tukki
ja kello kolmen pintaan
- ping -
hereillä.
Ehkä nukahdan uudelleen,
ehkä en.
Ja jos nukahdankin,
niin herään taas hetken kuluttua.
Ja uudelleen
ja uudelleen.
Mulla ei ole ongelmia.
Ei töissä eikä vapaalla
En ole ylityöllistetty
en ole aloittanut uutta harrastusta
enkä ole urheillut yömyöhällä
eikä mulla ole kylmä
Eikä päässä ole mitään erityisiä ajatuksia
En vaan saa nukutuksi.
Enkä oikein osaa keskittyä.
Luen kirjaa ja huomaan viiden sivun jälkeen,
etten muista kuka tämänniminen henkilö tässä kirjassa olikaan.
Ja kokoukseen valmistautumisessa kohdassa pykälä kaks
on jo pykälä yksi unohtunut.
Sanokaa ihan mitä vaan,
mutta musta tuntuu,
että tämä uusi mies sekoittaa mun pääkoppani
ja kroppani.
Aika mielenkiintoinen tilanne
Enkä mä ole tottunut tälläiseen.
Huomaan nostavani suojuksiani.
Vaikka tuntuu hyvältä
ja oikealta ja ihanalta
niin yritän selittää itselleni,
ettei tästä tule mitään.
Ei tästä voi tulla mitään.
Että sit taas vaan sattuu.
Sit taas kerätään sydämenrippeitä
Koska...
no koska...
no esimerkiksi
välimatka.
ikäero.
ja vaikka mitä bullshittiä.
Ei mitään sellaista todellista vaaraa, mihin pitäisi varautua tai jolta suojautua.
Kyllä se tästä.
Antakaa vaan mulle vähän aikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti