Pakko vähän avautua..

Oli viikonloppuna häät.
Oli ihan hitsin hienot ja ihanat ja lämminhenkiset häät, 
joissa oli iha sikahieno ohjelma.
Morsian oli kaunis ja sulho komea,
keli oli huippuhieno ja vihkiminen ulkona.
Juhlaväkeä oli aikamoinen joukkio.
Eikä kenellekään jäänyt nälkä tai jano.

Paikka oli hulppea ja menoa ja meininkiä riitti.
Oli livebändi,
oli dj,
oli taikuri-jonglööri,
shamppanjapullo avattiin sapelilla
ja lopuksi täytettiin lasipyramidin alimmat lasit kaatamalla kuohuvaa ylimpään lasiin.
Puheet olivat hienoja,
osa ihan sponttaaneja,
osa sai kyyneleet silmiin
ja osa sai nauramaan kyyneleet silmissä.

Ja jotenkin minut pokattiin juhlan aikana.

Sen enempää selittelemättä sanon,
että jotenkin multa vietiin vähän niin kuin jalat alta
Mies joka puhuu avoimesti 
Kehuu avoimesti 
suutelee, 
pitää kiinni kädestä, mutta ei vonkaa
ja kaikki tämä kaikkien tuttujen ja sukulaisten (niin hänen kuin minunkin) edessä
Hän "esitteli" minut heti tyttärelleen.
Voi kiesus.
Minunkin piti heti kotona tunnustaa mukuloille, että jotakin on käynnissä. 
Vanhin tytär totesi, 
että häät kuulema on paras paikka pokata sinkkuja.
He kun siinä tilanteessa ymmärtävät olevansa todella yksin 
ja epätoivoisesti hakevat kumppania ;D

Mutta ihan oikeesti:
Kaikenmaailman säätöjen ja salaisten tapaamisten 
ja salailujen ja kiertelyiden ja kaarteluiden jälkeen
minusta tuntuu ihan saamarin upealta olla avoimesti suudeltavana 
ja kädestä pidettävänä.

Mies on minulle entuudestaan puolituttu ja hänkin tietää osittain minun taustani.
Hän on rempseä, nauravainen, moottoripyöräilevä, rallia rakastava nallekarhu.
Ja kaikki tuo sopii minulle kuin nenä keskelle naama.
Eikä minunkaan tarvitse olla mitään muuta kuin juuri sellainen kuin minä olen.
Soiteltu on puolin ja toisin, eikä selvänä kestelukaan tuntunut kankealta
tai pakotetulta.

Mitähän noituutta tää on? 
Voinko mä syyttää täysikuuta?
Tai shamppanjaa?

No sit on tietty yksi asioita todella hankaloittava juttu, 
vähän niin kuin pelkokerrointa tähän asiaan: hän asuu n. 400 km päässä.....

Miten usein voi toiselle soittaa, ilman että on naurettava?
Voiko soittaa päivittäin?
Vai meneekö se silloin jo uteluksi? 
Pitääkö jättää montakin päivää väliä?
Vai pitääkö odottaa, että hän soittaa välillä?
Vai voinko mä vaan antaa mennä - niin ku: go with the flow?

Aaah - en mä enää osaa tälläistä!!!!