Hiukseni ovat ohuet, mutta niitä on ihan tuhottomasti.
Ja ne ovat olleet kikkurat ja käkkärät ja pyörteiset ja itsepäiset.
Vastakihara on ollut se yleisin kihara.
Ja sit vielä epätasaisesti kiekuroissa
ja vieläpä niin, että lyhyenä pysyy suht suorana, mutta pidentyessä alkavat kikkurat näkymään.
No sytostaattihoitojen aikana kaikki lähti.
Kyllä - ihan kaikki.
Olin jonkun aikaa täysin "kekkonen"
Ne kasvaa takaisin, joo-o, niinhän ne tekee.
Mutta toisinaan erilaisina kuin ovat olleet.
Mun kiharat katosiva,
taipuisat hiukset ovat vieläkin ja pyörteet jäivät.
Kulmakarvat jäivät olemattomiksi kuten myös ripset.
Ripsille yritin sellaista kestomaskarointia,
mutta kun vasemman silmän ripset oli ihan erituuheutta kuin oikean niin näytin lähinnä dagen efter meikissä olevalta naikkoselta.
Eikä se turkasen tökötti lähtenyt irti!
Enhän mä voinut olla nykimättä sitä mönjää pois
ja kuinka ollakaan - loputkin ripset irtosivat.
Blääh
No kulmakarvat on sit taas eri jutska
Kun kulmakarvat loistavat poissaolollaan, on kasvojen ilme aika mitäänsanomaton.
Onnistuin pääsemään koekaniiniksi kauneus-salongin micro bladingiin.
Eli kulmani ovat tavallaan tatuoidut, mutta niin, että jokainen karva on piirretty erikseen.
Lopputulos on luonnollisen näköinen hyvän esteettisen silmän omaavan kosmetologin tekemänä.
Oishan sekin voinut mennä päin prinkkalaa...
Huomasin yhtäkkiä, että "puhun kulmillani"
eli hämmästys, epäuskoisuus, miettiminen, epäröinti - kaikki näkyy kulmissa.
Ja tiettyjen ihmisten läsnäollessa jouduin ihan tosissaan pitämään kulmani kurissa!
Mutta ne hiukset.
Ne siis tietty kasvoivat takaisin.
Ne ovat laadultaan suht samanlaiset, värikin on sama vanha maantien harmaa,
mutta kiharat jäivät pois.
Ja arvatkaas mitä?
Minä kaipaan kiharoitani.
Kaipaan sitä pehkoa, josta minut aina aikaisemmin tunnistettiin.
Haluan kiharani takaisin.
Helppo nakki - ens viikolla on kampaaja.
Purkista kikkuroita kansalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti