tai viikkoja
tai kuukausia
kun mennään vaan eikä meinata.
En yleensä niinä ajanjaksoina ajattele esim koko viikkoa ja mitä kaikkea siihen sisältyy
vaan paloittelen ja annostelen tekemiset omalle mielelleni helpommin tajuttaviksi ja vähemmän stressaaviksi palasiksi
katsomalla vain yhden päivän jutut kerrallaan.
Toki tiedän kokonaisuuden ja koko viikon jutut,
mutta ajattelen vain päivän kerrallaan.
En syö sitä kuuluisaa elefanttia kokonaisena vaan paloittelen sen sopiviin palasiin.
Lopputulos on sama - nuppi vaan voi paremmin näin.
Tai siis minun nuppini.
Jollekin toiselle samanlainen ajattelumalli voi aiheuttaa sydämentykytyksiä....
Olen myös aika pata muuttamaan suunnitelmiani lennosta
paitsi tietysti, jos tekemiset on "pakollisia"
ja harvoin muuttelen tekemisiä, jotka vaikuttavat muihinkin ihmisiin.
Pyrin pitämään sen minkä olen luvannut.
Mutta tässäpä lyhykäisyydessään kuvaus mun ajoittaisesta impulsiivisuudestani
tai mukautumiskyvystäni
tai häröilyistäni
tai ihan miten vaan.
Mun viikonloppuni oli tosi random
Randomista maistiaisena mun lauantaini:
Vein tyttären aamuvarhaisella junalle
ja siitä kaappasin suoraan hautuumaalle kuokkimaan kukat kondikseen
Vähän vanhoja pois, vähän multaa lisää ja uusia kasveja
Äitienpäiväruusun vien vasta lähempänä äitienpäivää.
Yhdeksältä hauta oli hoidettu.
Ja siitä sitten multaisena ja paskasena
hyvän ystävän luokse puhumaan puppua ja vakavia ja kaikkea siltä väliltä
Hyvät ystävät on siitä hyviä,
että niiden seurassa tulee hyvä olo
Ja siinä sivussa juoruttua,
parannettua maailma
ja käytyä läpi kaikki,
millä vähänkin on väliä
Ja mehän se osataan!
Viitisen tuntia myöhemmin,
iltapäivästä olinkin sitten valmis lähtemään kotiinpäin.
Kysäisin vielä, josko ystävälläni on tarvetta kaupassa käyntiin
(hänellä ei ole autoa)
Ja mikä jottein
joten siitä sitten lähdettiinkin kauppareissulle
tosin pienen sightseeing-ajelun jälkeen.
Kotiinpäin tullessa totesin,
että lähden kotiin ja menen kunnon lenkille
ja kysyin, josko ystäväni lähtee mukaan.
Hetken hän mietti,
ja eikun uutta suunnitelmaa ja koordinaattia ja menoksi.
Pieni salaattilounas ja hän vaihtoi vaatteet
ja sit oltiinkin valmiita lähtemään mun luo
ja sieltä lenkille.
Mutta lenkin jälkeenhän tietysti juotaisiin kahvit - eikö?
Ja kahvin kera tietysti vois syödä jotain hyvää,
oltiinhan me kulutettu kalori jos toinenkin kunnon lenkillä.
Eli paikallisen kahvilaleipomon pihalle parkkiin
ja ostoksille.
Mutta arvatkaas mitä?
Tässä vaiheessa rupes satamaan lunta.
Sellaisia tiskirätin kokoisia märkiä rättejä
taivahan täydeltä
Juostiin kahvilaan räntää piiloon
lumiräntäloska satoi vaakasuoraan ja tuuli oli tosi navakka ja lumi kasteli hetkessä ihan kaiken ja maakin jäi ihan valkoiseksi
Katsottiin toisiamme
ja kysyin:
Ollaanko me ihan oikeesti menossa tohon keliin kävelemään?
Eikö olisi järkevämpää ottaa kahvit ja pullat täällä kaffeteeriassa
ja suorittaa ne köpöttelyt parempien ilmojen aikoihin?
Arvaatteko kuinka kävi?
Hyvän kahvitteluhetken jälkeen
ajoin ystäväni kotiin
ja menin itse omaan kotiini
kaivoin esille hyvän kirjan
piilouduin viltteihin
ja nautin lauantai-illastani.
Ja tämä tarina on tosi
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti