Mulla varmaan on sellainen vanha mutta rauhaton sielu
sellainen,
joka katsoo,
kuinka maailma juoksee vauhdilla ohi
ja tahtoo itse vain pysähtyä.
Pysähtyä haistelemaan sateen jälkeistä maailmaa,
pysähtyä katsomaan mehiläisen lentoa kukasta kukkaan,
maata katsomassa muurahaisten armeijaa ahertamassa havuneulasten kimpussa.
Ja toisaalta
rauhattomina hetkinä
kun on tuli peffan alla
hyppää mukaan vauhtiin
mennä viheltää pää viidentenä jalkana
ja nauttii siitä tukka hulmuten
hymy korvasta korvaan lujaa laulaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti