Pyhä Pietari

Jos kävis niin,
etten huomenna enää heräiskään
ja Pyhä Pietari portilla katsois pää vinossa
ja silmät sirrillään
ja kysyisi, että "summa kardemumma,
olitko onnellinen,
elitkö hyvän elämän?"
Mitä vastaisin?

Jep.
Sanoisin jep.
Sanoisin, että sain täydeltä laidalta.
Että vietiin ajoittain kuin märkää rättiä,
että välillä tuli lunta tupaan metritolkulla
ja että välillä olis vähempikin riittänyt.
Mutta tyydyn siihen, minkä sain.
Kaikesta oppii,
kyllä,
Siperia opettaa.

Entä kadunko jotain?

Noup.
Olen tehnyt kaikki päätökseni niillä tiedoilla
ja taidoilla,
jotka minulla on juuri silloin ollut.
Olen tehnyt kaiken paremman toivossa.
Ainahan ei ole mennyt putkeen,
mutta so what.
Rapatessa roiskuu.
Tai no...
muutama tekemätön kaato ehkä vähän kaivertaa.
On paskapuhetta että kaikki miehet antavat.
Ja joskus ehkä olisin voinut olla itselleni armollisempi.

Muuttaisinko jotakin?

En.
Ilman kuoppaista matkaa tänne,
en olisi just nyt tässä.
Olisin jossain muualla.
Ilman kaikkea tätä,
mulla ei olis kolmea maailman ihaninta mukulaa.
polkuni on tuonut minut tänne.
Ja tässä on ihan ok.
Tai kyllä yhteen juttuun voisin vähän muutosta pyytää.
Muuttaisin lasteni elämän helpommaksi.

Ja miksi näitä mietin?
Välillä ehkä kannattaa miettiä,
kuinka paljon hyvää meillä on.
Ja ei,
aikeeni ei ole kuolla.
Mulla on vielä ihan helvetisti kaikkea hyvää edessä.
Elämä on - hyvässä ja pahassa!